perjantai 7. tammikuuta 2022

Kävellen rajan yli Meksikoon ja päivä Tijuanassa, osa 1

Teimme vuoden vaihtumisen aikaan pienen road tripin Etelä-Kaliforniaan. Automatkailu tuntui tällaisena jylläävän viruksen aikana suhteellisen turvalliselle matkustusmuodolle. Kävimme lopultakin mm. San Diegossa, joka on jostain syystä jäänyt meiltä aina reissukohteissamme väliin. Heti San Diegon pohjoispuolella La Jollassakin olemme käyneet, mutta aina on tullut jokin este tai siihen hetkeen sopivammalta tuntunut kohde ja San Diegon kaupunki on jälleen kerran hypätty yli. Nyt vihdoin sitten pääsimme tutustumaan tuohonkin kaupunkiin ja tykkäsimme kyllä. Tämä postauskaksikko kertoo kuitenkin toisesta matkakohteesta, joka on roikkunut omalla bucket listallani jo pitkään. Nimittäin Meksikon Tijuana ja USA-Meksiko-rajan ylittäminen kävellen.


Taustaa rajanylityspaikoista

Olen käynyt Meksikossa nyt kolme kertaa. Niistä ensimmäinen toteutui ihan perinteisesti lentoteitse. Sen sijaan marraskuussa 2017 tulimme toteuttaneeksi toisen Meksikoon liittyvän bucket list -kohtani: USA:n ja Meksikon välisen rajan ylittäminen omalla autolla. Henkilöautolla, omalla tai vuokrasellaisella, Meksikon rajan ylittämiseen liittyy omat kommervenkkinsä ja niistä kannattaa olla tietoinen etukäteen. Noista kommervenkeistä ja vuoden 2017 kokemuksistamme ylittää raja autoillen voi halutessaan lukea kirjoittamani postauksen täältä.

Mutta tällä kertaa rajanylityksemme tapahtui siis kävellen. San Diegon keskustasta olisi päässyt esimerkiksi ratikalla suoraan rajanylityspaikalle, matka-aikaa noin tunti, mutta halusimme välttää julkisia kulkuneuvoja viruksen vuoksi ja otimme taksin. Taksimatkat mennen tullen taittuivat maskit tiukasti kasvoilla ja ikkunat auki, joten virusvaaraa tuskin oli. Menomatka taksilla maksoi 25 dollaria ja paluumatka 26 dollaria. Nauroinkin ukkokullalle, että ostimme sitten ulkomaanmatkan kahdelle hintaan 51 dollaria, hah. Ei siis ollut tämä matka hinnan kiroissa. Ratikka- ja bussimatka olisivat olleet toki tuotakin edullisemmat, mutta niissä sitten omat riskinsä mukana. 

Tijuanan ja San Diegon kaupunkien välinen rajanylityspaikka San Ysidro on maailman vilkkain maateitse käytävä rajanylityspaikka. Raja ylitetään tuolla kohdin siis joko henkilöautoilla tai kävellen. Ja jos tarkkoja ollaan, niin tuossa kohtaa valtioiden rajaa on siis kolme eri, toisiaan hyvin lähekkäin sijaitsevaa rajanylityspaikkaa: Cross Border Express (CBX), PedEast ja PedWest. Näistä CBX sijaitsee Tijuanan kansainvälisen lentokentän yhteydessä. PedWest puolestaan on tällä hetkellä pois käytöstä rajanylityspaikkana kokonaan, sillä sen läheisyyteen on noussut siirtolaisten ja erilaisten irtolaisten telttakylä. Siellä ihmiset odottavat aivan rajan tuntumassa Yhdysvaltain maahantulopapereidensa käsittelyä ja asuvat kuka minkäkinlaisissa oloissa. Osa ehkä asuu teltassaan, vaikkei maahantulopapereita ole edes vetämässä. Niinpä mekin käytimme rajanylitykseemme ainoastaan PedEast-rajanylityspaikkaa. Ja niin käytti tietenkin moni muukin, koska yksi rajanylityspaikka oli kokonaan suljettu. Ruuhkat rajalla olivatkin sitten sen mukaiset!

Ajoväyliä kohti Yhdysvaltojen rajaa Meksikon puolelta aamuvarhain kuvattuna. Kyllä siinä ainakin 8- 10 kaistaa taitaa omien laskujeni mukaan olla. 

Meno Meksikoon

Maahantulo Meksikoon oli tarkastuksiltaan aivan yhtä löperöä kuin autolla rajanylityksessä Andradessakin vuonna 2017. Eli ei siis oikein minkäänlaisia maahantulotarkastuksia. Nyt marssimme maahan sisään alla olevan kuvan pyöröporteista ja kävelimme läpi tyhjän hallin, jossa yksi virkailija halusi vilkaista passimme. Ja se tosiaankin oli pelkkä vilkaisu. Ei niin nopeassa katselmuksessa kyllä ehtinyt edes passin kasvokuvaa tarkistaa, varsinkaan, kun olimme tietenkin maskit kasvoilla koko ajan. Taisi olla lähinnä tsekkaus, että passit ylipäätään olivat mukana. Toisaalta, passeja ei sitten Yhdysvaltoihin päin tullessa tarkistettu lainkaan! Mutta siitä myöhemmin postauksen kakkososassa lisää. Meksikoon tullessa ei siis merkitty mihinkään järjestelmiin, ketä maahan tuli, eikä meidänkään passeja esimerkiksi leimattu millään tavalla. Koronarajoituksista tai -rokotuksista on tässä turha edes mainita, sillä ei ketään kiinnostanut olitko rokotettu, saati koronalta vastikään testattu. Oikeastaan ainoa turvatoimi koko maahantulossa Meksikoon oli kaikkien käsilaukkujen ja mahdollisten matkalaukkujen läpivalaisu.

Matkalla Meksikoon. Pyöröovista sisään, por favor!

Onko Tijuana vaarallinen?

Kyllä. Tijuana on vaarallinen. Vuoden 2021 heinäkuussa uutisoitiin Tijuanan olevan jälleen nosteessa, nimittäin maailman kaikkein väkivaltaisimmaksi kaupungiksi. Tijuanan kaupungissa tapetaan keskimäärin kuusi ihmistä vuoden jokainen päivä. Murhatilasto kertoo karuja lukuja: 138 murhaa 100 000 asukasta kohti. Syyt väkivaltaan löytyvät ihmiskaupasta sekä eri huumekartellien ja -jengien käymästä huumekaupasta. Nämä faktat tiedossamme, kuinka sitten itse Tijuanan koimme?

Me valitsimme Tijuanassa vierailupäiväksi sunnuntain. Valinta oli siinä mielessä hyvä, että sunnuntaiaamu oli Tijuanan kaupungissa todella rauhallinen. Voisin sanoa kuolemanrauhallinen, mutta jätän tuon vertauksen tämän kaupungin kohdalla kuitenkin käyttämättä. Iso osa kaupoista ja ravintoloista oli vielä kiinni ja paikallisetkin vasta heräilivät. Lauantai-illan ja edeltävän yön hulinoista meitä muistutti kuitenkin pitkä ja vielä puolituore verivana maassa. Näimme sen matkalla rajanylityspaikalta kaupungin keskustaan. Siis ihan keskeisellä reitillä, valtaväylällä, jota pitkin kaikki kävelivät Tijuanan keskustaan ja sieltä takaisin rajanylityspaikalle. Kyllähän se näky vähän karmaisi. Tijuana muistutti todellisesta luonteestaan.

Kun juttelimme sitten myöhemmin erään ravintolan suupaltin sisäänheittäjä Oscarin kanssa, hän kertoikin, että kyllä, päiväsaikaan Tijuana on suhteellisen turvallinen. Toki sekin vaatii hereillä oloa, eikä kannata lähteä uhkarohkeudella urheilemaan. Joka päivä kaupugissa kuitenkin tapahtuu esimerkiksi ryöstöjä, huumeet ovat katukuvassa lisääntyneet ja kun ilta hämärtyy, kaupungin luonne muuttuu täysin. Meno iltaisin ja varsinkin öisin on huomattavasti turvattomampaa. Suorastaan vaarallista, Oscar varoitti. Nytkin jo päiväsaikaan kaduilla kerääntyi pieniin ryhmiin afrikkalaisia miesporukoita, jotka silmäilivät epäilyttävästi ohikulkijoita. Mittailivat päästä varpaisiin. En olisi halunnut kulkea heidän ohitseen yksin. Varsinkaan pimeällä. Samoin nämä hengailevat porukat saivat minut kyllä puristamaan käsilaukkua vasten vartaloa entistäkin kovempaa, eikä kännykkääkään viitsinyt kaivaa esiin ihan jokaisessa mutkassa.

Mutta kuten sanoin, sunnuntaina vielä iltapäivään saakka porukkaa ja säpinää Tijuanan kaduilla oli suhteellisen vähän ja näin oli helpompi pysyä valppaana, mitä ympärillä tapahtuu. Lisäksi suosituilla turistialueilla pyörii aktiivisesti poliiseja vartioimassa kaduilla tapahtuvaa toimintaa. Meksikolainen ystävämme on aikoinaan asunut Tijuanassa ja saimme häneltä vinkin hyvästä ja legendaarisesta lounaspaikasta. Tämä paikka sijaitsi aavistuksen verran turistialueen ulkopuolella, mutta mennessämme sinne sunnuntaina jo ennen puoltapäivää, oli meno silläkin alueella tosi rauhallista. Ei pelottanut. Mitä Tijuanan eri alueisiin tulee, niin punaisten lyhtyjen korttelit jätimme suosiolla tutkimatta, vaikka turvalliselta tuntuva päiväsaika olikin. Muutoinkin turistien on parempi pysytellä poliisien vartioimilla turistialueilla. Tosin Oscarin mukaan Tijuanassakin on sekä hyvät, että pahat poliisit. Pahojen poliisien kanssa elämä menee kuulemma hankalaksi, myös turisteilla.

Avenida Revolución, Tijuanan pääkatu. Kadun varrella on sekä näyteikkunaliikkeitä että avonaisia käsityöläisbasaareja. Ja tietenkin ravintoloita turistien houkutukseksi.

Näkymiä ja ostoksia 

Vietimme käytännössä koko päivän ulkona yhtä vessakäyntiä lukuun ottamatta ja niissä parissa ulkoilmaravintolassa, missä herkullisia tacoja nautimme, oli kyllä käsihygienia kohdillaan. Hintatasohan on Tijuanassa edullinen, turistialueellakin. Esimerkiksi kolme isoa tacoa ja pullolliset Corona-olutta maksoivat reilusti alle 10 dollaria (8,80 €).

Kalataco oli oikein maukas ja olut raikas!

Halusimme kuitenkin nähdä enemmän itse kaupunkia, sen elämänmenoa ja nautiskella hyvää ruokaa kuin keskittyä niinkään ostoksiin ahtaissa basaareissa. Tijuanan katukuvassa korostuivat samat myymälät ja palvelut kuin edellisessäkin käymässämme rajakaupungissa Meksikon puolella. Valtavasti hammasklinikoita, joista Tijuanassa useat oli vieläpä nimetty yhdysvaltalaiskaupunkien mukaan. Oli Los Angeles Clinic ja Washington Dentist. Yhdysvaltalaiset käyvät siis paljon hoidattamassa hampaitaan Meksikon puolella, missä se on mahdollista ilman kalliita vakuutuksia ja vieläpä pilkkahintaan USA:n hintatasoon nähden. Lisäksi oli valtavasti isoja ja pieniä apteekkeja, perinteisiä alkoholiin ja tupakkaan keskittyviä duty free -kauppoja jonkin verran. Loput olivatkin sitten erilaisia käsityömyymälöitä ja ravintoloita. Joitakin amerikkalaisten urheilujoukkueiden fanituotteita myyviä kauppoja oli myös. Arvatenkin hinnat niissäkin huomattavasti alhaisemmat kuin Yhdysvalloissa. Pistivätpä katukuvassa silmiimme myös Burger King ja McDonald's. Sisäänheittäjä Oscar kertoikin, että myös Tijuana uhkaa amerikkalaistua koko ajan enemmän ja enemmän, mutta he "vanhat parrat" pyrkivät pitämään sen niin meksikolaisena kuin mahdollista. Lopulta teimme pieniä ostoksia mekin, lähinnä matkamuistoja. Seuraavassa postauksessa pääsettekin lukemaan, mitä pinkkiä menin muistoksi matkaltamme ostamaan ja kuinka sille tuli heti käyttöä, heheh.

Apteekkeja, paljon apteekkeja. "Best prices guaranteed." Menomatkalla sandiegolainen taksikuskimme kertoi käyvänsä lääkeostoksilla Tijuanassa säännöllisesti. Hän käyttää kuulemma inhalaattoria, joka maksaa USA:ssa 90 dollaria, mutta saa samoja inhalaattoreita Tijuanan apteekista kolme kappaletta viidellä dollarilla.

Tällaiset menomatkan tunnelmat siis Tijuanaan. Ensi postauksessa keskitynkin sitten mielenkiintoiseen maahantuloprosessiin palatessamme takaisin Yhdysvaltoihin ja annan vielä pari vinkkiä Tijuanaan menijöille. Luvassa on siis jatkopostaus, osa 2. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


2 kommenttia:

  1. Kun joitain vuosia sitten olimme San Diegossa, oli ajatuksena käydä myös Tijuanan puolella, mutta se sitten jäi. Noin olin itseni kuitenkin antanut ymmärtää, että siihen suuntaan rajanylitys on aika sutjakkaa. Toivottavasti meidänkin pian olevan matkan osalta Meksiko ei muuta maahantulon osalta koronasäännöksiään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Meksikon suuntaan pääsi kyllä helposti ja todella nopeasti. Tilanne kuitenkin jotakin ihan muuta sitten toiseen suuntaan... Ja totta tosiaan kyllä nyt saa olla koko aika korvat höröllä uusien matkustus- ja maihinpääsyrajoitteiden kanssa. Muutoksia tuntuu tulevan koko ajan ja samoin lentoliikenne omassa turbulenssissaan, kun lentoja perutaan tai aikatauluja muutetaan. Toivon mukaan teidän matkanne onnistuu!

      Poista