Kasvimaan kuulumisia

Olin ensinnä kirjoittamassa turhautuneen ihmisen lähestulkoon paatoksellista avautumista Pohjois-Kalifornian koronarokotejonojen röyhkeistä etuilijoista, mutta koska suurin osa lukijoistani viettää nyt pääsiäisen juhla-aikaa, niin päädyin huomattavasti leppoisampaan aiheeseen. Kerron kasvimaani kuulumisia. Eräänlaista kevään juhlaa on sielläkin. 

Olen saanut muutamilta ystäviltäni kyselyitä kasvimaastani. Niinpä ajattelin esitellä sen ihan täällä blogissani, sillä joitakin eroja ainakin suomalaisiin viljelmiin löytyy. Se mikä täällä Kaliforniassa on yllättänyt, on eri kasvien todella vaihtelevat istutuskaudet. Täällä kun niin sanottua kesää ja kasvukautta on monta kuukautta vuodesta ja taas toisaalta juuri keskikesä eli aika, jolloin Suomessa ollaan totuttu kasvimailla kykkimään, on täällä monelle kasvimaan istutukselle liian kuumaa aikaa. Esimerkiksi monien salaattien kohdalla on suosituksena viljellä siemenet maahan aivan alkuvuodesta. Ja toinen kausi tulee sitten syksyllä kuumimman kesäkauden jälkeen. Vuodessa olisi siis mahdollista saada kaksi satoa "vihreitä rehuja". Myös peruna, jota siis laitoin multiin tänä vuonna ensimmäisen kerran, on tammikuun tapauksia. Yksi paikallisista ystävistäni kysyi, mistä sain siemenperunaa, jos hänkin laittaisi omalle kasvimaalleen. No, minä sain ne ihan vahingossa, hahah. Kuulemani mukaan Yhdysvalloissa ainakin osa kaupoissa myynnissä olevista perunoista käsitellään itämisenestoaineella, mutta minullahan lähti parikin perunaerää autotallisäilytyksessään itämään. Ja siitähän se ajatus sitten lähti! Luomua olivat nämä itämään lähteneet potut, ehkä niissä ei sitten itämisenestoa ollut. Mutta katsokaapas ihmettä: jo pari viikkoa sitten maaliskuussa eli kaksi kuukautta siemenperunoiden istutushetkeä myöhemmin, olivat istuttamani perunani kasvaneet varsiltaan hyvinkin jo teinimittaan:

Tulitikkurasia mittapuuna. Muutoin ei ole tapana säilyttää tulentekovälineitä kasvimaalla.

Mutta sittenhän minulla on tässä Piilaakson perunanviljelijänoviisina pieni ongelma. Mistäs minä tiedän milloin nämä täkäläiset perunat ovat nostokunnossa? Onko jokin merkki mistä sen tietää? Vai pitääkö vain tehdä koekairauksia? Suomessahan perunannostoajankohta on katsotu tyypillisesti kalenterista. Ja eikös se "vanhan kansan" mukaan koulujen syysloma ole perinteisesti ollut nk. perunannostoloma? No, täällä toisella puolella maapalloa, missä siemenperunat isketään multiin jo tammikuussa, ei suomalainen potunnostokalenteri paljoa auta. Mikä siis ohjenuoraksi nostokypsille perunoille? Kun jostakin osui kohdalle sellainenkin vinkki, että täällä pitäisi odottaa, että perunanvarsi kuihtuu jo kokonaan ja sitten olisi nostokunnossa. Onko näin? En tiedä. 

Kasvimaani ei todellakaan ole mikään iso, vain noin 120 cm x 120 cm, mutta perunoiden lisäksi olen mahduttanut sinne vähän sokerihernettä, rucolaa ja lehtikaalta. Salaattisekoitus ei lähtenytkään itämään, mutta viime kesän mansikantaimet siellä vielä sinnittelevät. Kohta kuulette, miksi nimenomaan sinnittelevät...

Myös tilliä olisin halunnut laittaa kasvamaan, mutta jostakin syystä se ei vain allekirjoittaneen multasormissa luonnistu. Muistan, kun ihan ensimmäisenä Piilaakso-vuotena en onnistunut löytämään tilliä koskaan kaupasta. Niinpä yritin viljellä tilliä itse, mutta sehän nuupahti Kalifornian kesäaurinon alla tosi nopeasti. Myöskään viime keväänä se ei pitkälle minulla pötkinyt. Taitaa siis olla enemmän talvi- ja kevätajan kasvaja se. Ja muiden kasvatettava. Itse ostan tillini kaupasta. 

Vähän tällaista kokeiluluontoistahan tämä puutarhapuuhastelu minulla on ja paljon on varmasti vielä opittavaa. Ystävälläni on oikein paikallisiin mikroilmastoihin perehdyttävä puutarhakirja Golden Gate Gardening, jos nimen oikein muistan. Kirjassa kuulemma kerrotaan, että eri kasvien kasvatusajat voivat täällä Piilaaksossa ja sen ympäristössä vaihdella reilusti, vaikka maantieteellistä etäisyyttä ei paljon olisikaan. Syynä ovat juuri nämä tälle alueelle tyypilliset mikroilmastot. 

Mutta yksi todellinen riesa pihapiirissämme on vaikuttanut siihen, mitä olen voinut kasvimaalleni ylipäätään istuttaa. Pidimme pari viikkoa sitten oikein minitalkoot ja nyt näyttäisi, että ottelutilanne on 1 - 1. Talkoita ennen ennen oravat johtivat 1 - 0. Talkoiden myötä tilanne siis tasoissa.

Vastaisku oravia vastaan

Meillähän nimittäin täällä asuinalueellamme vilistää valtavat määrät oravia. Ne ovat todellinen on-gel-ma. Ja täällähän ne ovat vieläpä niitä luihun näköisiä, melkein kuin rottia. Ei näillä täkäläisillä talttahampailla ole niin muhkeaa häntääkään kuin Suomi-ḱurreilla. Ovat myös väritykseltään joko mustia tai harmaita eli huomattavasti mälsempiä. No, olipa väritys millainen tahansa, niin ihmeen paljon ne ovat saaneet tuhoa takapihalla, kukkapenkeissä ja erityisesti kasvimaalla aikaan. Ei tuntunut ollenkaan kivalle, kun orava veteli napaansa viime satokauden viimeiset porkkanat. Samoin mansikoita ei ehditty saamaan kuin viisi tai kuusi kappaletta omiin suihin, kunnes oravat tekivät invaasion kasvimaalle ja pitivät ihan omat mansikkabileet. Taisi siinä saada mansikoiden juuretkin vähän osumaa ja siksi ne siellä nyt sinnittelevät. Lisäksi kasvimaan multa on ollut möyrittynä isoille kuopille harva se päivä. Istutapa siihen sitten jotain. Ja tämä kaikki, vaikka meillä oli kanahäkkiverkosta tehty suojakehikko kasvimaan ympärillä! Mutta koska kasvimaan ympärille on levitetty irtonaista haketta, keksivät nämä oravan penteleet kaivaa itsensä kehikon sisään verkon ja hakkeen välistä. Kyllä kuulkaa otti hermoon! Suomessa en muista kenelläkään tutullakaan olleen vastaavaa ongelmaa oravien kanssa. Vai onko ollut? Aikako vain on kullannut muistot?

No, pari viikkoa sitten pidimme minitalkoot. Ukkokulta pyysi ex-kollegaansa kaveriksi ja kolmissa tuumin rakensimme uuden suojauksen pikkuruiselle kasvimaalleni. Koska asumme vuokralla, emme halua satsata takapihaamme mitenkään valtavia määriä rahaa. Rakennelmat kun eivät sitten ole tuosta noin vain siirreltävissä uuteen paikkaan, jos ja kun muutto tulee. Tämän uuden suojahäkin rakennuskustannuksiin meiltä upposi nyt huimat 34 dollaria.

Tuliko mallia "Itse tein ja säästin"? Hahhah! No, on tämä ainakin ajanut asiansa verkkokehikkoa paremmin eli kurret ovat jättäneet kasvimaan rauhaan, jes!

Lopuksi en malta olla iloitsematta ääneen teillekin meidän appelsiinipuumme tilannetta. Ehkä muistatte, kuinka viime vuoden kruunasi se yksi ainokainen appelsiini, jonka saimme. No, nyt on kyllä appelsiinipuussamme ainakin kukintoja ja nuppuja aivan valtavat määrät! Niinpä tässä olisi toiveissa saada ensi joulu-tammikuussa satoa ihan runsaammin, jos hyvin käy. Appelsiinpuu kasvaa meillä ikäänkuin pensasaitana naapuritonttiin nähden, joten lisäilona näissä lukuisissa appesiinikukinnoissa on, että koko senpuoleinen talomme seinusta tuoksuu nyt aivan huumaavan hyvälle.

Näiden appelsiinipuun kukkasten myötä toivotan kaikille oikein mukavaa pääsiäisen aikaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!