Aamukampa Amerikkaan viritetty, jee!

Nyt on kuulkaas hommelit, systeemit ja tilanteet sillä mallilla, että minulla on hyppysissäni menolippu Kaliforniaan. Jee! Kamalaa säätöä tämä on ollut ja kaikenlaisia hidasteita on rattaiden pyörimiseen ilmaantunut. Lisäksi tässä olisi vielä vaikka mitä hommaa hoidettavana, eikä tilannetta paranna se, ettei tuo minun polvikaan vielä täysin kunnossa ole. No, näillä mennään.

Lähtö koittaa heti pääsiäisen jälkeen, joten aprillipäivänä olen jo Amerikan auringon alla. Kunpa sitten paistaisikin, sillä kuulema sääilmiö El Niño on siellä päin pidellyt viime aikoina vesikelejä. Ja jopa niin, että ovat Kalifornian vajavaiset vesivarastotkin alkaneet täyttymään. Noh, lämmin vesisade on aina parempi kuin hyisevä räntäsade. 

Suomen kamaralla vietettyä aikaa alkaa siis olla jäljellä enää hurjan vähän. Jälleen kamppailen jo tutuiksi tulleiden ajatuksen ja tunteen kanssa, etten enää millään ehdi tavata kaikkia niitä ihania ihmisiä, joiden kanssa fyysinen välimatka tulee taas kasvamaan. Samoin tämän lähdön alla tiettyjen, itselle kovin rakkaiden paikkojen taakseen jättäminen on ollut erityisen haikeaa. No, onneksi pääsen niihinkin sitten taas käymään joku päivä. Yksi hyvä lisäsyy tulla käymään! Näistäkin raastavista tunteista huolimatta, seuraava otos kuvaa tämänhetkisiä fiiliksiäni:

Hope, toivo. Katukyltti on kuvattu Kalifornian kotikaupunkimme keskustasta.

Kirsikka kakun päälle

Eikä tässä vielä kaikki! Vieläkin parempaa on se, että ukkokulta tulee pääsiäiseksi Suomeen! Lähdemme sitten käsikynkkää takaisin rapakon taakse. Tulee vähän niin kuin vaimonhakureissulle. ;-) Niin, toiset hakevat vaimon Thaimaasta, minun ukkokultani Suomesta. Tästä jälleennäkemisestä iloitsen vieläkin enemmän, sillä ei tämä pitkiä aikoja toisella puolella maapalloa asuminen, aikaeroineen kaikkineen ole mistään kotoisin!

Tällaiset olisivat siis lähitulevaisuuden suunnitelmat, jos vain kaikki palaset pysyvät palapelissä paikoillaan. Ainahan ne eivät todellakaan meikäläisen tapauksessa pysy, vaikka palaset olisivat kuinka huolellisesti jo kertaalleen omille paikoilleen aseteltu. Sehän nyt on nähty jo turhan monta kertaa täällä blogissanikin. Niinpä pyydän, että nyt tekin kaikki laitatte tassut ristiin ja kuonot yläviistoon, että kuviot menisivät kuten on suunniteltu!

Olen aloittanut jo hamstraustoimet. Jokunen Dracula-pussi lähtee mukaan. Ja hei, huomasin, että pusseissahan on Amerikan lipun värit!

Tulevaa

Ukkokullastapa muistuikin vielä seuraava tapaus mieleeni: Tässä kun nyt aika tuore vaimo vielä olen, niin ystäväni kysäisi minulta yksi päivä, että olettekos muuten suunnitelleet tehdä häämatkaa. No eihän me edes olla! Niin on tässä nyt elämää riepoteltu, ettei häämatkakaan ole käynyt edes mielessä! Vihjasin sitten tästä häämatka-ajatuksesta vähän ukkokullallekin ja sehän innostui, hih. Että josko tässä jotain pientä reissuakin sitten lähikuukausina pukkaisi, en vielä tiedä. :-) 

No, tulipa reissua tai ei, niin nyt on kuitenkin kivointa se, että pääsemme sentään saman katon alle. Sanomaan huomenet kasvotusten ja pohtimaan ääneen: "Mitäs me tänään oikein syötäisiin?". Tai kuten Kaliforniassa Suomea useammin: "Missäs me tänään oikein syötäisiin?" Pieniä arkisia, mukavia juttuja. Niitä odotan. Ja kuinkahan se meidän sitruunapuukin siellä nyt jakselee, kun en ole ollut sitä päivittäin vahtaamassa? Saankohan jo kohta sitruunan nro 2? :-D

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä erää ja sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!