Sade ropisee ikkunapeltiin. Taivas on tumma.
Istun sairaalasängyn vieressä ja puristan kättänsä. Tänään vastapuristusta ei enää tule. Keho nytkähtelee. Morfiinia. Suonissaan virtaa morfiinia ja muita lääkecocktaileja. Mieleni on tumma.Vielä elokuussa saimme yhdessä nauraa. Ja ai, kuinka makeasti nauroimmekaan. Se oli ihanaa. Kaikki näytti kääntyvän parempaan. Nyt tilanne on aivan toinen. Tämä kaikki tapahtui niin yllättäen, täysin varoittamatta. Kyynel vierii meiltä molemmilta. Mieleni on tumma, niin kovin tumma. Ja taivas. Voi kuinka taivaani onkaan nyt tumma.
Otan osaa. Voimia.
VastaaPoistaKiitos osanotosta.
PoistaLämpimät osanottoni.
VastaaPoistaKiitokset osanotosta.
PoistaEi kipua, ei vaivaa enää,
VastaaPoistaolet saapunut rannalle
Rauhan maan.
Muistoissa – vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.
Voimia surun keskelle.
-Eve Kainuusta-
Kauniisti kirjoitettu. Kiitos Eve!
PoistaHalaus
VastaaPoista