Amerikkalaisia vihkisormuksia ja timanttihakukoneita

Ohops, edellisestä postauksesta onkin jo hujahtanut taas kaksi viikkoa, mutta tässä onkin nyt kuulkaas tapahtunut kai-ken-lais-ta. Joulukin tässä välissä tulla jollotti ja niin, mehän menimme ukkokullan kanssa naimisiin! 

Meidät vihittiin Suomessa. Sormusten hankinta täytyi kuitenkin tehdä jo Jenkeissä, sillä Suomessa siihen ei ukkokullan kanssa olisi juurikaan yhteistä aikaa ollut ennen h-hetkeä. Niinpä pääsin kurkistamaan itselleni aivan uuteen maailmaan, amerikkalaiseen vihkisormusmuotiin, sekä sormustrendeihin ja -valikoimiin ylipäätään. Tästä maailmasta muutamia huomioita postauksessani tällä kertaa. 

Sen tuhannen kategoriaa

Ensinnäkin minut yllätti se, että sormuksia myytiin mielestäni paljon useammassa teemakategoriassa kuin Suomessa. Kaikki nämä kategoriat olivat kuitenkin aiheen rakkaus ympärillä. Amerikassa valikoimassa oli perinteisten kihla- ja vihkisormusten lisäksi myös ns. lupaus- ja vuosipäiväsormuksia. Näistä ulkonäöllisesti vaatimattomin taso oli lupaussormukset (promise rings). Ihmettelin, mitä näiden sormusten annon yhteydessä oikein lupaillaan, jos ja kun kihlasormukset ovat vielä erikseen. Kuulema rakkautta ja sitoutumista. Näin yhden korukaupan sivustolla minulle maallikolle paljastettiin. Okei... 

Joka tapauksessa nämäkin lupaussormukset olivat näyttävyydessään mielestäni jo suomalaisten kihlasormusten tasoa tai osa hyvinkin paljon prameampia. Jo näissä lupaussormuksissa näkyi paljon bling blingiä, eikä esimerkiksi suomalaisten usein suosimia pelkistettyjä, tasaisia, ilman jalokiviä olevia kulta-, valkokulta- tai hopeasormuksia juurikaan valikoimissa ollut.

Myös seuraavaksi näyttävimmät sormukset, kihlasormuskategoriaan luokitellut sormukset olivat todella isoja ja näyttäviä. Monen suomalaisen mielestä ne olivat kihlasormuksiksi varmastikin jo yliampuvia tai suorastaan ökyjä. Tässä hiukan esimerkkejä:

Otanta Teels-korukaupan kihlasormusvalikoimasta. Kuvakaappaus osoitteesta: teels.com

Lisää kihlasormuksia adjektiiveilla "fantastic", "graceful" ja "impressive". Kuvakaappaus osoitteesta: teels.com

Näiden kategorioiden lisäksi olivat vielä eräänlaiset timanttisormusten kehyssormukset (ring wraps ja ring guards) sekä 3-kiviset sormukset omana luokkanaan. Kolmen kiven sormuksissa kivet kuulema kuvastavat pariskunnan menneisyyttä, nykyisyyttä sekä tulevaisuutta yhdessä. Nämä kaikki edellä mainitsemani sormuskategoriat olivat siis naisten sormuksia. Miesten sormukset oli useissa paikoissa kuitattu vain yhtenä kategoriana: Wedding Bands. Miesten puolella nousevana hittinä tuntui olevan edulliset titaanisormukset.

Mutta sitten niihin vihkisormuksiin.

Vihkisormuksissa niin eri maku

Naisten vihkisormuksissa päivän sana oli räätälöinti tai vaihtoehtoisesti tiettyjen (huippu)suunnittelijoiden mallistot. Minulle nämä suunnittelijoiden nimet eivät kyllä sanoneet entuudestaan yhtään mitään ja päätinkin sivuuttaa heidän mallistonsa heti alkumetrien jälkeen.

Täysin tuntemattomia sormussuunnittelijoita minulle. Kuvakaappaus osoitteesta: shreve.com

Kun etukäteen hiukan eri korukauppojen nettisivuja selasin, tiesin oitis, että en halua perinteistä amerikkalaista vihkisormusta. Ne nimittäin pääsääntöisesti vaikuttivat kaikki olevan malliltaan sellaisia, että ensin on ns. sormuksen pohja, "panta", johon sitten kootaan itselle mieleinen yksi jättikokoinen, glamouria uhkuva timantin mollukka tai muu jalokivi. Vaihtoehtoisesti siihen voidaan koota myös rykelmä eri jalokiviä. Esimerkkisormuksissa nuo jalokivirykelmät tuntuivat korkeuksissaan tavoittelevan Kilimanjaron huippua ja samalla tietenkin hinnatkin kimposivat pilviin. Omasta mielestäni tällaiset todella koholla olevat, särmikkäät kivet tai kivirykelmät tuntuivat varsin epäkäytännöllisiltä. En todellakaan haluaisi jäädä monta kertaa päivässä sormuksestani kiinni milloin mihinkin.

Toinen aika tyypillinen amerikkalainen vihkisormusmalli oli ns. Halo Diamond -sormukset. Näissä sormuksissa oli valmiina sädekehämuodostelmassa jo joitakin jalokiviä ja asiakas saisi sitten itse taas valita keskelle tulevan isoimman kiven. Ei sitten meikäläisen makuun taas ollenkaan. Kun taas siinä olisi se koholla oleva särmikäs mollukka, höh!

Tässä kaksi tyypillistä amerikkalaista vihkisormusmallia hintoineen. Vasemmalla ns. sädekehäsormus vielä vailla keskelle tulevaa jumbojalokiveä sekä "tee se itse timanttirykelmä" -sormus myöskin vielä vailla möhkälekiveä/-kiviä. Kuvakaappaus osoitteesta: jewelryexhange.com.

Timanttihakukone

Useat koruliikkeet näyttivät palvelevan asiakkaitaan vain etukäteen sovituilla tapaamisajoilla. Näihin liikkeisiin ei siis sopinut mennä tuosta vain ohikulkiessaan pällistelemään valikoimia. Ahdistavaa, ei kiitos sellaista. Paitsi että tällainen henkilökohtainen palvelu korostui, myös tosiaan oman, persoonallisen sormuksen räätälöinti tuntui olevan melkoisen mainostettua ja myös ilmeisen suosittua.

Ja sitten tietenkin, jotta sen juuri oikeanlaisen timantin tai timanttirykelmän saisi koottua, oli yhdenkin korukaupan nettisivuilla oikein timanttihakukone! Hakukoneeseen pystyi asettamaan haluamansa kriteerit mm. timantin muodolle, karaatimäärälle, hinnalle, värille ja symmetrisyydelle. Siitäpä sitten vain sopivaa sorvaamaan...

Timanttihakukone. Haettavien timanttien hintamaksimi näyttäisi olevan noin 1,66 miljoonaa dollaria. Huh huh! Tämä hintamaksimi näkyi hakukoneessa oletuksena, en siis itse haarukoinut hintoja. :-) 

Hintataso 

Olivatko amerikkalaiset timanttisormukset sitten edullisempia kuin vastaavat sormukset Suomessa? Sitä minun on hankala lähteä arvioimaan, sillä ensinnäkin jokaisen sormuksen niin perusmateriaalin (kulta, valkokulta tms.) kuin timanttienkin tai muiden jalokivien karaatit vaihtelivat reilusti. Ja toisekseen, kun oli tuo mallistokin aika erilainen kuin Suomessa... Tarkkaa hintavertailua antaakseen pitäisi siis olla huomattavasti enemmän asialle vihkiytynyt. Hi hii, vihkiytynyt. Sanamuoto sopiikin hyvin tähän postaukseen.

Omat ostoksemme 

Myymälä, jossa me asioimme oli eräänlainen timanttitehtaanmyymälä. Timantit sormuksiin ja liikkeen muihin koruihin tulivat siis suoraan tehtaalta ilman välikäsiä. Myymälässä sisällä sijaitsi lasiseinän takana sormuksien ja muiden korujen valmistajien työpisteet. He siis toteuttivat asiakkaiden toiveet mm. näissä sormusasioissa paikan päällä käsityönä. 

Menimme liikkeeseen ilman ajanvarauksia, varausta ei siis onneksi tarvittu, ja saimme oikein ystävällisen miesmyyjän esittelemään valikoimia. Vaikka kerroin heti aluksi myyjälle, etten halua sellaista "tee se itse jalokivikasa"-sormusta, niin silti myyjä kiikutti näytille juuri niitä pantoja, joihin erilaisia jalokiviä tai jalokiviröykkiöitä voisi alkaa kasaamaan. Jouduin täsmentämään vielä pari kertaa, että pidän enemmän eurooppalaisesta tyylistä (arvelen sen olevan joku eurooppalainen tyyli) eli saa olla vaikka vähän bling blingiäkin, mutta tasaisempana asetelmana. Mollukkalinjalle en lähde!

Lopulta oma sormukseni löytyi ns. anniversary- eli vuosipäiväsormusten valikoimasta, ja ihan valmiista malleista, ei suinkaan timanttihakukoneen kautta. :-) Jos amerikkalaiselta kysyttäisiin, niin varmastikin sormukseni on siis aivan liian vaatimaton vihkisormukseksi. :-) Pääasia kai kuitenkin, että sormus on kantajansa näköinen, mieleinen, eikä aiheuta päivittäisiä ei-toivottuja tarttumapoliittisia konflikteja. Ukkokulta mieltyi miehekkääseen titaanisormukseen. Komea on, sekä ukkokulta että sormus.

Summa summarum, sormushankinta tuntui siis tällaiselle suomalaiselle, amerikkalaisittain katsottuna maltillisemman linjan vaalijalle hiukan työläällekin prosessille. Mitä isompaa, hintavampaa ja yksilöllisempää mollukkaa olisi ollut vailla, niin siihen olisi kyllä palvelua ja työkaluja aina timanttihakukoneista lähtien löytynyt. Huh huh. Ne ovat amerikkalaiset erikseen ja oma lukunsa, tässäkin asiassa. 

Sormuksen huoltosopimus

Nyt kun tuossa vasemman käden nimettömässäni tuo uusi sormus kimaltelee, haluaa sormusta tietenkin myös varjella ja suojata. Itselleni oli täysin yllätys, että ainakin tämän myymälän sormuskauppoihin sisältyi kaksi ensimmäistä sormuksen huoltokertaa mukaan! Tällä taataan sormuksien ensimmäinen takuuvuosi. Eli kuuden kuukauden välein sormuksen kunto tarkastetaan, katsotaan, että kivet ovat yhä jämptisti kiinni ja sormus puhdistetaan perusteellisesti. Wau! En ole itse ainakaan aiemmin kuullut, että Suomessa tällainen kuuluisi pakettiin. Varmasti huoltoja toki saa, mutta lienevät sitten eri maksusta ne. No, nyt nähtäväksi jää, olenko minä sitten kuuden kuukauden päästä sormuksen ostohetkestä oikealla mantereella, jotta voisin sormuksen huoltoon oikea-aikaisesti Bay Arealla kiikuttaa. Jäädäänpä jännittämään sitä!

Mutta hei, nyt toivotan teille oikein hyvää uutta vuotta! Jos ei timanttien, niin ainakin tähtien tuiketta tulevaan vuoteenne 2016! Ja lopuksi vielä hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!