Juhannus mökillä - Kaliforniassa

Harvalle tulee varmastikaan Kaliforniasta ihka ensimmäisenä mieleen mökkeily. Mutta kyllä, mökkeily ja keskikesän juhlinta ovat mahdollista myös täällä. Tietenkään amerikkalaiset eivät juhlista juhannusta samalla tavalla kuin me suomalaiset, eivät siis suomeksi sanottuna ymmärrä sen päälle yhtään mitään, mutta eipä mikään estänyt meitä täällä muodostamasta juhannusjuhlaa itse. Hassua muuten, että suomeksi juhannuksesta puhutaan keskikesän juhlana, mutta täällä juhannuksen alle osuneesta kesäpäivänseisauksesta puhutaan kesän alkamisen ajankohtana.

Näin ulkosuomalaisena Suomen lipun liehuminen juhannuksena tuntuu entistäkin tärkeämmältä. Mekin ripustimme omamme.

Monella on tosiaan mielikuva, että kalifornialainen vapaa-ajan vietto on pelkästään surffausta Tyynenmeren aalloilla. Täällä harrastetaan kuitenkin paljon muutakin. Kalifornian osavaltion itäosa on pelkkää sisämaata ja koostuu pääosin jylhästä Sierra Nevadan vuoristosta. Vuoristossa sijaitsee useita kansallispuistoja ja isoja laskettelukeskuksia. Tuon alueen kansallispuistoista tunnetuimmat lienevät Lake Tahoe ja Yosemite. Vuoristoalueelta löytyy vuokrattavia mökkejä vaikka kuinka paljon. Mökkejä on eri kokoisia, varustustasoltaan melko alkeellisista aina omiin uima-altaisiin ja jopa saunoihin. Osa mökeistä on keskellä ei mitään, osa lähellä asuin- tai liikuntakeskittymiä. Niinpä myös hintahaitaria löytyy. Saimme juhannukseksi mukavan Suomi-porukan kasaan ja vuokrasimme mökin Tahoe-järven alueelta pidennetyksi viikonlopuksi. Tässä postauksessa siis muutamia kuvia juhannuksenviettopaikastamme ja minulle kysymysmerkiksi jäänyt tapaus mökin vuokrausyrityksiimme liittyen.

Lake Tahoe. Yksi hyvä lisäelementti tuomaan suomalaista tunnelmaa oli järven ympärillä olevat mäntymetsät ja niiden voimakas tuoksu. Ah, ihanuutta! Mutta köh, köh, männyillä sattui olemaan juuri siitepölyaika ja joka paikka oli keltaisenaan siitepölyä. 

Juhannuksen menoliikenne ;-) 

Yhdysvalloissa ei siis juhlisteta juhannusta millään tavalla, eikä työpaikoilla täällä ole esimerkiksi ylimääräisiä vapaapäiviä kesäpäivänseisauksen yhteydessä kuten Suomessa. Eikä "juhannus" ole täällä myöskään mikään tyypillinen kesälomille lompsimisen ajankohta. 

Kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, "juhannusviikolla" Piilaaksoa ja Pohjois-Kaliforniaa koetteli kova helleaalto. Kun matkasimme vuokramökille torstaina, sai yksi ystävistämme idean puhua juhannuksen menoliikenteestä. Hi hii. Oikeastihan oli siis aivan tavallinen torstai kaikille muille, paitsi meille suomalaisille juhannuksen viettoon matkaajille. Niinpä minäkin sain ajatuksen laittaa someen tunnelmia juhannuksen menoliikenteestä, koska olihan siinä vähän raportoitavaakin:

Auton lämpömittarin lukemat vain kipusivat ylöspäin, kun matka eteni. Parhaimmillaan mittari näytti 111 F eli +44 C! Onneksi auto ja sen ilmastointi pelasivat, huh huh! Muuten olisi kyllä ottanut ohraleipä. 

Sopivan mökin löytäminen olikin astetta hankalampaa

Mökin vuokrausyritykset tahtoivat takkuilla ensi alkuun. Seurueeseemme kuului myös kolme koiraa, joten mökin vuokrauskriteerien täytyi sallia lemmikkien tuonti. Kolmen koiran yhdistelmä osoittautuikin yllättävän haastavaksi. Useimmissa mökeissä koirien lukumäärä rajoitettiin selkeästi yhteen tai kahteen. Sitten oli niitä vuokrailmoituksia, joissa oli vain tieto: lemmikit ok. Otimme ensimmäiseen "lemmikit ok"-kriteerillä olevaan saunalliseen vuokrauskohteeseen yhteyttä ja saimmekin kylmää vettä niskaan. Koirat olisi kuulemma pitänyt pitää ulkona koko ajan, korkeintaan ne sai tuoda betonilattialle autotalliin. Näin eivät koirien karvat ja pöly kantautuisi talon sisään kokolattiamatoille, josko seuraava vuokraaja olisikin allergikko. Lisäksi luvassa olisi kuulemma ollut iiiiso siivouslasku, jotta koirien karvat saataisiin vuokrauksen jälkeen poistetuiksi. Ensinnäkin, haloo! Kuka haluaa rankaista sisätiloihin tottunutta ja sosiaalista koiraansa jättämällä sen moneksi päiväksi ulos tai päästämällä vain orpona autotalliin? Toisekseen, talon, joka oli oikeastaan isohko kartano, pihapiirissä oli hevostalli! Eli kuka allergikko haluaa väen vängällä hevostallin läheisyyteen muutenkaan, sillä pihapiirissä olisi taatusti pölyä eläimistä, heinäpaaleista jne.? Niinpä hylkäsimme ensimmäisen vuokrauskohteen. Kiitos, mutta ei kiitos. 

Tässä vaiheessa vapaina olevien mökkien määrä siedettävällä ajoetäisyydellä ja isohkolle henkilö- ja koiramäärälle alkoi olla rajallinen. Sitten haaviin osui aivan loistava, saunallinen, suorastaan luksustasoinen, mutta ei mahdottoman kallis mökki. Mökin kriteereissä luki kuitenkin rajoitus kahdesta koirasta. Päätimme ottaa yhteyttä vuokraajaan ja kysyä, onnistuuko kolmen koiran tuominen. Sitten alkoi se kummallinen osuus. Meiltä kysyttiin, minkä kokoisia koirat ovat. Kerroimme koirien olevan keskikokoisia, kaikki jo iältään vähän vanhempia, joten aivan villeintä mahdollista menoa ei olisi odotettavissa. Lisäksi kerroimme yhden seurueestamme olevan koirankouluttaja, aivan niin kuin olikin. Seuraavaksi haluttiin tietää koirien yhteispaino. Whaat?! Kerroimme yhteispainon olevan 120 paunaa. Naps! Se oli vuokraajalle liikaa. Suurin sallittu yhteispaino koirille, oli niitä sitten kaksi tai kolme, oli kuulemma 100 paunaa. Siis anteeksi nyt vaan, mutta minulla ei mene tämä logiikka oikein jakeluun. Siis olisi ollut hyväksyttävämpää tuoda yksi 99 paunaa painava bernhandilainen kuin vaikkapa kolme pientä tiibetinspanielia. Täh? Jos vuokraaja pelkäsi esimerkiksi puulaatioiden raapiutuvan koirien kynsistä tai epäili mökin neliöiden käyvän pieniksi koirien kanssa, niin ei tämä nyt oikein järjelliseltä kuulostanut. Minun mielestäni kolme pienempää koiraa ovat riskinä aiheuttaa tuhoja mökissä paljon pienempi kuin yksi jätti, mutta mene ja tiedä sitten mikä tässä oli takana. Vuokraaja ei siis antanut periksi koirien pauna- eikä lukumäärästä, joten jälleen jouduimme luovuttamaan. 

Tässä vaiheessa olimme joutuneet jo karistamaan toiveet saunallisen mökin löytymisestä juuri tähän ajankohtaan. Lopulta löysimme kuitenkin hulppean 2-kerroksisen, neljän makuuhuoneen + WC:n, ulkoporealtaalla varustetun ja koiraystävällisen mökin. Sijaintikin oli erinomainen, Tahoe-järven rannan rientoihin oli matkaa vain 150 - 200 m. Niinpä pääsimme kuin pääsimmekin viettämään lähes perisuomalaista juhannusta erinomaisessa seurassa hyvän grilliruoan ja juoman merkeissä. Rohkeimmat kävivät uimassa Tahoe-järvessäkin, vaikka järven syvyydestä ja vuoristokorkeudesta johtuen vesi on yleensä todella kylmää. Mukavata oli ja aika ikimuistoinen juhannus kaiken kaikkiaan! Sai puhua pulputtaa suomeakin monta päivää putkeen! :-)

Vuokramökkimme olohuonetta ja ruokailutila. Takan päällä olevat kävyt olivat yli 30 cm pitkiä.

Koiria ja suppailija Lake Tahoella. Taustalla lumihuippuiset vuoret.

Ulkosuomalaisen lonkeron kaipuuseen: greippilimua ja pikku liraus giniä. Nam!

Tulimme mökiltä takaisin vasta maanantai-iltana ja nythän tässä painaakin jo mukavasti seuraava juhla päälle: amerikkalaisten itsenäisyyspäivä eli 4th of July lähestyy ja tämähän tietää ukkokullalle myös paria ylimääräistä vapaapäivää. On se kiva, kun näin ulkosuomalaisena voi halutessaan poimia molempien maiden juhlat vietettäviksi, heh. Näihin juhlatunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa.