Varo tiettyjä kalaruokia tropiikissa — sekä Floridassa ja Havaijilla

Olemme käyneet täällä USA:ssa asuessamme nyt kahteen eri kertaan lääkärissä ns. Travel Medicine- eli vapaasti käännettynä matkailulääketieteen osastolla. Olemme menneet sinne ennen kaukolomamatkojamme tarkistuttamaan, että rokotuksemme ovat kunnossa. Olemme siis olleet aikeissa tehdä matkan hiukan eksoottisempiin paikkoihin ja ei niinkään urbaaneihin kaupunkikohteisiin. Molemmilla näillä kerroilla minut on yllättänyt positiivisesti, että rokotustarkistuksien lisäksi lääkärit ovat antaneet liudan varoituksia matkakohteen muistakin vaaroista kuten ruoissa ja vesistöissä olevista myrkyistä ja bakteereista. 

Niinpä tämän postauksen tarkoituksena minun on jakaa varoittavaa sanaa yhdestä kalaruokiin liittyvästä vaarasta, sillä en muista koskaan saaneeni tällaista informaatiota Suomen lääkärikäynneiltä. No, ajathan ovat voineet muuttua toki Suomessakin, sillä enhän ole rokotuttanut itseäni Suomessa enää ainakaan seitsemään tai kahdeksaan vuoteen! Joillekin ahkerille matkaajillehan tämä kalaruokiin sisältyvä riski voi olla hyvinkin tuttu juttu, mutta välttämättä kaikille ei. Lisäksi halusin mainita otsikossa erikseen paikat Florida ja Havaiji, koska onhan blogini ensinnäkin Yhdysvallat-teemainen, mutta myös siksi, että itse en ensimmäisenä yhdistäisi tropiikki-sanaa Yhdysvaltain osavaltioihin. Lisäksi tuttavapiirissäni ja tämänkin blogin lukijoissa on ahkeria Floridan ja/tai Havaijin matkailijoita, joten katsoin osavaltioiden erityismaininnan otsikossa tarpeelliseksi. Mutta sitten itse aiheeseen. Kyseessä on siis vakava myrkytystila, jonka voi saada tietyistä kalaruoista:

Ciguatera Fish Poisoning eli ciguatera-myrkytys

Ciguateraa esiintyy trooppisten ja subtrooppisten vesistöjen ja erityisesti koralliriuttojen tietyissa kalalajeissa. Myrkyn tuottaa pienen pieni merilevä nimeltään dinoflagellates, joka kulkeutuu ruokaketjussa koralliriuttojen kasvinsyöjäkaloista lihansyöjäkaloihin ja sitä kautta kyseisiä kaloja syövään ihmiseen. Maailmanlaajuisesti ciguatera on yleisin kalaruoista saatu myrkytystila. Virallisen tahon CDC:n (The Centers of Disease Control) mukaan myrkytystapauksia todetaan maailmanlaajuisesti noin 50 000 joka vuosi, mutta joidenkin arvioiden mukaan tapauksia olisi jopa kymmenkertainen määrä eli puoli miljoonaa! Voihan todella olla, etteivät pikkuriikkisten trooppisten saarten asukkaiden kaikki myrkytystapaukset edes tule raportoiduiksi virallisiin kirjoihin ja kansiin.

Tropiikkia. Castaway Island, Fidži.

Esiintyvyys maapallolla

Ciguatera-myrkytyksiä voi siis saada syömällä trooppisten ja subtrooppisten alueiden ranta- ja korallivesistöjen kaloja. Avomeriltä pyydystetyissä kaloissa riski on huomattavasti pienempi. Otollisia alueita ciguateralle ovat mm. koko Karibian alue, Intian valtameri sekä eteläinen Tyynimeri aina Australian itärannikolle asti. Kaikkein runsain esiintyvyys on itäisellä Karibianmerellä, missä vuosittain jopa 2 - 7 % kotitalouksista saa myrkytyksen. 

Yhdysvalloissa ciguateraa on havaittu Havaijilla, Etelä-Floridassa sekä Meksikonlahden pohjoisosissa. Nyttemmin ciguateraa on löydetty USA:n itärannikolta aina jopa Pohjois-Carolinan osavaltion korkeudelta. Kaikkein suotuisin meriveden lämpötila ciguateralle on 29 Celsius-astetta, joten merivesien lämmetessä myös ciguateran levinneisyys laajenee.

(Edit: Floridan tilanne on kiinnostanut lukijoita erityisesti. Vuosina 2000 - 2011 Floridan terveysviranomaiselle FDOH ilmoitettiin 291 ciguatera-tapausta. Tämä olisi keskimäärin 26,5 myrkytystä vuodessa eli yksi joka toinen viikko. Tehdyn tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 43 % myrkytyksistä ilmoitettiin ja asiantuntijoiden arvion mukaan vain 20 % tai jopa alle tapauksista ilmoitettiin FDOH:lle. Lähde.) 

Yksittäistapauksia on ollut edellä mainittujen alueiden ulkopuolellakin. Esimerkiksi vuonna 2012 muutamia myrkytystapauksia esiintyi myös Lanzarotella Kanariansaarilla sekä paria vuotta aiemmin New Yorkin kaupungissa. Wikipedia listaa esimerkiksi myös yhden kuolintapauksen vuodelta 2016, jolloin brittimies kuoli häämatkallaan Meksikossa ciguateran aiheuttamaan myrkytykseen. 

Pohjois-Carolinan osavaltio kartalla. Mikäli ciguateraa on löytynyt jo noinkin pohjoisesta USA:n itärannikolta, tulevat vaara-alueisiin mukaan myös Floridan koko itärannikko sekä Georgian ja Etelä-Carolinan rannikot. Meksikonlahden pohjoisosassa altistuneita osavaltioita ovat Teksas, Louisiana, Alabama ja Mississippi. Kuva: Wikipedia.

Vaikkei itse matkustaisikaan juuri näillä em. alueilla, kannattaa myös ostamansa kalan alkuperä aina tarkistaa. Jos kala (tietyt kalalajit, ks. postauksen loppuosa) on pyydystetty näiltä trooppisilta tai subtrooppisita vesiltä, kannattaa kala jättää ehkä sittenkin hyllyynsä. 

Myös pakasteena myytävien kalojen alkuperä on hyvä tarkistaa ja seuraavaksi selviää miksi:

Oireet ja hoito

Ciguatera on siitä viheliäinen vitsaus, ettei se maistu, haise eikä näy kalan lihassa millään tavalla. Myöskään minkäänlainen ruoanvalmistustapa ei poista sitä. Vaikka kala olisi läpikypsää, savustettu, suolattu, pakastettu, kuivattu tai marinoitu, myrkky säilyy kalassa edelleen. 

Ciguatera-myrkytyksen oireet eivät kuulosta houkutteleville. Ensimmäisen 12 tunnin aikana on odotettavissa ripulointia, vatsakramppeja ja oksentelua. Seuraavaksi alkavat erilaiset hermostolliset sekä sydän- ja verenkiertohäiriölliset oireet. Näitä voivat olla esimerkiksi kylmä-kuuma-tuntemuksien sekoittuminen päinvastaisiksi, verenpaineen voimakas alentuminen, sydämenlyöntien hidastuminen, erilaiset puutumiset ja kiputilat, näkö- ja muistihäiriöt sekä väsymys. Yli puolella myrkytyksen saaneista myös kehon lämpötila laskee. Myrkytys aiheuttaa siis vakavia vatsa-, suolisto-, sydän- ja hermosto-oireita sekä verenkiertohäiriöitä. Harvoissa tapauksissa ihminen voi vajota myös koomaan. Ja mikä olennaisinta, nämä oireet kestävät yleensä viikoista kuukausiin ja voivat kroonistuessaan kestää pahimmillaan jopa vuosia!

Suoranaista lääkettä tai vastamyrkkyä ciguatera-myrkytykseen ei ole. Ei ole myöskään olemassa lääketieteellistä testiä, jolla myrkytystila voitaisiin ihmisestä testata. Jos syötyä, myrkyttynyttä kalaa on vielä jäljellä, siitä voidaan tehdä mahdollisia tutkimuksia. Oireiden kestoa ja vakavuutta voidaan pienentää esimerkiksi välittömästi myrkytyksen saatua riittävällä nesteytyksellä (ensioire ripulointi voi kestää neljäkin päivää). Myös suonensisäisesti annetusta mannitolista on saatu joissakin tapauksissa lupaavia tuloksia. Lisäksi tiettyjä ruoka-aineita tulee välttää kuukausien ajan eli niin kauan kuin oireita esiintyy. Näitä ovat esimerkiksi kaikki merenelävät ja järvikalat, alkoholi, kofeiini ja pähkinät, jotka kaikki voimistavat oireita. Wikipedian mukaan ciguateraan kuolleisuus on kuitenkin vain alle 0,1 %, mutta lääkärimme jakaman materiaalin mukaan kuolleisuus vaihtelee jopa 0,1 - 12 % raportoiduista tapauksista. (50 000 vuosittain sairastuneesta 0,1 % tarkoittaa 50 menehtynyttä ja 12 % vastaavasti 6 000 menehtynyttä.)

Kuinka välttää?

Ainoa tapa välttyä tältä myrkytykseltä on siis karttaa tiettyjä kalalajeja, jotka on pyydystetty näiltä lämpimiltä vesialueilta. Luettelen kalat vain englanniksi ja toki hyvin todennäköistä on, että trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla myös ravintoloiden ruokalistat ja kalatiskien kyltit ovat englanniksi. Vältettäviä kalalajeja ovat mm. seuraavat:

- barracuda
- moray eel
- grouper
- parrot fish
- red snapper
- surgeonfish
- sea bass
- triggerfish
- amberjack
- wrasse
- Spanish mackerel
- mullet. 

Ciguateraa on löydetty yli 400 korallialueen kalalajista, mutta listassa ovat niistä yleisimmät. Listan kaksi ylintä kalaa ovat pahimmat laatuaan. Myrkky tiivistyy ruokaketjun yläpäähän edetessä (lihansyöjäkalat) ja kaloissa suurimmat pitoisuudet löytyvät kalan maksasta, mädistä ja päästä. 

Eksoottisia kalalajeja ja koralleja. Kauniitta kaloja, mutta kantavatko nämä kalat ciguateraa? Ehkä ei, sillä kuva on napattu akvaariolasin takaa.

Yksi ciguatera-tapaus tuttavapiirissä

Kun kuulin ciguaterasta itse ensimmäistä kertaa, otin asian puheeksi silloisen amerikkalaisen kollegani kanssa. Ja kuinkas ollakaan, kollega kertoi hänen ex-aviomiehensä saaneen kyseisen myrkytystilan! Tapaus oli sattunut noin 20 vuotta sitten. Kollega oli tuolloin asunut perheineen veneessä heidän kierrellessään muutaman vuoden maapalloa meriteitse. Niinpä aviomiehen oireiden hoito oli ollut entistäkin hankalampaa. Siihen aikaan oli nimittäin myrkytyksen hoitoon annettu pitkäaikaiseksi ohjeeksi syödä vain keitettyjä vihanneksia ja alkaa ujuttamaan proteiinipitoista ruokaa (keitettyä kananfilettä) hyvin pieninä annoksia vasta parin kolmen kuukauden jälkeen. Veneillessä maailman valtamerillä tuoreita vihanneksia ei tietenkään ollut jatkuvasti saatavilla, joten aviomies oli elänyt 2 - 3 kk syöden pelkästään Oreo-keksejä ja jotakin tiettyä murolajiketta. Eipä kuulostanut kovin herkulta. Miehellä oli esiintynyt juurikin tässä postauksessa mainittuja oireita, erityisesti suun ja kasvojen alueen tunnottomuutta, mutta jäi henkiin ja voi tänä päivänä oireetta. Mies ei kuitenkaan ole koskenut yhteenkään kalaruokaan enää tuon myrkytyksensä jälkeen. Oli kuulemma saanut kalasapuskoista tarpeekseen.

Kollegani tiesi myös kertoa, ettei ihminen välttämättä sairastu yhdestä myrkyllisen kalan syöntikerrasta. Sen sijaan ihminen varastoi myrkyn kehoonsa (maksaan) jokaisella kerralla sitä syötyään ja kun jonkin syöntikerran jälkeen tietty myrkkymäärä elimistössä ylittyy, henkilö saa nämä myrkytysoireet.

Päätössanat

Ciguatera ei ole mikään uusi juttu, sillä ensimmäiset myrkytystapaukset historiassa on kuvailtu jo 1770-luvulla. Tutkijoiden mukaan ciguateran leviäminen sai alkunsa jo 1000 - 1400 -luvuilla polynesialaisten vaellusmatkojen myötä. 

Nykyään erilaiset merenelävistä saatavat myrkytystapaukset, ciguatera mukaan lukien, ovat kuitenkin yleistymään päin. Tämä tapahtuu mm. kalaruokien suosion lisääntymisen, kasvavan kansainvälisen (riuttakalojen) kaupan ja turismin kuin merivesien lämpenemisenkin myötä. Jos siis postauksessani kuvatut oireet eivät tunnu houkutteleville omalle kohdalle, kannattaa pysyä ruokaillessa valppaana näiden tiettyjen kalalajien kanssa. Turvallisia ruokailuhetkiä toivottaen sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Postauksen pääasiallisena lähteenä olen käyttänyt Travel Medicine -osaston lääkärien jakamaa "A Medical Guide for the International Traveler" -opasta, jonka on koonnut neljä eri lääkäriä (M.D.). Lisätietoja olen hakenut myös lääkärin antamasta Seafood Poisoning -oppaasta sekä Wikipediasta.