keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Murtoaalto ja Länsi-Niilin virusta

Viime päivinä on tuntunut, että haluan pian kieritellä alla olevan kuvan mukaisen keltaisen nauhan lähiympäristööni. Ympärillämme on nimittäin vellonut harmillinen murtoaalto.


Suomi-visiittini aikana tämä kaikki alkoi


Ensimmäinen tapaus sattui minun vielä ollessa Suomessa visiitilläni. Eräänä kauniina päivänä ukkokulta lähetti minulle kuvan naapurimme autosta. Takasivulasi oli lyöty autosta sisään. Sirpaleita oli meidänkin parkkiruudussamme. Pian ukkokulta sai kuulla, että naapuri oli jättänyt kannettavan tietokoneen autonsa takakonttiin. Auton malli on kuitenkin sellainen, että takakontin sisällön näkee suoraan takatuulilasin läpi, joten mitään salaisuuksia sinne ei pysty piilottamaan. Niinpä tässä automurrossa oli kyllä vähän naapurimme omaakin typeryyttä tai huolimattomuutta, mutta eihän tuo nyt kiva lopputulos ole millään muotoa. Voro vei koneen. Mieltä ei myöskään ylentänyt ajatus siitä, että pitkäkyntinen oli puuhaillut aivan oman automme vieressä ja että murto tapahtui aivan makuuhuoneemme ikkunan alla.
Naapurimme auto murtoyön jäljiltä.

Samoihin aikoihin taloyhtiömme lähetti meille asukkaille viestiä, että joiltakin asukkailta oli viety ovien eteen toimitettuja paketteja. Tätä tapahtuu jossain määrin Piilaaksossa ja varmasti joka puolella Yhdysvaltoja koko ajan, mutta tähän asti omat taloyhtiömme ovat moiselta ikävyydeltä säästyneet. Nyt pakettivorot olivat iskeneet meidänkin naapurustoomme.  

No, eipä tässä vielä kaikki! Olisikohan tämä seuraava tapaus sattunut reilu viikko sitten. Heräsimme keskellä yötä parkkipaikaltamme kuuluvaan auton varashälyttimeen. Meteli oli kamala. Ukkokulta pomppasi unenpöpperössä ikkunan taakse ja avasipa parvekkeen ovenkin nähdäkseen pihalle paremmin. Parkkipaikallamme oli jonkin firman hinausauto ja varashälytintään huudattava auto oli sen takana. Tiedämme yhdessä perheessä olevan teinitytön ja ajattelimme, että hän oli tullut keskellä yötä iltariennoista ja hänelle kenties oli tullut jokin hässäkkä autonsa kanssa. Toinen vaihtoehto oli, että jokin auto oli parkkeerattu taloyhtiömme alueella väärälle paikalle ja ilman vaadittua parkkilupaa, jolloin kenellä tahansa taloyhtiömme asukkaista on oikeus soittaa hinausauto paikalle vapauttamaan oma parkkiruutu omaan käyttöön. Hinausauto jäi vielä pihaamme, kun painelimme takaisin unten maille. Itse olin ollut niin sikeässä unessa, kun herätys tuli, ettei siinä ajatus oikein kirkkaana laukannut. No, arvannette kuinka kävi. Myöhemmin saimme sitten kuulla, että tämän teinitytön äidin auto oli varastettu kyseisenä yönä! Nähtävästi tällä hinausautolla oli osuutta asiaan, mutta eipä siitä tilanteesta tajunnut kuviakaan räpsiä. 

Eikä tässäkään ollut vielä kaikki! Kaiken kukkuraksi ukkokullan työpaikalla oli murtauduttu viime viikonlopun aikana juuri siihen toimistorakennukseen, missä ukkokullankin työpiste sijaitsee. Kuin pisteeksi iin päälle näille sattumuksille. Sieltä oli viety tietokoneita ja muuta mukavaa. Ei kiva. 

Vaikka nämä tapaukset ovat toisistaan riippumattomia, eivätkä ne ole vielä pahemmin onneksi meitä itseämme koskettaneet, on silti tuntunut inhottavalle ajatella näitä murtoja. Vaikka voitaneen yhä edelleen puhua kuitenkin yksittäistapauksista, niin silti inhottaa, koska nyt tapauksia on sattunut näin monta lyhyessä ajassa ja kaikki todella läheltä liipaten. Olemmekin jo kovistelleet omaa taloyhtiötämme, että he vihdoin ja viimein asentaisivat ne turvakamerat taloyhtiömme pihapiiriin. Täysin rauhassa tässä olemme saaneet jo kaksi vuotta asustella, mutta nyt taitaa lintukotoaika olla ohi tälläkin alueella. Osa naapureistamme on pitänyt jopa autojensa ovia auki läpi öiden! Ei varmastikaan enää näiden tapausten jälkeen tee mieli pitää. 

Mutta jätetäänpä auto- ja toimistomurrot sikseen. Lopuksi vielä toisenlainen murheenkryyni:


Länsi-Niilin virus


Muistan, kun olimme asustelleet jo jonkin aikaa Piilaaksossa ja ihmettelin suomalaiselle kaverilleni ääneen, että kumma juttu, kun täällä ei juurikaan näe hyttysiä. Liekö niitä edes onkaan. Kaverini tiesikin valistaa, että Piilaaksossa hyttysten määrä pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena, sillä ne ainakin ajoittain levittävät täällä vaarallista Länsi-Niilin virusta. Hän myös kertoi nähneensä, kuinka iltamyöhällä asuntoalueita kiertää lava-autoja, joista ruiskutetaan jonkinlaista myrkkyä kadunvieruspensaisiin ja kenties muuallekin piha-alueille. Näillä yöllisillä myrkytyksillä pyritään siis estämään paikallisen hyttyspopulaation kasvu.

Itse en noita myrkytysautoja ole nähnyt Piilaaksossa vielä kertaakaan tähän mennessä, mutta nyt taitaa edessä olla siihen ensimmäinen mahdollisuus. Viikonloppuna asuntomme oveen oli nimittäin jaettu alla oleva tiedote.

Asuinalueellamme on todettu Länsi-Niilin virusta kantavia hyttysiä ja tällä viikolla yhtenä yönä kiertää myrkytysauto. Aika pitkäänhän täällä saimme ollakin ilman tätä murheenkryyniä. Mutta kun olen oikein asiaa tässä tuuminut, en kyllä ole nähnyt hyttysiä oikein vieläkään. Noh, eihän sitä tarvitse kuin yksi pistos saada, jos oikein huono tuuri käy.

Hyttysten levittämä Länsi-Niilin virus on siis tauti, johon ei ole minkäänlaista rokotetta ja joillekin sairastuminen voi olla tappava. Oireita ovat pahoinvointi, pääkipu ja aivokalvontulehdus tai sen kaltaiset oireet. Tartunnan saaneista 80 % on kuitenkin täysin oireettomia. Wikipedian mukaan viime vuonna tautia esiintyi Euroopankin alueella mm. Romaniassa, Italiassa, Turkissa ja Kreikassa. Mukana on siis samoja maita, joissa suomalaisetkin tykkäävät lomillaan matkustella. Kyseessä on joka tapauksessa ihan vakava virus. Niinpä minulla ei ole mitään näitä yöllisiä myrkytyksiä vastaan. Päinvastoin hyvä, että oma piirikuntamme ottaa asiaa hoitaakseen.
Tässä vielä tiedotteessa kuvattuja paikkoja, missä myrkytettävät hyttyset voivat majailla. Huomatkaa myös eri kieliversiot piilaaksolaiseen tapaan kuvan yläosassa.

Jotta maailma ei tuntuisi tämän postaukseni tiimoilta täysin pahalta paikalta, liitän pieneksi loppukevennykseksi tämän lempeän kuvan piilaaksolaisesta puutarhaletkusta. Katsokaa, miten ihana!
Voiko olla söpömpää puutarhaletkua? Leppäkertut ja kaikki! Ikääkin letkulla on jo aika lailla. Alkuperäinen väritys näkyy oikeanpuoleisesta kuvasta.

Tällaisia piilaaksolaisia "ominaispiirteitä" tällä kertaa. Nyt toivotan teille mukavaa juhannusta ja sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti