Tunnelmapaloja Fidžiltä

Ukkokulta täytti nyt helmikuussa pyöreitä ja teimme synttärimatkan eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevalle Fidžille. Fidži on itsenäinen, satojen saarien ja noin 900 000 asukkaan saaristovaltio. Yksi Fidžin virallisista kielistä on englanti, joten sillä pärjää. Fidžin kansainväliselle lentokentälle lentää suoria lentoja ainakin Australiasta, Uudesta-Seelannista, Kiinasta sekä täältä Yhdysvaltain lansirannikolta Kaliforniasta. Menomatkastamme teki mielenkiintoisen se, että vaikka lentoyhteys San Franciscosta oli "vain" 11,5 tuntia, niin menetimme matkan aikana yhden kokonaisen päivän. Kalifornia ja Fidži nimittäin sijaitsevat eri puolilla kansainvälistä päivämäärärajaa, joten mennessä yksi päivä jäi tavallaan meiltä välistä. Tämä tietenkin sitten korjaantui palatessa. Kone takaisin kohti Kaliforniaa lähti myöhään tiistai-iltana, mutta perillä Kaliforniassa olimme tiistaina aamupäivällä. Saimme siis elää kyseisen tiistain kahteen kertaan. 

Auringonlaskut Fidžillä olivat ehkä hienoimmat mitä olen koskaan nähnyt. 

Mikään perinteinen matkabloggaus tästä ei tule, mutta ajattelin jakaa muutamia mielenkiintoisia havaintoja reissustamme. Kiitos vain, saamani palautteen mukaan nimittäin osa lukijoistani on tykännyt myös matkakertomuksistani ja erityisesti niiden kuvista. 

Ensin hiukan olosuhteista

Fidžillä vallitsee trooppinen meri-ilmasto ja tammi-helmikuussa, eli juuri meidänkin matkamme aikana, siellä on kaikkein aktiivisin syklonikausi. Yksi taksikuski kertoikin vuoden takaisen syklonin tekemistä isoista tuhoista saarilla ja kuinka jälleenrakennustyöt ovat edelleen monin paikoin kesken. Niin, pikkuruinen Fidži sijaitsee vähän kaukana kaikesta, joten esimerkiksi rakennusmateriaalien saanti ei käy yhtä joutuisasti, kuin me näillä isoilla mantereilla asuvat olemme tottuneet.

Sykloneiden silmään emme onneksi lomallamme joutuneet, mutta tässä yhden loma-aamupäivämme lukemia:

- Lämpötila: +30 C, tuntuu kuin +36 C
- Ilmankosteus: Parhaimmillaan/pahimmillaan 94 %
- UV-indeksi: 11, äärimmäinen
- Aurinkosuojakerroin: 50-70.

Teimme vieläpä kyseisenä aamupäivänä kolmen kilometrin haikin yhden pienen saaren korkeimmalle paikalle, joten kyllä siinä pohjoisen tytöllä hikeä hiukan pukkasi! 

Kovin erilaiset maailmat

Heti ensimmäisinä päivinä kiinnitin huomiota tuon trooppisen saaren kukkaloistoon ja kuinka eri kukintoja käytettiin päivittäin tuoreina koristeina. Nauroinkin, että Suomessa saan jännätä, kukkiiko äitini kiinanruusu edes vuosittain ja tuleeko kukkia yksi, vaiko peräti kaksi. Fidžillä kiinanruusuja käytettiin koristeina mm. hotellimme vessoissa, esimerkiksi WC-pytyn säiliön päällä. Hah hah, kyllä maailmat ovat sitten erilaiset.

Majoituimme mökeissä, joiden kuisteilla oli tällaiset vesiastiat jalkojen huuhtelemiseksi rantahiekasta. Minusta nämä olivat todella kauniita ja vedet kukkineen vaihdettiin tietenkin päivittäin. Ooh!

Suklaat myytiin kylmäkaapista

Kävimme myös paikallisten ruokakaupassa. Molemmilla ostoskerroilla olimme ainoat turistit. Paikallisten suosimat kaupat ovat minusta aina mielenkiintoisia paikkoja. Tein mm. huomion, että kaupassa myytiin vain ja ainoastaan pikakahvia. Ehkäpä siinä kuumuudessa kahvi ei tosiaankaan ole se päivittäinen ykkösjuoma. Majoitusmökeissämme oli tarjolla australialaista suodatinkahvia.

Huomasin myös, että suklaat myytiin tuossa ruokakaupassa kylmäkaapista. Ehkäpä se onkin ainoa keino, ettei suklaat olisi täysin velliä jo ennen kuin ostaja saa ne kotiinsa asti. 

Fidžiläinen suklaakylmäkaappi.

Fidžillä ei taida olla omaa suklaatuotantoa, sillä kaikki näkemäni suklaamerkit olivat tuontitavaraa nekin. Kollegani, jolle kerroin tästä havainnostani tuliaissuklaiden luovutuksen yhteydessä ja joka on itsekin käynyt Fidžillä, sanoi fidžiläisten olevan liian laiskoja tekemään suklaata. Hih, en tiedä pitääkö paikkansa, mutta ainakin suklaatehtaan viilennykseen menisi iso määrä energiaa!

Jos fidžiläiset ovatkin kuumassa tropiikissa vähän laiskistuneet, eivätkä valmista esim. omaa suklaata, niin ystävällisyytensä puolesta heitä ei voi vähätellä. Kaikki fidžiläiset olivat todella vieraanvaraisia ja todella ystävällisiä.

Paikallinen tarjoilija saapumassa työvuoroonsa. Yksi työntekijöistä kertoi asuvansa ja työskentelevänsä saarella aina 12 päivää putkeen, jonka jälkeen hänellä on kolmen päivän vapaa. Silloin hän matkaa lautalla pääsaarelle omaan kotiinsa. Lauttamatka pääsaarelta ko. saarelle kesti 1 h 40 min yhteen suuntaan ja lauttoja kulkee päivittäin harvakseltaan. 

Mistä paratiisisaaren asukas haaveilee?

Merkittävä osa Fidžin tuloista tulee matkailusta ja suurimmat turistiryhmät Australiasta. Tämä näkyi mm. siten, että joka paikassa hinnat oli ilmoitettu sekä Fidžin omissa kuin Australiankin dollareissa. Australialaisia haluttiin siis palvella viimeiseen asti hyvin. Yksi vastaanottovirkailija kertoikin meille, että jos Australialla menee taloudellisesti huonosti, niin myös Fidžillä menee huonosti. 

Kun tämä samainen vastaanottovirkailija sitten kuuli meidän asuvan tällä hetkellä Kaliforniassa, hän kertoi meille unelmoivansa amerikkalaisen pikaruokaketju KFC:n isosta kanaämpäristä ja valtavan isosta, kylmästä cokiksesta. Silloin hän olisi kuulemma taivaissa! Hih, paratiisisaarten ihmisten kun ei tarvitse enää unelmoida paratiisista, kun sehän heillä jo on, niin unelmansa voivat olla siis aika erilaisia. KFC:n kanaämpäri, kukapa olisi arvannut! 

Hullut rikkaat aasialaiset

Australialaisten lisäksi näimme aika paljon aasialaisia turisteja. Joidenkin aasialaisturistien kohdalla tuli väkisinkin mieleen elokuva Crazy Rich Asians: varakkuus näkyi. Näin mm. elämäni hienoimmat, ja varmasti kalleimmat kiiltonahkasaappaat eräällä, arviolta hiukan yli 50-vuotiaalla kiinalaisrouvalla. Niissä oli 12 cm korkeat, läpinäkyvät ja täynnä bling blingiä olevat korot! Kiiltonahka oli pikimustaa. Ajattelin niiden kyllä olevan melko hiostavat +32 Celsius-asteen helteessä, huh huh. Lisäksi lienevät olleen melko epäkäytännölliset rantahietikossa, heh, mutta tyyli ennen kaikkea! Myöhemmin tämä hienostoleidi yllätti täysin ja pyysi saada ottaa yhteiskuvia ukkokullan kanssa! En itse ollut tätä harmi kyllä näkemässä, mutta oli kuulemma isolierinen hellehattu keikkunut moneen eri suuntaan, kun rouva oli kuvia räpsinyt. (Ja tämähän ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun aasialaiset haluavat ottaa kimppaselfieitä parrakkaan ukkokultani kanssa. Monillakaan aasialaismiehillä kun ei itsellään parta kasva, niin parrakas mies näyttää olevan heille melkoinen kimmoke kuvien ottoon.)

Toisena hiukan ikävänäkin huomiona sain nähdä muutamia aasialaisteinejä tai nuoria aikuisia matkustamassa keskenään. Heidän käytöksensä oli suorastaan koppavaa ja ylimielistä vaikkapa ravintolan tarjoilijoita kohtaan. Kyllä suretti noiden yliystävällisten tarjoilijoiden puolesta, kun mikään ei tuntunut koppavia aasialaisnuoria miellyttävän.

Osa turisteista, oletettavasti ökyimmät mukaan lukien tämä kiinalainen hienostorouva, vaihtoivat saarta joko helikoptereilla tai vesitasokoneilla. Meidän budjettiimme istui paremmin lautta, jolla oli päivittäiset vakioreitit useiden saarien välillä.

Tom Hanksin mela Cast Away -elokuvasta

Jos joskus Fidžille matkustaa, suosittelen kyllä tutustumaan useampaankin saareen jos vain suinkin on mahdollista. Me yövyimme kahdella eri saarella, joista toinen oli pikkuruinen Castaway Island. Saarelta n. 15 kilometrin päässä sijaitsee Monuriki-saari, jolla on kuvattu näyttelijä Tom Hanksin tähdittämä Cast Away -elokuva. Paikan päällä saimme tietää, että Tom Hanks oli yöpynyt samalla Castaway-saarella tuon elokuvan kuvausten ajan. Monuriki-saari on edelleen asuttamaton, mutta sinne olisi tehty pieniä veneretkiä, maksua vastaan totta kai. Jätimme veneretken kuitenkin välistä ja keskityimme enemmän snorklaukseen. Castaway-saarella oli muistona Tom Hanksin elokuvassa käyttämä mela:

Tom Hanksin käyttämä mela Cast Away -elokuvassa. Kuvanottohetkellä oli karmeaa tajuta, että elokuva on kuvattu jo vuonna 2000! Siis 19 vuotta sitten! O. M. G.

Meritutkija Jacques Cousteaun mukaan Fidžin saaret ovat pehmeiden korallien pääkaupunki. Tämä kuva on otettu vitriinin takaa. Hienot on värit!

Tällaisia trooppisia tunnelmapaloja tällä kertaa. Upeat olivat Fidžin saaristot ja loma toi kaivattua rentoutumista ja irtiottoa arjesta. Odotukset lomalle olivat tällä kertaa senkin vuoksi tavallista korkeammat, että kyseessä oli ukkokullan syntymäpäivämatka ja toisekseen, joululoma Suomessa meni omalta osaltani aika lailla penkin alle sairastamiseni vuoksi. Aika hyvin nuo korkeat odotukset täyttyivätkin, mutta yksi asia minua suomalaisena tuppasi vähän nyppiä. Siitä kerron teille ensi kerralla. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!