Kun fidžiläinen rentoilu otti suomalaista kupoliin

Fidžillä on yleisessä käytössä termi Fiji Time, mikä tarkoittaa rentoa "no hurries, no worries"- eli ei kiireitä, ei huolia -elämäntyyliä. Moni paikallinen siitä meille mainitsikin ja eräässä puodissa oli jopa myynnissä alla olevan kuvan mukaisia kelloja:

Fiji Time. Tämän kellon mukaan fidžiläiset ilmeisesti elävät.

Kuumassa ja kosteassa tropiikissa kuten myös lomamoodissa tuollainen rentoilu on useimmiten ihan poikaa, mutta auta varjele, kun yritin järjestää ukkokullalleni syntymäpäiväyllätystä reissussamme Fidžillä. Eihän siitä tahtonut tulla yhtikäs mitään. Antakaas, kun kerron. Tämä on tarina siitä, kun suomalainen jämptiys ja sopimuksissa pitäytyminen ottavat törmäyskurssia fidžiläisen rentouden kanssa: 

Ukkokulta täytti siis reissumme aikana pyöreitä. Olin sopinut hyvissä ajoin senhetkisen hotellimme hovimestarin kanssa, että ukkokullalle tuotaisiin synttäriyllätys heti aamupalalla. Tämä kaikki sopiminen piti tietenkin hoitaa ukkokullalta salassa. Tiedossa oli, että kyseinen hovimestari ei olisi tuon aamupalan aikaan töissä, joten varmistin vielä asian toiseenkin kertaan. Yllätys luvattiin. No, synttäriaamun aamupalahetki koitti ja mitä tapahtui? Ei mitään! Yllätystä ei näkynyt, ei kuulunut. Olin vähän hermona, sillä hyvin suunnittelemani juttu, tai sellaisessa käsityksessä minä elin, oli mennyt nyt täysin mönkään. 

Tässä vaiheessa varmaan ukkokultakin ihmetteli, että mistäköhän se rouvalla taas kenkä puristaa. Lomaillaan paratiisimaisissa olosuhteissa, mutta silti aamupalan jälkeen rouva näyttää vähemmän tyytyväiselle. Niin, en tietenkään voinut heti paljastaa, että hänelle suunniteltu yllätys ei toteutunutkaan, sillä tottahan minun täytyi yrittää järjestää yllätystä päivän aikana uudelleen. Ja uudelleen...

Uusi yritys

Kohta aamupalan jälkeen meidän oli aika vaihtaa saarta ja majoitusta. Luvassa oli matkustamista niin bussissa kuin lautallakin. Kun pääsimme uudelle saarelle ja olimme saaneet majoituksen, olikin jo aika nauttia myöhäinen lounas. Kun eräässä vaiheessa lounasta ukkokulta poistui pöydästä, vinkkasin nopeasti tarjoilijan paikalle ja kerroin ukkokullan syntymäpäivästä. Sovimme, että lounaan päätteeksi päivänsankarille tulee yllätys. No, mitä tapahtui? Ei mitään! Yritin vielä pitkittää lounasta venyen pöydässä, vaikka lounas oli jo nautittu, mutta ei. Tarjoilijalla oli katsokaas päättynyt juuri työvuoro. Kyllä minulla alkoi sappi kiehumaan! Tässä vaiheessa huomautettakoon, että molemmat, niin hovimestari kuin tämä uuden saaren tarjoilijakin onnittelivat kyllä ukkokultaa, jolloin ukkokulta tietenkin ihmetteli mistä he tiesivät hänen synttärinsä... Nii-in. Mutta siis ei. Toisellakaan kerralla syntymäpäiväyllätystä ei saatu aikaiseksi. 

Seesteinen maisema vähän madaltamaan verenpaineita tässä kohtaa tarinaa. Rakastan näitä kuvan värejä ja siksipä ei todellakaan mennyt koko loma pilalle, vaikka tätä pientä episodia synttäripäivänä esiintyikin. :-)

Kolmas kerta 

Nyt ainoa saumani saada yllätys järjestymään oli illallinen. Tässä vaiheessa syntymäpäivävuorokauden tunnit alkoivat olla vähissä ja meikäläisen otsasuoni pikkaisen pinkeänä tilanteesta. Saako täällä samperin tropiikissa yhtä vaivaista yllätystä järjestymään vai ei? Lopulta illallispöydässä toistui sama kuvio. Kun ukkokulta poistui alkupalan jälkeen hetkeksi pöydästä, huikkasin äkkiä tarjoilijan paikalle ja toivoin yllätystä. Ja tällä kertaa, yllätys lopultakin onnistui! Ukkokulta sai pienen synttärikakun, kynttilän ja vieläpä onnentoivotukset suklaakastikkeella lautaselle kirjoitettuna. Jee! Ja heh, en tiedä, yllättikö yllätys lopulta enemmän ukkokultaa, jolle se oli tarkoitettu, vaiko minua, joka yllätyin, että kappas, yllätys vihdoin ja viimein onnistui.

Voin kertoa, että tuon päivän aikana ehdin manata mokoman Fiji Timen jo alimpaan mahdolliseen paikkaan. Menohan oli kuin eräissä maissa konsanaan, mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Lopulta. En kuitenkaan varmasti ollut ensimmäinen, joka tuollaista syntymäpäiväyllätystä paikan päällä pyysi. Jokainen tarjoilijoista, ensimmäinen hovimestari mukaan lukien, nimittäin tyrkytti myös kitaraserenadia päivänsankarille. Mutta koska tiesin, ettei ukkokulta sellaisesta välittäisi, kerroin kakun ja kynttilän riittävän vallan mainiosti. Eli kyllä samperin tiukassa oli yllätyksen järjestäminen eteläisen pallonpuoliskon tropiikissa, mutta huh, loppu hyvin kaikki hyvin.

Jälkipuintia

Kun yllätys lopultakin sitten onnistui, pystyin kertomaan myös ukkokullalle aiemmin päivän aikana tunaroidut tapaukset. Avauduin synttäripäivän jälkeen somessakin tästä tapauksesta, jolloin yksi ystävistäni kertoi myös olleensa aikoinaan aika hermona fidžiläisten vähän turhankin rennosta elämäntyylistä. He olivat joutuneet odottamaan ennalta sovittua venematkaa useamman tunnin. Jämptiyteen tottuneelle suomalaiselle oli tuntien odotus käynyt vähän hermoille.

Meillä aikataulut Fidžillä pitivät ihme kyllä muutoin aika hyvin paikkansa, mitä nyt yksi ennalta sovittu ja jo maksettu lentokenttäkuljetus lauttasatamasta lentokentälle unohti lähtöpäivänä tulla kokonaan! Onneksi aikaa lennon lähtöön vielä oli ja ehdimme säätää varasuunnitelman. Erään ystävällisen lauttaterminaalityöntekijän avustamana pääsimme taksilla lentokentälle ilman lisämaksuja. Taksikuski sitten aikoi puida kustannukset tämän oharit tehneen kuljetusfirman kanssa. Fidžiläisten ystävällisyydestä ja auttavaisuudesta siis täydet kymmenen pistettä.

Loppukevennys

Sainpa vielä hyvät naurut kaverini kanssa tästä synttäreiden kakkuyllätyksestä. Kaverini kysyi, että eikö kakussa itsessään ollut mitään yllätystä. Esitin vastakysymyksen, että minkälaista yllätystä kaverini mahtoi nyt tarkoittaa. Yllätysten klassikkoa, kakun sisään kätkettyä rautasahaa tai viilaa vaiko kakusta ponnahtavaa puputyttöä? Hah hah. Noh, korkeintaan nukkekotikokoa olevat yllätykset olisivat mahtuneet kätkeytymään tuon pienen kakun sisään. 

Sellainen tarina oli se. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Jos siis suunnittelette synttärimatkaa Fidžille, niin kannattaa ehkä ottaa omat kakut mukaan! :-D