Mellakointia ja aamulenkkien ajatelmia

Juuri tällä hetkellä tuntuu melkeinpä pahalta kirjoittaa blogiin mistään muusta kuin meillä täällä Pohjois-Kaliforniassakin vallitsevasta, todella levottomasta yhteiskunnan tilanteesta. Minneapoliksen mellakat George Floydin kuoleman johdosta ovat varmasti ylittäneet uutiskynnyksen kansainvälisestikin. Viime perjantaina alkoivat voimakkaat mellakoinnit myös meidän läheisessä miljoonakaupungissa San Josessa, jonne meiltä ajomatkaa on n. 15 - 20 minuuttia. Samoin San Franciscossa on mellakoitu, tosin tähän mennessä onneksi vielä rauhallisemmissa merkeissä. Etenkin San Josen ja Oaklandin mellakat ovat menneet väkivaltaisiksi vaatien jo ainakin yhden poliisin kuoleman. Autoja ja roskiksia poltetaan, paikkoja rikotaan ja liikkeitä ryöstellään. Tällä hetkellä San Josen kaupunkiin on julistettu viikon pituinen ulkonaliikkumiskielto illoiksi ja öiksi. Sama määräys on voimassa San Franciscossa toistaiseksi. Pelkona on, että rötöstelijät levittävät toimintaansa seuraavaksi asuinalueille. Onneksi meidän asuinkaupunkimme on vielä saanut olla rauhassa, mutta läheiseltä poliisiasemalta on kyllä hälytetty apujoukkoja taltuttamaan tilanteita. Viime viikonloppuna saimme nimittäin kuulla lähes tauotta pillien huudatusta, kun aina lähti lisää poliisiyksiköitä tilanteita lähikaupunkeihin rauhoittelemaan. 

Onneksi olin luonnostellut tämän postauksen jo aikaisemmin melko pitkälle, joten jatkan siitä ja yritän näin itsekin keskittää ajatuksiani vähän kevyempiin aiheisiin.

Täällä meidän piirikunnassamme siis karanteenimaiset olot edelleen jatkuvat ja niinpä päivät melkeinpä toistavat itseään. Elinpiiri ei siis ole kovinkaan laaja, joten ajattelin kuvin näyttää millaisia aamulenkkimaisemia minulla täällä Piilaaksossa on ja millaisia ilonpilkahduksia olen lenkeilläni nähnyt. Ja jotta postauksesta ei tulisi pelkkää kuvakoostetta, kerron myös muutamista hajanaisista ajatelmistani noilla aamuisilla kierroksillani.

Peruskatunäkymää asuinalueeltamme.

Ajatelma 1: Bensan hinta

Koronakevään erinäisten liikennerajoitusten myötä myös raakaöljyn markkinahinta on näiden karanteenikuukausien aikana laskenut. Tämä on vaikuttanut bensiinin hintaan alentavasti monin paikoin ainakin täällä USA:ssa ja moni USA:ssa asuva suomalainen on edullista bensan hintaa päivittellytkin. Paikoin bensan hinta laski jopa alle dollariin gallonalta ja tapaus ylitti odotetusti ainakin kansallisen uutiskynnyksen. Tämä vastaisi Suomen hinnoissa alle 0,23 euroa per litra. No, meillä täällä Piilaaksossa ei kyllä aivan näin superedullisia bensan hintoja ole näkynyt. Omien havaintojeni mukaan gallonan hinta on tämän kevään aikana laskenut vain 20 - 30 dollarisenttiä. Toisaalta lohduttauduin, että sehän on sama kuin kalju voittaisi arvonnasta kamman. Ei sillä kammalla ole kaljulle, eikä bensalla meille karanteenioloissa aikaansa viettäville ole mitään käyttöä. Heh!

Tässä vähän paikallisen pelargonian kokoluokkaa. Jätin kuvaan tarkoituksella nuo n. 1,5 metriä korkeat roskikset antamaan mittasuhdetta.

Ja pelargoniaa voi näemmä käyttää myös pihojen välisenä aitana.

Ajatelma 2: Väestönlaskenta

Kevään aikana Yhdysvalloissa suoritettiin myös virallinen väestönlaskenta, nk. Census 2020. Jokaisen oli tärkeää ilmoittaa oman taloutensa sierainparit tuohon laskentaan, sillä lasketun väkimäärän mukaan tullaan mm. jakamaan liittovaltiollisia tukirahoja. Jotenkin tämä tämänkertainen väestönlaskenta kolahti minuun. Että siis meidänkin kärsät todellakin lasketaan tätä nykyä Yhdysvaltojen väkilukuun, ei Suomen! Heh, ehkä tämäkin olisi ollut aiheellista sisäistää jo aiemmin, sillä pian sen kuusi vuotta olemme tämän maan kamaralla jo hilluneet. En siis tiedä, mikä rele on ollut päässäni off-asennossa kaikki nämä aikaisemmat vuodet. Hahah!

Puhutaan muuten, että yksistään Kaliforniassa on kaksi miljoonaa laitonta maassaolijaa. Saadaanko heitä houkutelluiksi tähän väestönlaskentaan mukaan, se jäänee arvoitukseksi.

Aamulenkeillä on ollut mahtavaa seurata pihojen eri kukkia ja huhti-toukokuussa täällä oli upea ruusujen kukintakausi. Tässä kuitenkin kukka nimeltään enkelinpasuuna. Yksi kukinto on pituudeltaan helposti 20- 30 cm.

Lisää henkilökohtaisia "kolahduksia" toi Suomen Posti:

Ajatelma 3: Kirje- ja pakettipostin jakelu katkolle Suomen ja USA:n välillä

Huhtikuun alussa koin toisenkin pienen shokin. Lentoliikenne Suomen ja USA:n välillä oli luonnollisesti ollut jo valtaosin katkaistu ja omatkin touko-kesäkuun lentoni Suomeen peruttiin jo maaliskuussa. Mutta ehkä tätäkin suurempi järkytys itselleni oli, kun Suomen Posti ilmoitti yhtäkkiä huhtikuun alussa lopettavansa kirjeiden ja pakettien toimituksen Yhdysvaltoihin koronan vuoksi! Asiassa vedottiin vähentyneeseen lentoliikenteeseen (ja ilmeisesti myös vähennettyihin väkimääriin postien palveluksissa). Tämä oli minusta jotenkin niin ennalta odottamaton ja siksi melkeinpä käsittämätön veto! Samaan aikaan Suomen Posti kuitenkin jatkoi jakelujaan suurimpaan osaan Eurooppaa ja mm. Kiinaan, mutta ei Yhdysvaltoihin. Tämä Postin päätös kyllä lisäsi henkilökohtaista eristäytyneisyyden tunnettani yllättävänkin rajusti. Toki taustalla oli varmasti vaikuttamassa seikka, että olin niin kovasti odottanut pääseväni Suomeen sille pidemmälle vierailujaksolle. Ensin kuitenkin tyrehtyi lennot ja sitten vielä postinkulkukin laitettiin katkolle.

"How long is a bluewhale?" Kuinka pitkä sinivalas on? Lapset oivat täällä piirtäneet koko tämän karanteeniajan liiduilla katuun ja jälkakäytäville erilaisia piirustuksia. Osa niistä taisi olla ihan koulujen yhteisiä kampanjoita. Olen nähnyt myös synttärionnentoivotuksia mm. 15-vuotiaalle Edithille hänen kotitalonsa edessä. Parinkin eri talon pihassa on kuitenkin ollut näitä mielenkiintoisia, joko tiede- tai vitsikysymyksiä. Tähän kysymykseen vastaus oli havainnollistettu piirtämällä liidulla yhtä pitkä mittatikku maahan kuin sinivalas on. 33 metriä. Ja ihme kyllä, mittana oli nimenomaan käytetty metrejä, ei amerikkalaisia mittayksiköitä. Todennäköisesti talossa siis asuu joku meidänkaltaisemme maahanmuuttajaperhe.

Lopuksi sitten vielä teidänkin nähtäväksi tämä ihanuus!

Joku oli tehnyt kadun varteen tällaisen taideteoksen. Miniatyyritaidemuseon! Siis mielettömän hieno ja mikä piriste ohikulkijoille! Pitäisikin tehdä tuo samainen aamulenkkireitti uudestaan ja käydä katsomassa, onko näyttely mahdollisesti tässä minimuseossa vaihtunut. :-)

Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Tällä hetkellä toivon siis hartaasti yhtä lailla viruksen kuin mellakoidenkin laantumista. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!