Kun viininmaistelu viedään astetta teknisemmälle tasolle

Olemme käyneet useilla viinitiloilla ja maistiaishuoneissa harrastamassa viininmaistelua, aina silloin tällöin. Itsenäisyyspäivän reissullamme tuli kuitenkin eteen jotakin sellaista, jota en ole vielä ennen nähnyt. Vähän sellainen viininmaistelun hi-tech versio.

Where the magic happened! ;-)

Viime tiistaina Yhdysvalloissa oli siis itsenäisyyspäivä 4th of July ja olimme ukkokullan kanssa reissussa Etelä-Kaliforniassa. Eräänä iltana etsimme illallispaikkaa ja Google Mapsista silmiin osui Buelltonissa sijaitseva Bottlest Winery, Bar & Bistro. Bistron menu näytti varsin houkuttelevalle, eikä pienehkö viininmaistelukaan ruokailun lomassa tuntunut luotaantyöntävältä ajatukselta, hih. Lomallahan sitä oltiin. 

Paikan päällä odottikin aikamoinen yllätys. Bistrossa viininmaistelu tapahtuikin ns. viiniseinän kautta. "Wine Wall", kuten he itse sitä nimittivät. Ravintolan yksi seinusta oli siis täynnä automatisoituja viininannostelijoita ja valinnanvaraa riitti. Maisteltavia viinejä oli tarjolla yli 50! Ja mikä vielä pisteenä iin päälle, viiniautomaattia sai jokainen asiakas käyttää itse! 

Tässä yksi pätkä viiniseinää.

Ja kuinkas tämä sitten käytännössä hoitui?

Kun tarjoilijalle ilmoitti haluavansa ottaa maistiaisia viiniseinästä, kävi tarjoilija tiskillä valmistelemassa "maksuvälineen". Se muistutti sirullista luottokorttia, mutta siihen ei toki oltu ladattu mitään rahaa, vaan kortti siis keräsi viininannosteluautomaatista otettujen viiniannosten hinnat muistiin. Kun sitten ravintolan ruokalaskun maksamisen aika tuli, liitettiin kortin keräämät maistiaisostokset suoraan ruokalaskuun. Todella kätevää! Ja viinejä olisi toki saanut maistella ilman ruokailuakin. 

Viiniautomaatista sai valita jokaisesta viinistä kolmea eri annoskokoa: maistiaisen (1 oz), puolikkaan lasillisen (3 oz) tai täyden lasillisen (6 oz eli n. 1,8 dl). Maistiaishinnat lähtivät noin parista dollarista ja kallein viinilasillinen meidän siellä vieraillessa oli yli 20 dollaria. Jos johonkin tiettyyn viiniin tykästyi ja vaikkapa koko pöytäseurue halusi samaa viiniä, oli edullisempaa ostaa koko pullo kuin nauttia laseittain. Mutta eri viinien maisteluun tuo "Wine Station", viiniasema, toimi kyllä erinomaisesti. 

Automaatit ja laskusaldoa keräävä kortti olivat Napa Technology -merkkisiä. Kortin kuluneisuudesta päätellen pari kertaa oli taidettu tätä korttia jo käyttää ennen meitä. :-) 

Wine Station, viiniautomaatti. Kortti työnnettiin vasempaan ylänurkkaan, jolloin kyseisen viinikaapin viinien eri kokoluokan annosten painikkeet aktivoituivat. Että ei muuta kuin lasi alle ja lorottamaan!

Lisää eroja perinteiseen viininmaisteluun

Yleensähän viinitiloilla maistiaisia tarjotaan totta kai vaan kyseisen viinitilan omista viineistä. Joissakin maistiaishuoneissa, jotka sijaitsevat esim. kaupunkien keskustoissa, voi olla tarjolla muutamien viinitilojen viinejä, mutta yli 50 viinin maistiaisvalikoimaa en muista nähneeni! Ravintoloiden viinilistat ovat sitten toki asia erikseen.

Miksi Bottlest sitten tarjosi noinkin hurjan määrän eri viinejä johtuu siitä, että tämä viininvalmistamo tarjoaa pienille viinitiloille palveluna viinin valmistusta ja pullotusta. Paikassa oli siis mielettömän isot hallit eri viinisammioille ja pullotuslinjastot, joita eivät luonnollisestikaan pienet viinintuottajat pysty itselleen kaikkia hankkimaan. Bottlest-paikan omistaja tulikin lyhyelle esittelykäynnille pöytämme ääreen ruokaillessamme ja hän kertoi paikan tarinaa. Omistaja mainitsi, että hänen viininvalmistamossaan valmistetaan paitsi useiden lähialueiden, myös kuuluisan Napan viinilaakson viinitilojen viinejä. Kyllä, siis kypsät viinirypäleet ajelutetaan Pohjois-Kalifornian Napasta, yli 300 mailin päästä Santa Ynezin laaksoon Buelltoniin, jossa rypäleistä valmistetaan ja lopulta myös pullotetaan viini. Tämän jälkeen valmis viini kuskataan takaisin Napaan kyseisille viinitiloille.

Lukumäärän lisäksi toinen selkeä ero perinteiseen viininmaisteluun oli se, ettei täällä saanut viineistä henkilökohtaista esittelyä. Pyydettäessä toki olisi varmasti asiantuntemusta löytynyt, sitä en epäile. Tätä viinin esittelyn virkaa toimittivat pienet infolappuset, joita lähes jokaisen viinin yläpuolelle viiniasemalla oli ripustettu. Tekstit viineistä olivat toki varsin rajalliset, vain muutamia lauseita, kun joskus viinitiloilla sinulle voidaan kertoa hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja kyseisen viinin rypäleistä. Tyyliin mihin ilmansuuntaan sijaitsevalla rinteellä kyseiset rypäleet on kasvatettu ja millainen maaperä juuri kyseisen rypälelajikkeen kasvualustana on ollut. No, ken tällaista tietoa viinistään kaipaa, niin aivan näin tarkkaa kuvausta Bottlestin kaikista yli 50 viinistä tuskin saisi.   

No, nauroin kyllä sitten ukkokullalle jälkikäteen tätä viinien esittelijän puuttumista. Sehän on mörököllisuomalaiselle suorastaan loistava tapa! Ei todellakaan tarvitse puhua kenenkään kanssa, vaan saa "tissutella" haluamiaan viinejä ja itselleen sopivalla annostuksella, hi hii. No, totta puhuen tuollaisen viiniseinän ollessa käden ulottuvilla ja sen käyttäminen kun oli niin vaivatontakin, niin äkkiä siinä voi lähteä mopo varomattoman käsistä. Onneksi masiinaan laitettava kortti näytti kuitenkin kortille kertynyttä laskun loppusaldoa aina, kun viiniä "tankkasi". Pysyimme siis itse ihan maltillisella linjalla. 

Ravintolasalia. Ruoka oli varsin maukasta ja ei, minä en saa minkäänlaisia lahjuksia tämän blogipostauksen tiimoilta, vaikka paikkaa hiukan kehunkin.

Lopuksi vielä pari hauskaa yhteensattumusta bistrovierailultamme:

Pari hauskaa yhteensattumusta 

Kun saavuimme paikkaan, meidät ohjasi pöytään arviolta ikäisemme miestarjoilija. Hän kysyi, mistä olemme lähtöisin ja kun kerroimme olevamme Suomesta, hän yllätys, yllätys sanoikin olleensa Suomessa juuri pari viikkoa sitten! Ohhoh! Oli kuulemma ollut risteilyllä, missä laiva pysähtyi sekä Pietarissa että Helsingissä. Vallan siinä hämmästyimme yhteensattumuksesta, sillä kaikkihan täällä eivät edes tiedä missä maa nimeltä Suomi sijaitsee. Kerrankin näin päin. 

Sitten toinen tapaus. Paikan omistaja kierrätti yhtä pöytäseuruetta heidän ateriointinsa jälkeen viinihallin puolella, jonne pääsi suoraan ravintolasalista. Hän lupasi kierroksen meillekin, mutta aika tuli vastaan ja ravintola alkoi sulkemaan jo oviaan, kun pääsimme ruokailumme loppuun. Kierros jäi meiltä siis välistä. Mutta, kun tämä omistaja oli palaamassa edellisen pöytäseurueen kanssa valtavasta viinihallista, niin halliin vievä ovi olikin mennyt lukkoon. Seurue viittoili lasiseinän takaa meille ja minun istuessa kasvot juuri sinne suuntaan huomasin, että hei, nyt ei taida olla kaikki ihan ok. Nopeasti hoksasin, että olivat jääneet oven taakse nalkkiin ja kiiruhdin avaamaan ovea. Omistaja taisi olla vähän nolona tilanteesta, mutta olisiko se sitten enemmän onni vaiko onnettomuus, jos jäät lukkojen taakse halliin, joka on täynnä viiniä! Hi hii!

Tällaisia juttuja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Kun omistaja meni esittäytymään viereiseen pöytään, kuulin sattumalta, että seurue oli lentoyhtiön matkustamohenkilökuntaa. Ja tämä oli siis se samainen seurue, joka jäi lukkojen taakse viinihalliin. Jos heidän tapaukselle olisi ollut huonompi loppu, niin siinäpä olisikin ollut lentokapteenilla ja kumppaneilla selittämistä, miksi seuraavan päivän lento myöhästyi. No, kun me jäimme viinihallin vangeiksi... Heh, heh.