Kävimme viime viikonloppuna Etelä-Kaliforniassa San Diegossa. Pienen irtioton ja kaupunkilomailun taustalla oli ukkokullan syntymäpäivä, jota halusimme juhlistaa. Iloksemme varsinkin lauantaiksi San Diegoon osui suorastaan t-paitakeli. Ihana auringonpaiste ja lämpö!
 |
| Santa Fe -asema San Diegossa. Pilvetön taivas ja yli 20 astetta lämmintä. |
Olemme käyneet San Diegossa jo pari kertaa aiemminkin, joten niin sanotut pakolliset päänähtävyydet oli jo koettu. Niinpä tepastelimme nyt ympäri kaupunkia ja nautimme auringosta, erilaisesta katunäkymästä, pienistä ostoksista ja meren läheisyydestä. Kun kävelimme ympäri kaupunkia, katsoimme katukuvaa ja ihmisiä. Ne näyttivät jotenkin... erilaisilta. Ihmisvilinä näytti aivan erilaiselta kuin meillä kotopuolessa, vaikka välimatkaa linnuntietä pitkin on vain noin 700 kilometriä.
Liikkeellä oli ensinnäkin paljon turisteja. Merenrantaa lähestyessämme jalkakäytävät täyttyivät eläkeläisistä, joskin heihinhän se nykyään kuulun minäkin AARP-korttini kanssa, hahah. Satamassa oltiin pakkaamassa yhtä valtavan kokoista loistoristeiljää ja eläkeläislaumat näyttivät vetävän matkalaukkujaan risteilijän suuntaan.
Kun istahdimme kävelykierroksellamme Little Italyn kaupunginosaan lounaalle, päätimme kauniin sään innoittamina valita ruokailupöydän ulkoa. Ja siinä ohitsemme valuvaa ihmisvilinää tarkastellessa se sitten lopulta kirkastui. Piilaaksossa olemme tottuneet aasialaisten enemmistöön. Kotikaupunkimme on tässä vieläpä omanlaisensa poikkeus, sillä meillä aasialaisten osuus on suurempi kuin Piilaaksossa keskimäärin. Kaupunkimme asukkaista peräti puolet on aasialaista syntyperää. Lisäksi kotikaupungissamme korostuu todella voimakkaasti intialaisten osuus.
San Diegossa sen sijaan ihmismassa näytti jotenkin enemmän amerikkalaiselta, vaiko paremminkin kalifornialaiselta. Joukossa oli paljon myös latinoja, mutta se ei oikeastaan poikennut Piilaakson katukuvasta. Kotikaupungissammekin heitä on noin 17 % väestöstä. Mutta intialaisten puuttuminen katukuvasta oli todella silmiinpistävä ero.
Havainto herätteli. Millaiseen väestöön silmämme ovatkaan kotikaupungissamme jo täysin tottuneet! Ja nyt tämän pitkähkön johdannon jälkeen pääsen otsikon aiheeseen:
Intialaistuminen
Olemme jo jonkin aikaa tehneet huomioita, kuinka kotikaupunkimme sekä sen ydinkeskusta niin sanotusti intialaistuvat. Vahvimmin tämä näkyy paitsi kanssa-asujissa myös ruokaravintoloissa. Jo pandemian aikaan kaupunkimme ravintolakadulle avattiin kenties astetta laadukkaampi, tai ainakin hintatasoltaan korkeampi intialaisravintola. Kerran olemme ravintolassa ruokailleet ja ruoka oli todella hyvää. Ei siis sen suhteen valittamista, mutta...
Seuraavaksi ydinkeskustassa sulkeutui amerikkalaistyylinen olutravintola. Paikan erikoisuus oli lukuisat eri olut-, siideri- ja kombuchahanat, joista sai itse laskea mieleistään juomaa, joko maisteluannoksen tai koko lasillisen. Laskutus tapahtui hanoissa olleiden elektronisten lukijoiden avulla. Kerran ennätimme yksien Suomi-vieraidemme kanssa kyseisen ravintolan terassilla virvoitusjuomia nauttimaan. Vielä silloin ravintolasta sai tyypillistä amerikkalaista pubiruokaa, kunnes tilalle tuli katukylttien mukaan currya. Lopulta paikan tilalle avattiin täysin uusi, intialais-nepalilainen ravintola.
Ja kun San Diegossa söimme lounaaksi italialaista ruokaa, niin meidän kaupungistamme on hävinnyt ainakin kaksi italialaista ravintolaa. Toinen oikein kiva paikka ydinkeskustasta ja toinen yhden valtaväylän varresta. Se oli toiminut perheyrityksenä samassa lokaatiossa yli 30 vuotta.
 |
| Ennen tässä toimi italialinen perheyritys, pian avataan eteläintialainen kasvisravintola. |
Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavaksi ydinkeskustamme ainoa viinibaari siirtyi intialaisten omistukseen. Paikassa oli ollut aiemmin tarjolla myös pientä syötävää ja kas, ruokalista alkoi sielläkin saada intialaisia sävyjä. Kun paikan ohi käveli, oli se yhä useammin puolityhjä tai tyhjä kuin täysi. Nyt paikka on suljettu ja remontissa. Uskallanko edes arvata, millainen ravintola siihen avataankaan...
Lisäksi täällä meillä on nostanut laajemminkin päätään omille makunystyröilleni hiukan erikoinen ilmiö. Nyt viimeisen vuoden aikana kaikissa lähikaupungeissa on alkanut mainosten mukaan pompsahdella intialaissävytteisiä pitsapaikkoja. On siis tarjolla tandoori- ja currypitsaa. Kotikaupunkimme ydinkeskustakin sai sellaisen ja taitaa olla lähialueen ainoa ruokapaikka, joka on auki 24/7.
 |
| Tandooripitsaa. Sen vasemmalla puolella oli aiemmin hampurilaispaikka, jossa sämpylätkin leivottiin paikan päällä. Mutta pandemian aikaan se lopetti. Nyt tuota liiketilaa on remontoitu ainakin kaksi vuotta. |
Ärsytyksen viimeinen niitti
Se kuuluisa viimeinen niitti tapahtui juuri nyt San Diegon reissumme jälkeen, kun näin kotikaupunkimme pormestarin somepäivityksen. Ja sain siitä kimmokkeen kirjoittaa tämän postauksen. Ehkä muistatte, kuinka pormestarimme on tehnyt sinnikästä työtä tuoda esiin kotikaupunkimme eri ruokaravintoloita. Hän aloitti tämän jo pandemia-aikaan ja käy siis itse aina eri paikoissa lounaalla ja postaa someen ruokalistasta, ruoasta, miljööstä ja joskus henkilökunnastakin kuvia ja mukavaa palautetta. Näillä postauksillaan hän kannustaa ihmisiä kokeilemaan uusia ruokapaikkoja, sillä niitä ei meillä ole ainoastaan ydinkeskustassa, vaan myös useilla eri ostareilla ympäri laajaa kaupunkialuetta. (Ostarilla tarkoitan ulkoilmaostoskeskusta.)
Nyt San Diegon reissun jälkeen pormestarin tuorein somepäivitys sai minut jo parahtamaan. Ydinkeskustamme kiva persialaisravintola oli suljettu ja tilalle oli avattu mikäpä muukaan kuin intialaisravintola! En kestä!
Tuohtumustani ei pidä käsittää väärin. Intialaisravintoloissa ei ole mitään vikaa, ja tykkään itsekin syödä toisinaan intialaista ruokaa, mutta rajansa kaikella. Kotikaupunkimme ravintoloiden ruokatarjonta suppenee nyt huimaa vauhtia, joten eihän täältä enää kohta saa muuta kuin intialaista!
 |
| Otos yhdeltä kaupunkimme ostarilta, missä EI ole kyseisen nimistä ravintolaa. Eli samanlaista tarjontaa piisaa... |
Hiukan huvittavaakin on, että kaupunkimme ydinkeskustaan valmistui viime vuonna kaksi isoa toimistorakennusta sekä kaksi valtavaa, 8-10-kerroksista asuinkerrostaloa. Kun kaikki ne toimistot ja asunnot lopulta täyttyvät, ei kaupunkimme nykyinen ravintolatarjonta riitä mitenkään kasvaneelle väkimäärälle. Tällä hetkellä noiden kerrostalojen katutasossa olevat liiketilat ovat edelleen tyhjiä. Olen odottanut niihin uusia liikkeitä ja ravintoloita kuin kuuta nousevaa. Nyt on yksi vahva huhu, että hampurilaisketju Shake Shack olisi avaamassa toimipisteen näihin uusiin liiketiloihin. Vaikken nyt heidän jokapäiväinen vakioasiakas tulekaan olemaan, niin iloitsen, että se on sentään tarjonnaltaan jotakin periamerikkalaista. Kun käsittääkseni asun edelleen Yhdysvalloissa...
 |
| Upouusia asuinkerrostaloja ydinkeskustassa. |
 |
| Ja toimistotiloja, jotka ovat vielä tyhjinä. |
Tätä intialaistumista on nyt saanut seurata jo jonkin aikaa ja tuntuu, että tahti vain kiihtyy. Kysyntä tietenkin vaikuttaa merkittävästi tarjontaan, myös ruokaravintoloiden kohdalla. Olenkin pohtinut, että haluavatko intialaiset kotikaupunkimme asukkaat sitten todella syödä aina vain synnyinmaansa ruokaa, kun menevät ulos syömään. Ja sillä näihin kaikkiin uusiin intialaisravintoloihin oletetaan riittävän asiakkaita. Mene ja tiedä.
Lopuksi vielä yksi hyvä esimerkki. En äkkiseltään muista nähneeni Piilaaksossa näiden kymmenen vuoden aikana vielä yhdenkään ulkomaan valtionpankkia. Mutta tätä nykyä meidän kotikaupungistamme löytyy Intian valtionpankki.
 |
| SBI on Intian suurin pankkikonserni, jonka pääkonttori on Mumbaissa. |
Jos ja kun tämä ravintolatrendi vain vahvistuu, tulee meidän lähdettyä jatkossa tavallista useammin johonkin lähikaupungin ravintolaan ruokailemaan. Onneksi välimatkat eivät ole pitkiä ja junallakin pääsee kätevästi. Junamatka lähimpään naapurikaupunkiin kestää vain viisi minuuttia. Ja tiedän, koko ärytykseni on first world problem, mutta harmittaa seurata omien suosikkipaikkojenkin lopettavan ja tilalle tulevan yhtä ja samaa.
Edit: Ja väärinkäsitysten välttämiseksi, vaikka alueellamme on enenevässä määrin intialaisravintoloita, ovat Piilaaksosta löytyvät eri maiden kulttuurit mielestäni edelleen tämän alueemme rikkaus.
Tällaisia curryn tuoksuisia tuulahduksia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti