Amerikkalaisia kummajaisia, osa 4

On taas matkan varrella tupsahdellut muutamia amerikkalaisia erikoisuuksia eteen, joten pohdinpa niitä taas teillekin.

Ruokaa tyrkyllä ihan joka nurkalla

Edes ne triljoonat pikaruokaketjut, jotka ovat ripoteltuina teiden varsille ja ostoskeskuksiin, eivät riitä. Ruokaa on tyrkyllä joka paikassa, ihan joka paikassa. Ei oikeastaan ole kauppaa, jossa ei heti aulassa olisi joko omaa kahviota tai Starbucksin pikamyyntipistettä. Sama tilanne on kaikissa tapahtumissa. Notkuvat ruokakojut levittävät tuoksujaan heti porteilla. Ehkä huvittavin, johon olen törmännyt oli elektroniikkaliike Fry's. Siellä pyykinpesukoneiden ja kahvinkeittimien keskellä kaupassa oli oma kahvilansa. Siis että mennäänkö sinne kauppaan viettämään kokonainen päivä ja välillä pitää oikein tankata, että taas jaksaa valikoida kuivausrumpua? Häh?

Elektroniikkaliikkeen kahvio.

No, kyllähän se kauppa oli oikeasti ihan hillittömän kokoinen. Kassojakin taisi olla rivissä 45 kpl. Jää Vesan Kyläkauppakin kakkoseksi. Ja tässä Fry's-liikkeessä siis myytiin vain ja ainoastaan elektroniikkaa ja kodinkoneita. Niin, ja sitä kahvia rasvaa tihkuvan purtavan kera.

Fry's-liikkeen ensimmäiset 33 kassaa. Amerikassa muuten kaupoissa jonotetaan kassoille yhdessä yhteisessä jonossa ja sinut kutsutaan vuorollasi vapautuvalle kassalle.

Vai lieneekö tämänkin putiikin keskelle sijoitetun kahvion taustalla tuoksut? Luin loppuvuodesta tutkimustuloksista, kuinka ihmiset oli saatu ostamaan viidenneksen enemmän kodintavaraa, kun liikkeessä oli leijaillut appelsiinin tuoksu. Selkeät perustuoksut, kuten tuo appelsiini, sekä lämpimät tuoksut, esimerkiksi vanilja ja kaneli, houkuttivat ihmisiä tutkimuksen mukaan tekemään ostoksia reilummin. Tutkimuksesta lisää tästä.

Mutta sitten vielä hetkeksi takaisin Fry's-kauppaan. Ja arvaatkaapas mitä? Menimme sitten itsekin ostosten lomassa tuohon kahvioon! Olimme nimittäin ostamassa uuteen kotiimme ihka ensimmäistä kahvinkeitintä ja juurikin tästä syystä kahvihammastani kovasti kolotti, joten sitten vain kahviosta kupponen kouraan. Taas meidät siis saatiin jymäytetyiksi amerikkalaiseen hömpötykseen mukaan. :-D

"Saa ottaa" -katukirppikset

Täällä näyttää olevan tapana, että kun ihmiset haluavat päästä huonekaluistaan eroon, he tyrkkäävät tavaran näytille kadulle talonsa eteen! Ja siitä kai sen sitten voi hakea kuka vain ensimmäisenä ehtii. Useimmissa kalusteissa on ollut kiinnitettynä lappu, jonka mukaan huonekalu on täysin ilmainen. Isompia lupaprosesseja ei taideta täällä moiseen pikana pystytettyyn katukirpputoriin tarvita. 

Miten olisi tällainen vihreä sohva?

Tai tästä kiva tuoli?

Nuo tuotteet mainostavat kadulla itse itseään, mutta sitten hiukan amerikkalaisesta elintarvikkeiden mainostamisesta sekä näyteikkunanäkymistä.

Elintarvikemainonta

Sitä kun on suomalaisena nähnyt EU:n kurkkudirektiivit ja kaikki, niin täällä kyllä ihmettelee tätä paikallista elintarvikemainontaa. Mikä kaikki voikaan mennä läpi tuotteiden nimissä tai niiden markkinointitavoissa! Topakka EU olisi vetänyt punakynällä ruksit päälle täällä jo monta monituista kertaa. Aika villiä ja vapaata meinaan on. Tässäpä pari esimerkkiä: 

Leikkelepaketissa ilmoitetaan, että 98% tuotteesta on rasvatonta. Niin, onhan se houkuttelevampaa kuin ilmoittaa ronskisti, että tässä on 2% läskiä. EU olisi toista mieltä ilmoitustavasta. Rasvaprosentti pitää ilmoittaa! Pulinat pois ja piste.


Ja kuten yllä olevasta kuvastakin näkyy, täällä on tapana ilmoittaa kalorit, rasvat ja muita ainesosaerittelyjä yhtä annosta koskien, ei 100 grammaa koskien niin kuin Suomessa ja EU:ssa. Tämä tekeekin tuotteiden vertailtavuuden kaupassa äärimmäisen hankalaksi, sillä toinen leikkelevalmistaja ilmoittaa annoskoon olevan kaksi unssia, toinen taas neljä siivua ja nämä ovat painoiltaan tietenkin keskenään erisuuruiset. Tietenkin, koska ollaan EU-näppien ulottumattomissa, paikassa nimeltä Amerikka. 

Mutta sitten, mielestäni yksi räikeimmistä elintarvikemainonnan tapauksista näkyy alla olevassa kuvassa. Tuote, jonka nimi on suomennettuna: "En voi uskoa, ettei se ole voita!" Ja sana 'voi' on tietenkin kirjoitettu purkin kylkeen kaikkein isoimmalla.

Muistuupa vaan Suomesta muutaman vuoden takaa tapaus Voimariini mieleen. Voimariinin nimihän piti muuttaa harhaanjohtavuutensa vuoksi Oivariiniksi, vaikka tuote kuitenkin sisälsi voita! Mitäköhän samat säätäjät sanoisivat tästä I can't believe it's not Butter! -tuotteesta? 

Lisäksi täällä näkee tosi monessa pakkauksessa ilmoitettavan tuotteen todellisen kokoluokan, mikä ei tietenkään ole mitenkään huono asia, mutta jälleen kerran poikkeaa mielestäni suomalaisesta tyylistä. Varmaan täällä pelätään, että joku haastaa oikeuteen, jos ei suklaanappi olekaan yhtä iso kuin ostohetkellä luuli. Siitäkös se itku ja poru amerikkalaiselle tulee! Soitto lakimiehelle välittömästi! ;-)

Saunapuku ja allien kiristäjä

Täällä törmää mitä ihmeellisempiin tuotteisiin myös muissa kuin ruokakaupoissa. Oikein harmittaa, kun en niistä kaikista ole ottanut heti kuvaa, kun eteen ovat osuneet. Mutta tässäpä muutama outolintu teidänkin äimisteltäviksi. Miten on, laitetaanko jotakin alla olevista tilaukseen?

Saunapuku treeneihin! Olisipa kerrassaan tyylikäs asukokonaisuus ja ennen kaikkea varmaan todella miellyttävä yllä (puistatus).

Jos on jäänyt käsivarsien ojentajatreeni puolitiehen, niin tästäpä allit kireiksi kertaheitolla!

Tähän olisi ollut niin mukava laittaa jonon jatkoksi kaupan hyllyltä mieleeni syöpyneet karvapurkkarit, mutta kuvaa minulla ei niistä valitettavasti ole. Kyseessä oli siis purjehduskengät, joissa oli sisällä paksu karvavuori. Kenkiä myytiin heinäkuun helteillä.

Sitten vielä mainostamiseen ja tuotteisiin liittyen yksi kuva-arvoitus. Täällä kun tämä mainonta poikkeaa niin paljon suomalaisesta tyylistä, niin näyteikkunoissakin voi nähdä vaikka ja mitä. Koittakaapas arvata, minkä merkkisen liikkeen näyteikkuna tässä alla olevassa kuvassa on kyseessä? Paljastan oikean vastauksen blogini kommenttikentässä pari päivää tämän postauksen julkaisun jälkeen, jos oikeaa arvausta ei satu tulemaan. 

Minkä kaupan näyteikkuna tämä mahtaa olla?

Lopuksi vielä automaailmaan.

Möhkäleautot

Blogikirjoituksessani Kalifornian autoista kirjoitin, kuinka Kalifornia on Amerikan edelläkävijä ekologisissa autoissa. Nyt on pakko palata autoihin, sillä sain vihdoin ja viimein ikuistettua tämän kaameuden. Eli kyllähän täältäkin löytyy se oma koulukuntansa, jolle iso auto tuntuu olevan olennainen osa amerikkalaisuutta ja omaa identiteettiä. Mottonsa lienee: "Mitä isompi auto, sen amerikkalaisempi olet." 

Alla on kuva yhdestä tällaisesta möhkäleestä. Kyseessä on ns. SUV eli suburban utility vehicle tai sport utility vehicle. Arvelen, että vain pieni osa näistä SUV-autoilijoista käyttää autoaan oikeasti missään kumpuilevassa maastossa tai vaativissa olosuhteissa. Siis jos San Franciscon kukkuloita, eikä Ikean parkkipaikkaa viikonloppuisin lasketa. Kuvaan osui vielä sopivasti autoilijoita jalankulkijoista muistuttava liikennemerkki. Merkin nuoli osoittaa kohtaan, jossa allekirjoittanut auton takana seisoo. Itse en edes ole mikään lyhyenläntä ja silti auton konepelti on todellakin leukani korkeudella! Järkyttävää!

Kyllä, kyseessä on henkilöauto! Amerikkalainen henkilöauto.

Jos tuollainen päälle ajaa, niin jääneekö siinä ihmispolosta jäljelle edes märkää länttiä? Kansalaiset, varokaa jäämästä auton alle, olipa auto sitten iso tai pieni!

Näiden kummajaisten keskeltä huikkaan teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!