Joulu 2025

Vietämme tänä vuonna joulun kotonamme Piilaaksossa kolmen vuoden tauon jälkeen. Niinpä minusta on erityisen kiva laitella perinteisiä suomalaisia jouluruokia ja uskoisin niiden maistuvan pitkän tauon jälkeen entistäkin maukkaammilta. Tai tällä hetkellähän kaikki jouluruokamme ovat vielä suunnitteluasteella. Meidän pakastin nimittäin on muutamien muiden ruokapakasteiden lisäksi, ihanaa kyllä ja kiitos Piilaaksoon työmatkalle tulleiden ystävien, täynnä ruisleipää! Niinpä en ole voinut valmistaa esimerkiksi joululaatikoita etukäteen, vaan kokkaukseni jäävät nyt valtaosin aatonaattoon. Tilliä ja lohta lukuun ottamatta tarvikkeet olen sentään jo kaupasta hankkinut.

Tein somessa kyselyn, haluaisivatko lukijani jouluaiheisen blogipostauksen. Ja te halusitte. Kiitos vastauksistanne. Siitä se ajatus sitten lähti. :-)

Meidän joulupöytäämme kuuluvat lanttu- ja porkkanalaatikot, keitinperunat ja perinteinen harmaasuolattu kinkku. Täällä tuo joulukinkku on erikoistuote, joka pitää tilata erikoislihakaupasta etukäteen. Tiedän Piilaaksosta ainoastaan kaksi lihakauppaa, jotka niin sanotusti ymmärtävät tällaisen suomalaisen joulukinkun päälle. Paitsi täällähän tämä harmaasuolattu kinkku on nimeltään Swedish Ham, joten ruotsalaiset saavat tästä "kunnian" itselleen. Meillä joulukinkun kruunaa äidiltäni oppima herkullinen sinappinen ja omenainen kinkunkastike.

Edellisestä kotijoulustamme on jäänyt mieleen, kuinka silloin tuo pieni kahden hengen kinkkumme maksoi suorastaan maltaita. Ehkäpä pienille kinkuille oli asetettu paunahinta korkeammaksi. Tästäkin syystä päätimme tänä vuonna kokeilla ja tilata kinkku siitä toisesta lihakaupasta. Oliko valinta onnistunut? Se selviää, kun luet pidemmälle.

Joulupöytämme herkkuihin kuuluvat ehdottomasti myös graavattu lohi, herneet ja rullalle käärityt juustoviipaleet. Tänä jouluna saamme maiskutella ihanaa Oltemanni-juustoa, jonka toimme kesällä Suomesta. Sitä juustomötikkää on kuulkaas varjeltu koko syksy, että säästyy varmasti jouluun. Rosollia en valmista, mutta laitan erikseen tarjolle punajuuriviipaleita ja suolakurkkuja.

Minulle graavatun lohen kanssa pitää ehdottomasti olla sitruunaa, joita saan onnekseni poimia omalta pihaltamme. Talven sitruskausi alkaa olla mitä parhaimmissa lähtökuopissa.

Missä saan nähdä vähän vaivaa

Täällä Yhdysvalloissa perinteisten suomalaisten jouluruokien valmistus tai valmiina osto ei käy aivan yhtä lailla käden käänteessä kuin Suomessa. Esimerkiksi valmiita lanttu- ja porkkanalaatikoita ei tietenkään ole tarjolla, ei edes valmiita porkkana- ja lanttusoseita, joista laatikoiden valmistus nopeutuisi kummasti.

Myöskään graavilohi ei ole täällä yhtä yleisesti saatavilla kuin Suomessa, ja useimmiten sitä onkin vain vakuumipakattuna, jos on. Suomessa muistan nähneeni kauppojen itsensä graavaamia kaloja esimerkiksi palvelutiskeissä. Täällä suolaan lohen itse, niin saa huomattavasti maistuvampaa kuin jokin vakuumiversio olisi.

Jouluaaton lounaana meillä syödään riisipuroa. Täällä puuroriisinä toimii Arborio-riisi ja esimerkiksi tämä Calrose-merkkinen riisi. Siirapin olen tuonut Suomesta. Myöhemmin tekstistä selviää, miksi en kelpuuta amerikkalaista vastinetta tummalle siirapille.

Missä oikaisen

Piparit sen sijaan ostan aina valmiina, mitkä nekin muuten ovat ruotsalaisia, ja glögin virkaa tänä vuonna hoitaa meillä saksalainen hehkuviini. Tortut leivon itse, ja onneksi täällä myydään valmista voitaikinaa. Kaiholla aina muistelen Suomen edullisia torttutaikinoita. Täällä sattui olemaan torttutaikina juuri tarjouksessa, mutta silti 490 gramman paketti maksoi seitsemän dollaria. Normihinta olisi ollut yhdeksän dollaria. Vielä kalliimpaakin merkkiä on.

Ruotsalaisia Nyåkers-pipareita. Ovat minusta parempia kuin Annan piparkakut, joita täältä myös voi löytää muutamista kaupoista.

Myöskään luumuhilloa ei ole täällä yleisesti saatavilla ja moni suomalainen tekee torttuihin luumuhillon itse. Tai korvaa luumuhillon jollakin muulla. Varsinkin paistonkestävät luumuhillot ovat täällä todella harvinaisia, nimimerkillä ne muutamat harvat hillot kokeillut ja lopulta kaapinut hillot leivinpaperilta. Muutama vuosi sitten oli vielä myynnissä yksi todella hyvä ja paistonkestävä luumulevite, mutta nykyään sitä ei löydä enää mistään. Amazon-verkkokaupasta saisi kyseistä hilloa tilattua, mutta pieni purkki näytti nyt maksavan liki 20 dollaria. Ei kiitos.

Itse kuitenkin pidän ihan perinteisistä luumutortuista ja viime keväänä minulla kävi tuuri, kun satuin löytämään eräästä slaavikaupasta valmista luumuhilloa. Ja se tuntui kestävän paiston, olen testannut. Niinpä tänä vuonna ei tarvitse valmistaa luumuhilloa itse. 

Näin joulun aikaan kaipailen siis Suomesta monia ruokajuttuja: valmiita kasvissoseita, edullisia torttutaikinoita ja luumuhilloja, valmista luumu-rusinasoppaa, tummaa siirappia ja Aura-homejuustoa. Täältä kyllä löytyy jonkinlaista tummaa siirappia (molasses), mutta minusta sen maku ei ole lainkaan niin tuhti ja hyvä kuin suomalaisen siirapin. Ja kyllä, monet näistä kaipaamistani jutuista on itse vaivaton valmistaa, mutta kun niitä "vaivattomia" alkaa kertyä useampia, niin se kaikki vie aikaa. Ja koskapa en halua seistä joulun alla päiväkaupalla keittiössämme hellan ääressä, niin esimerkiksi joulupuuro meillä syödään ilman soppaa.

Ja tietenkin kaipaan suomalaisia suklaakonvehteja ja joulusuklaita. Viime kesänä oli onneksi Pandan suklaakonvehteja saatavilla ja ostimme tänne yhden rasian. Rasiaa on pidetty jemmassa ja pois silmistämme, ettemme vain hairahdu syömään noita aarteita liian aikaisin.

En ole syönyt neljään vuoteen Budapest-suklaita. Yhden ystävän matka Piilaaksoon ajoittui marraskuulle, jolloin näitä suklaita oli jo Suomessa myynnissä ja pyysin häntä niitä tuomaan. Iso kiitos vielä! Ja kuten kuvasta huomaatte, toista rasiaa on jo "hiukan maisteltu". Pohja pilkottaa. Vai olisiko rasia myyty vajaana? ;-)

Kinkkukatastrofi

Mutta ettepa arvaa, kuinka meidän kinkun kanssa kävi! Kinkun nouto oli sovittu sunnuntaiksi 21. päivä, jolloin kävi ilmi, ettei tämä toinen lihakauppa sitten kuitenkaan ymmärtänyt harmaasuolatun kinkun päälle. Ei sitten ollenkaan. Saamamme tuote oli ensinnäkin valmiiksi paistettu, väristä ja koostumuksesta päätellen se oli kaukana harmaasuolatusta ja ainesosaluettelossa luki ties mitä mömmöjä maltodekstriinistä ja sokerista lähtien, vaikka etiketin mukaan kinkku oli in natural juice.

Meille kinkun paistaminen itse on tärkeä jo perinteiden mutta myös kinkunkastikkeen vuoksi. Kinkusta paiston aikana valunut neste toimii kastikkeen pohjana ja oleellisena mauntuojana. Etukäteistilattu kinkkumme oli siis susi. Kyllä kolmen vuoden tauon jälkeen pitäisi saada oikeanlainen kinkku, ajattelin. Olisiko joulunviettomme nyt siis pilalla? 

Lisäksi mainittakoon, että tuo noin kolmen kilon vääränlainen kimpale maksoi lähes 110 dollaria. Tuntui ikävältä maksaa moista summaa tuotteesta, joka ei ollut tilauksemme mukainen ja jota ei edes halunnut syödä. Kun ukkokulta soitti lihakauppaan ja sanoi saaneensa väärän tuotteen, he ilmoittvatkin, etteivät he edes myy paistamattomia kinkkuja. Sepä siitä sitten. Ukkokulta palautti kinkun.

Tässä vaiheessa oli melkoinen hätä, miten näin lähellä joulua ehditään enää saamaan oikeanlainen kinkku! Toinen lihakauppa oli sunnuntaisin kiinni, eikä tietenkään olisi sanottua, että sieltä ilman ennakkotilausta kinkkua saisi. Tai se voisi olla 12 kilon kinkku. Pitkään ukkokulta googlasi eri vaihtoehtoja ja minäkin jo kaivoin paperinkeräyskassista ruokakauppojen mainoslehtisiä, millaisia valikoimia kenelläkin olisi. Yksi vartenotettava nettikauppa olisi myynyt kolmen kilon kinkkua 90 dollarilla, mutta toimitus kahdessa päivässä perille olisi maksanut toisen mokomaan lisää. Aika suolainen hinta, huh! Ikean kinkut, jos niitä sattuisi enää olemaan, ovat nekin olleet valmiiksi paistettuja.

Seuraavaksi marssimme kiivasta tahtia läheiseen hyvätasoiseen ruokakauppaan. Hyllytavarana oli sielläkin ainoastaan amerikkalaistyylisiä valmiiksi paistettuja ja toisena vaihtoehtona kypsiä ja savustettuja kinkkuja. Mutta kaupan palvelutiskistä löytyi kuin löytyikin sian peppua (pork butt roast). Nappasimme sellaisia kaksi kappaletta mukaamme, jolloin saimme lihojen yhteispainoksi 2,5 kiloa. Nyt vain jouduimme itse tekemään suolauksen ja koska jouluaatto kolkutteli jo aivan nurkan takana, jäi ainoaksi mahdollisuudeksi ruiskusuolaus. Niinpä piti ostaa myös ruisku. Mutta jos ja toivon mukaan kun saamme tästä maukkaan joulukinkun, niin seuraavana Piilaakso-jouluna voisi harkita samaa. Hinta nimittäin tälle kanadalaiselle luomupossulle oli huomattavasti edullisempi, alle 40 dollaria.

Joulutunnelma usein hakusessa

Monena joulunalusaikana olemme hakeneet joulutunnelmaa naapurikaupungin saksalaistyyppisiltä joulumarkkinoilta. Tänä vuonna olin toipumassa kovasta flunssasta niiden aikaan, joten markkinat jäivät välistä. Piilaaksossa on myös useana vuonna järjestetty Kauneimmat joululaulut -tapahtuma ja niin oli tänäkin vuonna. Joulutunnelma tahtoo kuitenkin olla aina vähän hukassa melkeinpä aattoon saakka, minkä uskon johtuvan kalifornialaisesta lämpimästä ja aurinkoisesta säästä. Varsinkin tänä vuonna nyt joulukuussa on ollut jopa poikkeuksellisen lämmintä eivätkä talven sateet ole vielä ennen joulua alkaneet. 

Pystytimme kuusen valoineen jo joulua edeltävänä viikonloppuna, mistä joulutunnelma alkoikin mukavasti jo viriämään. Samoin olen ripustanut kuistillemme pienet jouluvalot ja ostanut ison joulutähden ulko-oven pieleen. Olemme saaneet muovikuusemme aikoinaan lahjoituksena Suomeen palanneelta ystäväperheeltä. Heitä onkin aina ihana muistella, kun kaivamme kuusen esiin.

Katukuvassa joulu on kuitenkin jo näkynyt. Luulin ensin kuvittelevani, että Piilaakson liikenne on ollut jo viime päivät tavallista hiljaisempaa. On tuntunut, että porukkaa kuhisee ainoastaan kaupoissa ja niiden parkkipaikoilla. Mutta ei se ollut pelkkää kuvitelmaani. Uutisissa nimittäin ilmoitettiin, tänä jouluna täällä San Francisco Bay Arealla on muutaman vuoden tauon jälkeen ennätysvuosi joulumatkustamisessa. Ja kun täällä asuu valtavasti meitä maahanmuuttajia, niin moni haluaa matkustaa perheidensä ja sukulaidensa luokse toisaalle. (Uutisissa kerrottiin myös, että tänä jouluna 40 miljoonasta kalifornialaisesta peräti kahdeksan miljoonaa matkustaa jouluksi jonnekin. Muutama reissaaja on siis liikkeellä.)

Tässä hiukan mallia amerikkalaisista jouluvaloista. :-D

Joulun sää

Niin, ne Kalifornian talven sateet. Tänä vuonna jouluksi näyttäisi olevan luvassa vesisadetta. En kuitenkaan valita, sillä Pohjois-Kalifornia tarvitsee kovasti vettä. Ja jos vettä tulee kaatamalla, niin onpa sitten hyvä syy pysytellä sisällä, käpertyä sohvalle viltin alle, katsella elokuvia sormet kohti sitä ainoata konvehtirasiaa. Hahah.

Tällaista joulusäätä on meille luvassa.

Vuonna 2020 meillä muuten oli myös joulun aikaan oikein kunnon rankkasateita ja joulupäivänä talomme edessä oleva puu kaatui! Olimme katsomassa televisiota ja yhtäkkiä pihalta kuului kummallinen iso tymähdys. Ja tuo iso puu kaatui siis aivan ukkokullan auton viereen, että onnettomuudessa oli mukana rutkasti onneakin. Puu oli jalkakäytävän ja ajotien välisellä kaistaleella, joten se kuului kaupungille. Ilmoitimme puun kaatumisesta ja pian kaupungin puutarhaporukka tulikin jo siistimään kaatuneen puun pois. Se oli mieleenpainuva joulupäivä se. Toivon mukaan tänä jouluna ei tapahdu mitään yhtä dramaattista.

Lopuksi vielä hiukan erikoisempia joulukorttikäänteitä

Olemme tänä vuonna tähän mennessä saaneet ruhtinaallisesti yhden perille päässeen joulukortin. No, on jonakin vuonna Suomesta lähetetty joulukortti tupsahtanut tulla vasta maaliskuussa, ettei postinkulku ole ollut varmaa ja nopeaa aina aiemminkaan. Mutta tänä vuonna kapuloita postin rattaisiin tuovat asuinmaamme tariffit. Kirjeiden ja korttien pitäisi kulkea tänne normaalisti, mutta pakettien lähetyshän ei tällä hetkellä Suomesta tänne onnistu. Postin sivuillakin lukee "Pakettien ja tavaraa sisältävien kirjeiden sekä lahjalähetysten kuljettaminen Yhdysvaltoihin on edelleen väliaikaisesti keskeytetty." Tilanne on ollut päällä jo useamman kuukauden ja aika moni amerikansuomalainen on somessa pitkin syksyä surkutellut, kuinka esimerkiksi lastensa isovanhemmat eivät pysty Suomesta lähettämään lapsenlapsilleen joululahjoja. Tämä onnistuisi ainoastaan kuriiripalveluiden kautta, mikä tulisi kaikkine maksuineen todella kalliiksi.

Meille nyt ei paketteja ole Suomesta odotettavissakaan, mutta tämä Suomen Postin USA-blokki tuli esiin myös toisessa mielenkiintoisessa paikassa. Lähetimme jälleen tänä vuonna Suomen Postin kautta Euroopassa asuville sukulaisille ja ystävillemme omakuvajoulukortit, mikä on näin kaukana ja pitkien postitusmatkojen päässä asuville ulkosuomalaisille erittäin kätevä tapa saada kortit Euroopassa perille. Kun olin viimeistelemässä tuota korttitilausta ja yritin täyttää omat tietoni, niin Postin maavalikostapa olikin poistettu Yhdysvallat kokonaan! Ainoastaan Yhdysvaltojen kaksi eri saariryhmää oli valikkoon jätetty.

Minun oli kuitenkin saatava omat yhteystietoni oikein, että ne ensinnäkin täsmäsivät sen luottokorttini yhteystietojen kanssa, millä tilauksen maksoin. Toisekseen pienenä lisäetuna tilauksen loppusummasta poistuisi tällöin arvonlisävero. Mutta tätäkin tärkeämpää oli saada oma osoitteeni oikein, ettei luottokorttimaksun kanssa tulisi sekaannuksia tai ongelmia. Jouduin sitten lopulta laittamaan asuinmaakseni Yhdysvaltain pienet erillissaaret, sillä ilman maavalintaa koko tilausta ei olisi pystynyt tekemään. Osoiteriveille sain onneksi kirjoitettua katuosoitteemme ja Kalifornian, ja lopulta sekä tilaus että maksu onnistuivat. Ja ainakaan tähän mennessä maksusta ei ole tullut ihmettelyjä. Huh!

Kaupassa oli erikoisia jouluruusuja. Uloimmat terälehdet olivat tummanvihreitä, keskellä punainen ja valkoinen osa.

Näiden upeiden kolmiväristen ruusujen myötä toivotan teille lukijoilleni oikein hyvää joulun aikaa! Minä jään jännäämään, millainen joulukinkku meille nyt lopulta tulee. Teille sanon taas hetkeksi hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!