Drive-thru -kulttuurista Amerikassa

Mihin kaikkiin paikkoihin sitä voikaan Amerikassa autollaan ajaa? Siitä ajattelin kirjoitella teille tällä kertaa.

Amerikka on tunnettu monista drive-thru-paikoistaan ja toki niitä löytyy Suomestakin, lähinnä kansainvälisten pikaruokaketjujen ja vielä nykyisin muutamien yksityistenkin autogrilleinä. Pikaruokapaikkojen autokaistat ovat täällä todella yleisiä. Ja eri pikaruokaketjujahan täällä riittää!

Kaliforniassa olen tainnut tähän mennessä törmätä vain näihin ruokapaikkojen autokaistoihin. Washingtonin osavaltiossa kiitospäivän aikaan vieraillessamme eteen tupsahti myös useita drive-thru-pankkeja sekä drive-thru-apteekkeja. Erikoisen näköistä touhua oli se. Apteekitkin loistivat vitivalkoisina ja näyttivät kadun poskessa lähinnä kliinisille huoltoasemille. No, ihmisiähän siellä sitten huolletaankin. Onko se sitten niin, että täällä ihmisillä on vaan niin huisin kiire saada lainalleen lisäaikaa tai penisilliinit poskeen, että nuokin pitää hoitaa auton ikkunasta käsin? Vaiko sitten laiskuus ja arkiliikunnan minimointi?

Perinteinen pikaruokapaikan drive-thru-kaista.

Drive-thru Praying

Yksi hulluimmista jutuista, mikä tällä drive-thru-rintamalla eteen on tullut, on kuitenkin drive-thru praying! Suomeksi siis jotakin läpiajorukoilua. Eli ajat autollasi jonossa kuin nakkikopille konsanaan, avaat ikkunan, tarraat tien poskessa seisoksivaa pappia käsistä kiinni ja rukoilet. Siinä auton käydessä ja penkistäsi nousematta. Rukoilu on ihan ok, ken sitä aktiivisesti harrastaa, mutta että sekin pitää tehdä näin "helpoksi", amerikkalaisittain. Eikö edes sen vuoksi voisi autostaan takalistoaan nostaa? Minulla kun on sitä paitsi ollut tähän asti käsitys, että rukoillessa nimenomaan hiljennytään ja rauhoitutaan, mutta Ameriikan malliin sekin hoidetaan sitten näin. Pakoputken pöristessä. Jälleen kerran voin siis vain todeta, että kukin tyylillään. 

Uutisissa tästä autosta rukoilemisesta kerrottiin ja puuskahdin, että kai nyt kyseessä on hyvän tähden vain joku kokeilu! Ei taida olla, sillä hakutuloksia napsahti näytölle haulla 'Drive-thru-praying' useista eri osavaltioista. Samaisessa TV-uutisessa muuten ilmoitettiin, että paavi on tulossa tänne vierailulle vuoden 2015 aikana. Etteivät vain siihen vierailun yhteyteen suunnittelisi tällaista? Ei muuta kuin paavi penkereelle patsastelemaan ja autoista akkunat auki. Voi paavi parkaa!

Grace-katedraali San Franciscon Nob Hillissa. Eikö tämä olisi sopivampi paikka rukoilulle?

Tuosta edellisestä minulla ei ole, eikä todennäköisesti tule olemaankaan omakohtaista kokemusta, mutta tästä seuraavasta sen sijaan on. Pitäkääpä tuolin käsinojistanne kiinni!

Bikini-drive-thru-coffee

Matkailu tosiaan avartaa, myös kaula-aukkoja. Ja kun tarpeeksi kauas matkustaa, ei kaula-aukkoja ole enää ollenkaan. Katsos, kun ei ole sitä paitaakaan. Nimittäin kun siellä sukulaisissa Washingtonin osavaltiossa vierailimme, tulivat eteen nämä bikinikahvilat. 

Kuten varmasti moni tietääkin entuudestaan, on maailmanlaajuisesti levinnyt Starbucks-kahvilaketju juuri Washingtonin Seattlesta lähtöisin. Tuosta osavaltiosta on tullut myös jotakin muuta kahvimaailmaan: bikini-drive-thru-coffee shops eli suomeksi ja suoraan tissikahvilat! Kyseessä on pikkuruinen iloisen värinen koju, josta myydään kahvia. Autot jonottavat myyntiluukulle ja kahvin valmistaa sinulle yläosattomissa, pelkissä tangoissaan sipsutteleva naisihminen. Boob barista, Washingtonin lahja maailmalle, kuten ukkokultani totesi. Kuulema muutamat kahvikojut on varusteltu miesbaristoilla tasapuolisuuden nimissä. 

Bikini-drive-thru-kahvilat keksittiin Washingtonin osavaltiossa jo 2000-luvun alussa ja ovat siellä jo varsin yleinen näky. Ukkokultahan se tietenkin säntäsi heti netin kimppuun ja selvitti, että muutama kappale näitä kahviloita löytyy jo Kalifornian osavaltiostakin. Kuinkahan tällainen istuisi kovan kahvikulutuksen maahan Suomeen? Voisi kahvinjuonti lisääntyä entisestään. Tästä osviittaa nimittäin tuli: Yllättäen sekä ukkokultani, että sukulaismiehensä halusivatkin kupilliset kahvia, vaikkeivät muutoin kovia kahvinjuojia olekaan. Ja niinpä menimme bikinibaristalta kahvit hakemaan. Olihan se kokemus! Ihan kaikille meille! :-)

Tässä alla olevassa kuvassa jonotamme bikini-drive-thru-coffee shopiin. Myyjättärestä en tohtinut lähikuvaa ottaa. Hän oli pulloon laitettavan kaunis, mutta kovin oli laiha luikku ja mahtoi tyttöstä palella pelkissä pitsipöksyissä, kun ulkolämpötila oli kuvassakin näkyvä 32 F (0 Celsius-astetta). Kojun myyntiluukut olivat auki kahteen suuntaan, joten läpivetokin oli taattu. Mutta urhoollisen iloisesti hän meitä palveli.

Sellainen pieni epäloogisuus näiden bikini-drive-thru-kahviloiden nimessä mielestäni on, että termillä bikinihän viitataan kaksiosaiseen asuun, mutta oman kokemukseni perusteella ja lisäksi ukkokullan sukulaismiehen sanoihin luottaen, kyllä ne kaikki myyjät kojuissaan yksiosaisissa asuissa, tyyliin topless, kahveja valmistavat. No, täytyy varmaan laskea myyjän verkkosukat asun toiseksi osaksi, niin täyttäähän se sitten bikinin määritelmän. :-)

Tulin myös siihen tulokseen, ettei näiden kojujen myyjättärillä taida olla kovin pitkiä baristakoulutuksia plakkareissaan. Tästä kieli se, että tilausta tehdessämme myyjä kysyi meiltä viattomasti: "Ai niin, cappuccino. Olikse se, jossa oli sitä vaahdotettua maitoa?" Ilmeisesti cappuccino ei ollut kovin usein tilattu tuote. Että sellainen kahvikoju. Mutta cappuccinoni sain ja mahtava kokemushan se oli. Minua jänskätti taatusti enemmän kuin sitä myyjää.

Se täytyy vielä tähän todeta, ettei bikinikahvilan cappuccino yltänyt ihan Top 3:een kaikkien aikojen kahvimakuelämyksissäni. Eikä vielä Top 10:kään. Ja totta, ei näihin kahviloihin taideta tulla asiakkaaksi laadukkaan kahvinsa vuoksi. ;-)

Loppupohdinnat

Autoilijoiden Amerikassa voit siis auton ikkunasta käsin hoitaa ainakin ruokailun, kahvittelun silmäniloineen, pankki- ja apteekkiasiat sekä rukoilla. Lisäksi, aivan kuten elokuvissa, täällä voi mennä myös drive-in-elokuviin. Eli katsella elokuvaa isolta valkokankaalta ulkona omasta autosta. Tämä viihdyke onkin itselläni vielä kokeilematta. Ehkä kokeilen sitä näistä seuraavaksi. 

Mene ja tiedä sitten, joko näiden jälkeen on drive-thru-kulttuurin hullutuksista ns. kaiken nähnyt. Ehkä ei. Jokin voi vielä seuraavan nurkan takana yllättää, onhan tämä kuitenkin Amerikka. Mutta lienee sitä sulateltavaa näissäkin hetkeksi.

Uusi yllätyksiä odotellessa sanon nyt hei, se on yhtä hello, hi ja halipatsuippa!