Ensimmäinen ukkosmyrsky yli kolmeen vuoteen!

Tasan kaksi viikkoa sitten Piilaaksossa ja San Franciscossa riehui kunnon ukkosmyrsky. Vaikka tapaus on jo pari viikkoa vanha, oli se itselleni sen verran merkittävä, että päätin kirjoittaa siitä blogiinikin, vaikka sitten näin jälkijunassa.

Merkittävän tuosta ukkosesta ja myrskystä tekee nimittäin se, että se oli täällä asumisemme aikana ihka ensimmäinen. Siis ensimmäinen ukkonen yli kolmeen vuoteen! Piilaaksossa ukkosrintamat kiertävät alueen jotenkin kummallisesti, eikä täällä ole ukkosia näkynyt. En tiedä, karkottaako meren ja Piilaakson väliin jäävä kukkulajono ukkosrintamat. Minulla on kuitenkin tunne, etteivät juuri tällä kohdalla Kaliforniaa rannikon tuntumassakaan ukkoset ole mitenkään yleisiä. Toisaalta täällä esiintyy nk. mikroilmastoja, eli sää ja lämpötilat voivat vaihdella hyvinkin paljon lyhyellä välimatkalla. No, joka tapauksessa nyt päälle vyörynyt ukkosmyräkkä sitten salamoikin oikein olan takaa. Ukkonen jyrisi ja paukkui useita tunteja ja tuona aikana mitattiin 1 200 salamaniskua maahan ja 7 000 salamaa pilvien välillä! Tuuli yltyi liki myrskylukemiin 54 mph (21 m/s) ja noin 10 000 taloutta jäi kaiken tämän seurauksena ilman sähköä. 

Ajoimme ukkospäivänä iltamyöhällä ukkokullan kanssa vielä elektroniikkaliikkeeseen ostamaan minulle opiskelujeni vaatimia välineitä seuraavaksi päiväksi. Minun piti oikein auton navigaattoristakin ikuistaa tämä säätila. Olihan tämä ainutlaatuista! 

Tässä kuvaa salamoinnista San Franciscon taivaan yllä. Kuva: Kron4.com (Daniel Dunn/DTM Photography)

Ukkosten puuttuminen onkin ollut mielenkiintoinen juttu, sillä jossakin vaiheessa täällä asumista sitä huomasi kuinka noita ukkosia ja kunnon salamointia on alkanut kovasti kaipaamaan! Viimeisimmällä Suomi-visiitilläni toivoin näkeväni ja kokevani ukkosen pitkästä aikaa, mutta ei. Ainoastaan vaimeata kuminaa antoi Suomi-taivas, eikä salaman salamaa. Toiveeni toteutuikin sitten täällä. Olihan se komeata katseltavaa, vaikka harmillisesti myrsky teki vähän tuhojaankin. 

Myrsky teki tuhoja omilla viljelmillämmekin ja sai useita sitruunan raakileita irtoamaan. Surku! Vaikka mitättömiähän nämä murheet ovat, kun vertaa hurrikaanien aiheuttamiin tuhoihin vaikkapa Puerto Ricossa.

Tuoksuista

Sateitahan Piilaaksossa tyypillisesti saadaan lähinnä vain talvisin, yleensä yhden tai kahden talvikuukauden aikana. Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut blogissani, kuinka Kaliforniassa sateen jälkeen tuoksuu aivan erilaiselle kuin Suomessa vastaavassa tilanteessa. Nähtävästi erilainen kasvillisuus tämän eron tekee. Kumpikin tuoksuista on toki erinomaisen hyvä, mutta eihän suomalaista metsää sateen jälkeen huumaavine tuoksuineen voita mikään. Sitä tuoksua kaipaan täällä ollessani. 

Olen kyllä löytänyt suomalaisen sateen jälkeiselle tuoksulle täältä aika kovan kilpailijan, vai sanoisinko paremminkin kenties korvikkeen. Tykkään nimittäin aivan mielettömästi eukalyptuspuiden tuoksusta! Eikä niiden tuoksun leijailuun tarvita edes sadetta. Se on tuoksu, jota voisin nuuhkia vaikka kuinka pitkään ja purkkiinkin laittaisin, jos vain voisin.

Mutta hei, oho, syyskuun viimeistä viikkoa jo viedään! Viime viikolla säätkin tuntuivat täällä jo astetta viileämmille. Ja olihan meillä jo tuo syysmyrskykin. Nyt kuitenkin tämä viikko näyttäisi taas aika mukavalle lämpötilojen suhteen. Intiaanikesälle, etten sanoisi!

Tällaisia sää- ja tuoksuhavaintoja tällä kertaa. Nyt sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!