Aarrearkku

Koska Amerikka on varoitusten valtakunta, niin tiedoksi heti alkuun: Alla oleva blogipostaukseni sisältää tuotesijoittelua. ;-)

Siellä sitä on, Aarrearkun väkeä.

Aarrearkun kansi avautuu

Sain vielä Suomessa ollessamme vinkin liittyä Facebookissa Piilaakson suomalaisten naisten ryhmään. Yllätyksekseni siellä olikin jäseniä pitkästi yli 300! Ryhmässä pyydettiin jäseniä antamaan lyhyt kuvaus itsestään, missä päin Piilaaksoa asuu jne., ja ilokseni huomasin esittelyistä, että aika moni oululaislähtöinenkin siellä oli. Aika mukavan kokoinen Suomi-yhteisö täältä siis löytyy, toki jäsenet ovat ripoteltuina maantieteellisesti aika laajalle alueelle.

Tuo ryhmä on kyllä ollut aivan vertaansa vailla! Muistan kun kesällä tulimme tänne, niin menin asioikseni viettämään aikaa paikalliseen ruokakauppaan ja lukemaan purkkien etikettejä löytääkseni uusia perustuotteita jääkaappiin. Aikaa kaupassa vierähti yli kaksi tuntia.

Tästä minä sen toivottomalta tuntuneen uusien luottotuotteiden etsinnän kesällä aloitin. Hartiat lysyssä iskin urakkaan kiinni, mutta niinpä vain lopulta Aarrearkku auttoi!

Esimerkiksi maustamattoman ja varsinkin sokeroimattoman kaurapuuron löytyminen tuntui aluksi aivan mahdottomalle. Tarjolla oli kyllä karamellikastikkeen, kaneli-omenan, karpalo-toffeen ja ties minkä muun makuista puuroa, mutta että hei, ihan basic olis kiva. No lopulta sellainenkin onneksi löytyi. Tämä peruspuuro on muuten sijoiteltu kaikissa käymissäni kaupoissa aina alimmalle hyllylle, ei taida olla mikään hittituote. Sokerivellit vetää täällä ohi oikealta ja vasemmalta. 

Perussettiä, yeah. 

Samoin tuli tuskailtua joidenkin maitotuotteiden etsimisen kanssa. Mutta kappas vain, sitten hoksasin taas aukaista Piilaakso-naisten FB-ryhmän ja siellähän oli koottu dokumenttiin mitä mistäkin kaupasta löytyy ja suosituksia tuotemerkeistäkin, jotka hitusenkin muistuttavat Suomessa myytävää vastaavaa tuotetta. Aah, mikä helpotus! Helpotus ihmiselle, joka ei tuntenut entuudestaan kuin vasta pari kolme tämän maan elintarvikekauppaketjuakaan. Uusien ruokakauppojen nimiä tipahti tiskiin tuosta vaan, yllättäen ja pyytämättä. Tämän ja muiden ahaa-elämysten myötä minulla menikin varmaan pari kolme viikkoa putkeen, jolloin lähes päivittäin riemastuin ja aloitin ukkokullalleni aina saman lauseen: "Hei, nyt siellä Piilaakso-naisissa oli, että..."

Se on ollut myös oiva kanava kysyä, jos mieltä askarruttavia asioita on tullut eteen. Ja useimmiten sieltä myös kaipaamansa vastauksen tai lisätietoa saa. Aina silloin tällöin joku naisista myös ottaa ja kokoaa porukkaa yhteen kimppakahveille, -brunssille tai -dinnerille. Vielä ei tosin ole kertaakaan harmi kyllä itselleni aikataulut natsanneet, mutta senkin aika vielä koittaa. Olen varma siitä.

Tykkäysten piikki, arvatkaapas mistä?

Viime viikolla yksi naisista oli laittanut ryhmään valokuvan Pandan likööri- ja vodkakonvehdeista sekä arvokkaan tiedon, mistä täältä niitä voi ostaa. Ja koska kyseessä on vain ja ainoastaan naisten ryhmä, oli tämä uutisvirrassa pitkään aikaan eniten tykkäyksiä kerännyt postaus. Hih! Naiset ja suklaa. Jotkut asiat vain tahtovat olla universaaleja aisapareja, eikä niitä siis täälläkään erota mikään toisistaan. Ja liekö lähti konvehdeilla myynti rajuun nousuun, kun pari päivää tuosta tiedosta piti itsekin hurauttaa kyseiseen kauppaan konvehtiostoksille. Mainonnan uhri, voi minua poloista. Surkutellen suu täynnä suklaata. ;-)

Kyllä näiden vuoksi kannattaa aina muutama maili ajaa. 

Näiden kaikkien ansioidensa johdosta olenkin nimennyt tuon Piilaakso-naisten ryhmän oikeaksi Aarrearkuksi! Olen liittynyt myös pariin muuhun, joko Bay Arean, Kalifornian tai koko Amerikan suomalaisille tarkoitettuihin sosiaalisen median ryhmiin, mutta ei, eivät ne ole olleet yhtä antoisia. Jo sekin, että keskusteluaiheiden kirjo on niin laaja, rikastuttaa tuota Piilaakso-naisten ryhmää: Siellä käydään asioita läpi sukkanipsuista aina paikallispankkien vertailuihin ja parhaaseen tapaan siirtää rahaa Suomesta. Hyviä tapahtumavinkkejäkin sieltä on herunut. 

Itsekin avuksi 

Olenpa kerran päässyt jo itsekin olemaan apuna ryhmän kautta. Yksi Piilaaksoon muuttoa suunnitteleva nainen oli peloteltu ennakkoon kankeaksi, että avopuolisona viisumin kanssa on hirvittäviä ongelmia, eikä suhtautuminen olisi mitenkään suopeaa. Niinpä hän kysyi ryhmässä asiasta lisätietoa ja muiden kokemuksia. Itselläni oli juuri tuore tapaus kerrottavana ja pystyin oikomaan näitä väärinkäsityksiä ja osittain paisuteltujakin uhkakuvia. 

Asiat ovat avopuolison viisumin suhteen selvästi kehittyneet, enkä yhtään ihmettele. Toimintakulttuuri on ollut varmasti aivan eri vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Niinpä kuvailemani viisumikäytäntö vuodelta 2014 oli myös uutta tietoa osalle täällä jo pitkään asuneille, joten mukava oli jakaa tuo päivitetty informaatio muillekin. Enkä sitä kiellä, etteikö aviopuolisoina jotkin asiat menisi byrokratian kannalta täällä hiukan helpommin, mutta ei todellakaan ole sula mahdottomuus saada viisumi Yhdysvaltoihin myös avopuolisona. Korostettakoon vielä, että kyseessä on siis turistiviisumi tai ns. oleskeluviisumi, jossa ei ole työlupaa. Jos puolisolle on myönnetty työviisumi, niin tällä hetkellä työlupa ei napsahda automaattisesti sen paremmin hänen avio- kuin avopuolisollekaan. Tämän suhteen kohtelu on täysin tasavertainen. (Hmm, ehkäpä tulen kirjoittaneeksi ihan oman postauksen tästä viisumi- ja työlupa-asiasta, katsotaan.)

Tämä passi sisältää viisumin, turistiviisumin. 

Kävimme tämän viisumiasiaansa pohtineen naisen kanssa yksityisviestein keskustelua aiheesta lisää. Annoin hänelle myös ihan käytännön vinkkejä viisumihakemusten täyttöön. Mukava oli auttaa. Toivottavasti hänen tapauksensa eteni lopulta yhtä mutkattomasti kuin itsellänikin.

D-vitamiinin arvoituskin ratkesi!

Niin ja tosiaan. Se miksi täällä myydään D-vitamiinia, sekin arvoitus ratkesi. Mistäpä muualtakaan kuin Aarrearkusta! Olin juuri ihmetellyt tuoreimmassa blogipostauksessani "Amerikkalaisia kummajaisia" mm. sitä miksi täällä, ympärivuotisen auringonpaisteen alla myydään D-viitamiinivalmisteita. Annoin tuolloin vihiä uudesta blogistani myös Piilaakso-naisten ryhmään, sillä voisihan minun, tuoreen tulokkaan tarinat olla näille konkareille täällä ihan nostalgistakin luettavaa. Blogiani luettiin ja niinpä vain D-vitamiinin myynninkin arvoitus selvisi Aarrearkun kautta: Sitä ostavat täällä ne, jotka tekevät yli 10-tuntista työpäivää. Siksi siis Kalifornian Piilaaksossakin myydään D-vitamiinia kaupassa. Totta tosiaan, viitenä tai kuutena päivänä viikossa nämä kaverit eivät juurikaan ehdi auringosta nauttimaan. Purkista puhtia puurtajille! Jee!

Loppupohdinnat

Tämä Aarrearkku-ryhmä on siis ollut itselleni tosi arvokas, oikea löytö! Niinpä jos joku Piilaaksoon muuttava tai jo täällä asusteleva leidi sattuu blogiani lukemaan, etkä vielä ole ryhmässä mukana, niin liitypä oitis joukkoon! Voin suositella. 

Lopuksi vielä yksi huomio. Osa ryhmän naisista on ollut jo pitkään pois Suomesta. Heidän suomen kielensä on jo hiukan kangertelevaa, sellaista lempeästi engelskalla höystettyä. Samoin luonnollisesti joidenkin kirjoittamista teksteistä puuttuvat ääkköset, minulla ne vielä koneessani on, huh. Niinpä olen itse tässä hissukseni tuumaillut, että tällä blogin kirjoittamisellani saattaa hyvinkin olla itselleni vielä suurempikin merkitys kuin aluksi edes ajattelin. Paitsi, että se käy arkipäivisin mainiosta ajanvietteestä kotirouvalle, niin sehän pitää myös suomen kielen taitojani yllä, jos täällä rapakon takana tulee viihdyttyä pidempään. Jos taas visiitti Kaliforniassa jää yhteen vuoteen, äidinkieli tuskin ehtii siinä ajassa ruostumaankaan, mutta onpa tässä sitten päiväkirjaa luettavaksi jälkikäteen. Voi sitten kiikkustuolissaan muistella, että minkäslaisissa ympyröissä sitä tulikaan vuosi elämästään hilluttua.

Jatkan nyt tätä hillumistani täällä, joten hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!