Munapula ja muita arkipoimintoja tammikuulta 2025

Tällä kertaa postaukseni antaa katsauksen vuoden 2025 tammikuiseen arkeen Piilaaksossa ja Pohjois-Kaliforniassa.  

Munapula

Kun lähdimme joulukuun lopussa joululomamatkallemme, olin tietenkin tyhjentänyt jääkaapin melko tehokkaasti, ettei ruokia pääsisi vanhenemaan. Kun sitten tammikuun alussa ryhdyin kaappia taas täydentämään, iski Pohjois-Kaliforniaa vaivannut kananmunapula vasten kasvojani useammallakin kauppakäynnillä. Ruokakauppojen kananmunahyllyt huusivat tyhjyyttään ja tuotepulaa pahoiteltiin kylteillä.

Munapulan taustalla on lintuinfluenssa. Jo viime vuoden lopussa uutisoitiin, että Kaliforniassa oli jouduttu lopettamaan siihen mennessä noin kuusi miljoonaa munintakanaa. Nyt kuukausi myöhemmin tuo luku on yli 17 miljoonaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana lintuinfluenssa on vaikuttanut koko Yhdysvalloissa 136 miljoonaan kanaan. 

Tämän kaiken ennustetaan vaikuttavan kananmunien saatavuuteen vielä pitkään, ja totta kai tilanne nostaa myös hintoja. Ennuste kananmunien hintojen korotukselle tänä vuonna on 20 %. Ja ainakin meillä monin paikoin hinnat ovat jo nousseet. Itse olen havainnut noin dollarin tai kahden korotusta isommille munapakkauksille, jos niitä siis ylipäätään sattuu olemaan hyllyssä. Tuolloin tammikuun alussa ystäväni oli nähnyt yksittäisen kananmunapaketin myynnissä 20 dollarilla! Munat olivat jääneet hänen osaltaan ostamatta... Vaikka ruoka Piilaaksossa onkin kallista, niin tuollainen ryöstöhinta alkaa ylittää jo kosmisetkin rajat! Ainakin minulle tuollainen hinta olisi kyllä jo reilusti yli kipurajan, huh huh.

Aika tuttu näky monena kauppareissuna tammikuussa. Munahyllyt tyhjinä.

Perjantaiperinne poikki, yhyy!

Tammikuun alussa tuli myös toinen yllätys. Ukkokullalla on ollut jo pitkään perjantait kotitoimistopäiviä, ja meille on syntynyt perinne käydä perjantaisin yhdessä poke bowl -lounaalla. Meillä on ollut kiva pokepaikka aivan kävelyetäisyydellä. Sama paikka, jota kannatimme kovasti myös pandemiavuosien aikana, että se pysyisi pystyssä. Nyt kuitenkin tammikuun alussa täysin yllättäen paikka laittoi ns. lapun luukulle. 

Pientä vihjettä tästä oli ehkä havaittavissa jo viime vuoden loppupuolella, kun paikan omistaja alkoi tehdä enenevässä määrin työvuoroja itse. Mutta silloin ajattelimme sen olevan vain väliaikaista, ettei hän välttämättä vain saanut työntekijöitä tai muuta sellaista. Nyt paikka on kuitenkin suljettu ja olemme olleet vähän näpeille lyötyjä. Kiva ja kalapainotteinen perjantain lounasperinne on nyt poikki. Toki pokepaikkoja on täällä pilvin pimein, mutta kaikki muut paikat ovatkin sitten ajomatkan päässä. Aiemmin pokelounas toi samalla mukavan pienen happihyppelyn keskelle päivää.

Viime viikonloppuna kävimme sitten pitkästä aikaa pokelounaalla toisessa lempipaikoistamme. Tai siis tällä hetkellä siinä ainoassa, joka on enää auki. Tänne on kuitenkin pidempi matka, ajoaika yhteen suuntaan 15-20 minuuttia ilman ruuhkaa, joten ei etäisyytensä vuoksi arkipäivän lounaspaikaksi täydellinen.

Kävi niin kuin kirjassani

Monille tulee edelleen yllätyksenä, että Kaliforniassa täällä sisämaassa, mutta kuitenkin suhteellisen lähellä Tyynenmeren rantaa voi talviöinä olla pakkasta. Nyt tammikuussa meillä Piilaaksossa oli useampikin pakkasyö ja annettiinpa meille yhdessä vaiheessa jopa neljän päivän kestoinen pakkasvaroitus! Pikku pakkasta siis kuitenkin vain öisin, ei sentään päivällä.

Aamulla klo 6.30 puhelimen säänäkymä tämä. 

Todistetusti auton konepeltikin jäässä.

Te, jotka olette jo ennättäneet lukea kirjani, muistanette kuvaukseni piilaaksolaisista kuura-aamuista. Kuinka autojen tuulilasit voivat olla kylmien öiden jälkeen kuurassa ja millaisia hauskojakin seurattavia tilanteita kuuraiset tuulilasit voivat aiheuttaa. No, meillehän sitten kävi melkeinpä niin kuin kirjassani. En paljasta kirjan tapahtumia liian tarkkaan, mutta meidänkin tuulilasi räsähti yksi kaunis kuura-aamu isolle halkeamalle! Lasiin oli siis tullut aiemmin pieni kivenhakkauma ja kun tuulilasia puhaltimilla yksi aamu sulatin, ei se kestänytkään enää lämpötilavaihtelua, vaan meni "iloisesti" kahteen osaan. 

"Tipaton tammikuu", Dry January

Tänä vuonna Pohjois-Kalifornia piti lähes tipattoman tammikuun. Yleensä joulu- ja tammikuun pitäisi olla meillä niitä talvikuukausia, jolloin saamme paljon kaivattuja sateita. Tänä vuonna vasta tammikuun viimeisenä päivänä satoi. Nyt helmikuun alku on ollut hitusen sateisempi, mutta sateita kyllä kaivattaisiin vielä huomattavan paljon lisää. Etelä-Kaliforniassa Los Angelesin ympäristössä olevat katastrofaaliset maastopalot ylittivät uutiskynnyksen Suomessakin. Niissä konkretisoitui, mitä pitkät sateettomat jaksot pääsevät pahimmillaan aiheuttamaan. Niinpä iloitsen kovasti, kun meillä sataa juuri tällä hetkellä vettä.

Bloggaajakollegan haastattelu

Tammikuussa minulla oli ilo päästä bloggaajakollegan haastateltavaksi. Kölnissä asuva Heidi Viherjuuri kirjoittaa sekä kirjoja että blogia. Hänellä on ollut blogissaan mielenkiintoinen haastattelusarja ulkosuomalaisista kirjailijoista ja minä pääsin nyt tähän sarjaan mukaan. Jutun voi lukea täältä. Sen lopussa on nähtävissä myös muut sarjan osat. Käyhän kurkkaamassa, jos ja kun on vaikka tuttuja kirjailijanimiä.

Kirja hyllyyn

Tammikuun kruunasi totta kai se ilouutinen, että esikoiskirjani oli nyt päässyt kirjahyllyyn Oulun Suomalaisen kirjakaupan Valkean ja Ideaparkin toimipisteissä. Kiitokset vielä kummitytölleni, joka kuvan minulle tänne rapakon taakse lähetti, niin pääsin itsekin näkemään kirjani hyllyssä ihan omin silmin.

Siellä se vaaleansini-pinkki kansi komeilee. Ja erottuu minusta ihan kivasti muista kirjojen kansista. 

Muutoinpa viimeiset kaksi viikkoa ovatkin olleet yhtä vastoinkäymisten sarjatykitystä, mutta ei onneksi kuitenkaan kirjaani tai saamiini lukijapalautteisiin liittyen. Palaute esikoisteoksestani on edelleen ollut hyvää, kiitos. Mutta sanonpa vain, ettei hymy ole ollut kovin herkässä viime päivinä. Hajonnut tuulilasi oli vain pieni piste sen kaiken muun ikävän päälle. Miten se kaikki elämän kura voikaan kasautua yhteen rytäkkään?

Tammikuun lopussa vietettiin kuukalenterin mukaista uuttavuotta. Se näkyi meillä täällä Piilaaksossa ja San Franciscossa monin tavoin. Pääsin raaputtamaan tällaisen onnenarvan: ei voittoa. Olipa yllätys minun kohdalla, hahah.

No, jospa helmikuu toisi mukanaan taas vaihteeksi mukavempia juttuja ja välillä vähän myötätuultakin tiettyjen asioiden hoidossa. Sitä myönteistä puhuria odotellessa sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!