Vuokra-asunnon etsintää Piilaaksossa

Elämme tällä hetkellä tulisilla hiilillä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy alle kuukauden kuluttua, joten olemme joutuneet tekemään jo irtisanomisilmoituksen. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole vielä tietoa, minne seuraavaksi täällä Piilaaksossa muutamme! Kääk! Yhteen asuntoon meillä on kyllä parhaillaan varaus, mutta siinäkin kohteessa on pari muttaa. Nyt ajattelinkin kertoa teille, millaista vuokra-asunnon etsintä Piilaaksossa oikein on. 

Tässä oli harvinainen pohjapiirros, sillä siinä oli ilmoitettu huoneiden mitatkin, jalkoina ja tuumina totta kai. 

Olemme kahlanneet asuntoja läpi nyt jo kuukauden verran. Ukkokulta jatkoi urheasti asuntoesittelyissä ravaamista minun ollessa kahden viikon ajan Suomessa. Kuvia ja asuntoesittelylinkkejä sinkoili Kalifornian ja Suomen välillä puhelimissamme tuolloin tiuhaan. Aivan alkumetreillä tuntuikin, että mikäpäs tässä, asuntotarjontaahan on valtavasti. Ja niin sitä tietenkin onkin, mutta tutkittuamme valikoimaa tarkemmin, alkoikin paikallisissa asunnoissa ilmetä mm. seuraavanlaisia puutteita:

Ilmastointi ja pesukoneet uupuvat

Yllätyksekseni huomasin, että todella monesta asunnosta täällä puuttuu ilmastointi. Piilaakson normaaliin säätilaan kuuluu hellettä tyypillisesti kuitenkin se kahdeksan kuukautta vuodesta (huomiseksi luvassa +38 C), joten ilmastoinnin tärkeyttä asunnoissa ei kannata aliarvioida. Meillä yhtenä kriteerinä uudelle kodillemme lisäksi on, että asuisimme ylimmässä kerroksessa. Kalifornialaistalojen rakenteet kun tuppaavat olemaan sellaiset, että yläpuolellasi majailevan asukkaan voi olettaa helposti norsuksi. Niin hyvin askeleet alakerran asukkaalle jymisevät. Ylimmän kerroksen asuntoihin aurinko sitten taas porottaa kattoihin päivät pitkät, joten ilman ilmastointia asunto olisi hyvin pian kuin sauna. Eihän sellaisessa pystyisi nukkumaankaan! Ei kiitos. Ilman ilmastointia olevat asunnot ovat siis saaneet karsiutua varteenotettavien asuntojen valikoimasta heti pois. 

Toinen minua hiukan hämmentänyt havainto on ollut, että hyvin monesta asunnosta täällä puuttuu pyykinpesukone. Täällähän vuokralaiset eivät siis muuta omien pesukoneidensa kanssa asunnosta toiseen. Pesukone ja mahdollinen kuivuri siis joko kuuluvat asuntoon tai sitten eivät. Ja asunnot, joissa pesukonetta ei ole, niihin ei ole mahdollista sellaista myöskään hankkia. Pesukoneelle ei näissä asunnoissa tyypillisesti ole sopivaa tilaa, eikä pesukoneelle löydy myöskään tarvittavia vesijohtoliitäntöjä. Yhdessä vaiheessa jopa mietimme, voisimmeko tinkiä tästä pesukone asunnossa -kriteeristä, mutta hyvin pian totesimme, että kyllä se työssäkäyville ja kiireisille olisi liian työlästä pitkässä juoksussa. Varata sitten aina kolikoitakin ja mennä pyykkivuoren kanssa viettämään aikaansa julkisiin pesuloihin. Ehkä se kuukauden pari menisi, mutta sen jälkeen ei varmasti oikein nappaisi. Niinpä tämäkin pesukoneettomuus rajasi monia asuntovaihtoehtoja pois. 

Yhdessä taloyhtiössä oli ruotsalaiset Asko-merkkiset pesukoneet. (Eikös tuo logo muuten muistutakin suomalaisen Asko-huonekaluliikkeen logoa?) Ruotsalaiset pesukoneet ja kuivurit oli kuulemma valittu sen ansiosta, että ne olivat amerikkalaisia malleja huomattavasti pienempiä ja mahtuivat kyseisiin asuntoihin. No, emme valinneet tätäkään kohdetta muista syistä, joten emme tule pesemään pyykkejämme ruotsalaisten pienillä vehkeillä.

Asuntoja kierrellessämme huomasin myös, että mitä vanhempi rakennus oli, sitä pienempi keittiö siihen oli suunniteltu. Vaikka asunnossa olisi kaksikin makuuhuonetta, saattoi keittiö olla aivan surkean kokoinen. Ei pöytätilaa eikä kaappeja juuri nimeksikään. Uudemmissa asunnoissa keittiöihin sen sijaan on jo satsattu. Ehkäpä ruoanlaittoa kotona on alettu harrastamaan viime vuosina vähän enemmän ja ymmärretty, etteivät kaikki suinkaan elä noutoruoan varassa. 

Tässä keittiössä nyt sentään oli jo jonkin verran pöytätasoja ja kaappeja. Mutta sitten tuo vihaamani rinkulahella! Auta armias! Ei, ei ja vielä kerran ei!

Saunalliset taloyhtiöt eivät päässeet jatkoon

Tällä kertaa asuntometsästyksessä löysin myös useita taloyhtiöitä, joihin kuului sauna! Vau! Olin saunahulluna suomalaisena aivan innoissani ja melkeinpä valmis lyömään vuokrasopimuksen välittömästi lukkoon, olipa asunto sitten melkeinpä minkälainen murju tahansa, hahah. Mutta kas, jokaisesta näistä taloyhtiöistä sitten löytyi kuitenkin jokin perustavaa laatua oleva vika tai puute. Yhdessäkin oli rakenteet niin ohuet, että naapurustosta kuului kaikki äänet todella selvästi. Asunnoissa ei ollut perinteistä amerikkalaista kokolattiamattoakaan ääniä eristämässä. Tuntui, kuin olisi korttitalossa ollut. Erään toisen saunallisen taloyhtiön sijainti olisi puolestaan ollut meille aivan loistava, mutta onneksi luimme netistä taloyhtiön saamat palautteet. Viimeisen puolentoista vuoden ajan taloyhtiö oli kerännyt asukkailtaan pelkkiä haukkuja. Mikään ei toiminut, ja mikä pahinta, taloyhtiössä oli laiminlyöty termiittimyrkytykset ja asunnoissa kuulemma vilisi niin luteita kuin torakoitakin. Siellähän olisi siis saanut kämppäkaverit kaupan päälle! Ja siihen taloyhtiön saunaan olisi saanut mennä petivaatteidensa kera päästäkseen luteista eroon. Juu, ei kiitos. Näiden kauhupalautteiden jälkeen emme koskaan menneet edes katsomaan kyseisen taloyhtiön asuntoja. Pitäkööt saunansa!

Vain nopeat elävät

Vuokra-asuntomarkkinat ovat Piilaaksossa myös melko hektiset. Yhden hyvän kohteen menetimme, sillä joku toinen vuokrasi asunnon näkemättä edes sitä. Me olimme vasta menossa juuri vapautuvaa asuntoa katsomaan, kun välittäjä ilmoittikin, että sorry, se meni jo. Lisäksi tuntuu, että varsinkin yksityisiä välittäjiä on hankala tavoittaa. Tosin ei kaikista taloyhtiöiden toimistoistakaan ole irronnut vastauksia yhteydenottoihimme ja yksi taloyhtiö vastasi kolmen viikon viiveellä. Aika stressaavaa sitten sellainenkin odottelu. 

Hakuprosessi

Kuinka Piilaaksossa vuokra-asuntoja sitten haetaan? Vuokralaisten täyttyy ensimmäisenä täyttää hakemus ja maksaa hakemusmaksu (application fee). Hakemusmaksu on yleensä 30 - 50 dollarin luokkaa yhtä hakijaa kohti. Meidän hakiessa asuntoa kahdestaan joudumme siis molemmat maksamaan tämän hakemusmaksun. Maksu kattaa vuokranantajan työajan hänen tarkistaessa hakijoiden luottotiedot. Hakemuksissa kysytään perustietojen lisäksi mm. tiedot hakijan työpaikasta ja kuinka kauan on siellä työskennellyt, tiedot tuloista ja edellisistä vuokrasuhteista. Jotkut vaativat mukaan viimeisimmän palkkalaskelman. Se asunto, johon meillä on nyt se varaus voimassa, siellä esimerkiksi pengottiin meidän kaikki aikaisemmat vuokrasuhteet Piilaaksossa eli vuokraushistoriamme jopa viiden vuoden takaa. He myös soittivat työnantajalleni varmistaakseen työsuhteeni. Lisäksi tässä taloyhtiössä oli vaatimuksena tietty tulotaso. Hakijan tai hakijoiden kuukausipalkkojen tuli olla 2,4-kertainen asunnon kuukausivuokraan nähden. Vuokralaisten maksukykyisyys tarkistetaan näin ollen monella eri tapaa.

Jos hakijoiden hakemus menee syynäyksien jälkeen läpi, voivat hakijat sen jälkeen varata haluamansa asunnon maksamalla varausmaksun (security deposit). Varausmaksut ovat tyypillisesti muutamasta sadasta dollarista jopa tuhansiin dollareihin. Joissakin tapauksissa varausmaksu on yhden kuukauden vuokran suuruinen. Varausmaksua saa harvemmin täysimääräisenä takaisin, sillä siitä maksetaan poismuutettaessa asuntoon tulleiden kolhujen ja käyttöjälkien korjaukset. Varausmaksu ei siis kata vuokrasuhteen viimeistä kuukausivuokraa, vaikka usein vuokraajilla sellainen käsitys onkin.  

Jonkin verran taitavat siis ainakin vuokrauskäytännöt olla erilaiset Suomeen verrattuna ja asunnothan ovat tosiaan täällä oma lukunsa ohuine seinineen ja puuttuvine eteisineen. Pistäkäähän peukut pystyyn, että me jonkin kodikkaan kolon täältä pikapuoliin löydämme! Hiekka valuu tiimalasissa jo vinhaa vauhtia. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa! 

Syksy 2017 ja arjen uudet tuulet!

No niin, ei ole kuin 1,5 kuukautta siitä, kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi postauksen arkipäivistäni kotirouvana. Siitä on tullutkin blogini kaikkein suosituin postaus tähän mennessä. Nähtävästi arki siis kiinnostaa. Nyt on kuitenkin tehtävä ns. korjauspostaus tuohon edelliseen, koska arjessanihan puhaltavat tällä hetkellä uudet puhurit. Olen alkanut opiskelemaan!

Toinen opiskeluaiheistani näkyy yllä olevasta kuvasta. Kyllä, opiskelen Kalifornian asunnonvuokrauslakia. Opus on lähes 500-sivuinen ja se tullaan käymään kurssilla läpi kahdeksan viikon aikana. Luku-urakkaa siis riittää, eikä luettava tekstikään suoraan sanoen ole aivan kevyimmästä päästä.

Kirjan teksti ei ole kuitenkaan suoria lainauksia lakipykälistä, vaan tässä on yritetty selventää asioita enemmän kansantajuisemmin. Silti monet säännöt, pykälät ja oikeustapaukset ovat melko koukeroisia. Ensin on sääntö A, mutta sitten tulee poikkeuksen poikkeuksia. Ja aika monessa kohtaa kirjassa edelleen lukee ohjeena ottaa yhteyttä sellaiseen asianajajaan, joka on keskittynyt nimenomaan vuokralakeihin. Kaikista koukeroista huolimatta kirja on ollut jollakin (sairaalla?) tavalla tosi mielenkiintoista luettavaa! Ehkäpä joskus kirjoitan oman postauksensa, jossa kerron muutamista outouksista paikallisissa vuokrauspykälissä.

Kaverini Suomesta kysyi, että tuleeko minusta nyt siis isona landlord (vuokraemäntä). Tuskinpa sentään tulee! Täällä Piilaaksossa ja Bay Arealla katsokaas kun tarvitsisi sen muutaman miljoonan rahaa, että pääsisi moisessa edes alkuun! Tästä onkin kertoa tuore esimerkki: Hiljattain kotikaupungissamme Sunnyvalessa myytiin omakotitalo. Pyyntihinta oli n. 1,7 miljoonaa, mutta lopulliseksi kauppahinnaksi muodostui n. 2,5 miljoonaa. Eli talosta tarjottiin liki 800 000 dollaria yli pyyntihinnan!

Jos ja kun minusta nyt ei landlordia tulekaan, niin katson silti tästä lakitiedosta olevan erinomaista hyötyä. Vuokrallahan me joudumme itsekin täällä asumaan. Tällä hetkellä luen siis kirjaa enemmänkin vuokralaisen kuin vuokranantajan näkökulmasta. On hyvä tietää, mitä kriteerejä ja sääntöjä vuokranantajat voivat tai vastaavasti eivät voi vuokralaistensa kohdalla noudattaa. Toisaalta olen lukenut opusta myös vähän bisneksen teon näkökulmasta. Mistä kaikesta vuokranantajat voivat näillä sikakalliilla vuokramarkkinoilla vuokralaisiltaan taaloja nyhtää? Ja tiedä vaikka, jos minusta joskus tulee jonkun landlordin oikea käsi! Oikea tai vasen, riippuen siitä kuinka opinnot etenevät, ha hah! 

Lisäksi olen aloittanut opiskelut toisenkin aiheen parissa ja nämä opinnot kestävät jouluun saakka. Kokoontumisia on kaksi kertaa viikossa ja joka kerta on tullut myös kotitehtäviä. Niinpä tässä on saanut teroittaa kynänsä pitkästä aikaa ja muistella vähän myös opiskelumenetelmiä, jotka olivat selvästi päässeet omalla kohdallani jo hiukan unholaan. Niin ja kunhan lakikurssi loppuu lokakuussa, olen aikeissa ottaa loppusyksyksi vielä uuttakin opiskeluohjelmaa. 

Muutoin arki rullaa suht samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka tietenkin opinnot ottavat nyt oman ison aikalohkonsa. Tämä puolestaan tietää vähemmän käytettävissä olevaa aikaa juurikin blogipostausten kirjoittamiseen. Onhan tämä taas raastavaa, kun pää pursuaisi postausaiheita mistä kirjoittaa, mutta aikaa ei läheskään kaikille nyt ole.

Ja ainahan postauksen kirjoittaminen ei vain onnistu, vaikka aikaakin olisi. Naapurin suloinen Gordo-kissa päätti tällä viikolla köllötellä tietokoneeni lämmössä. Kirjoita tässä nyt sitten blogia. :-D

Nyt pitääkin taas alkaa painaa kotitehtävien parissa, joten teille lukijani sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Avaimet uuteen kotiin

Huh huh! Kaksi kuukautta kestänyt hermopaine ja piinapenkki uuden kodin löytämisestä on nyt helpottanut. Allekirjoitimme upouuden vuokrasopimuksen ja saimme uuden kodin avaimet kouraan viime viikonloppuna. Jee!

Tällä kertaa vuokrasopimuksemme liitteineen oli muuten 76-sivuinen! Kyllä siinä pari kuppia vahvaa kahvia meni, kun sen urhoollisesti läpi luki. Kai kuitenkin on tiedettävä, mihin kaikkeen siinä samalla sitoutuu ja lupautuu. Edistyksellistä vuokrasopimuksen hyväksymisessä oli onneksi se, että sen pystyi allekirjoittamaan sähköisesti. Allekirjoituskohtiakin nimittäin tuossa pienen kirjan kokoisessa nivaskassa oli noin 20 kpl!

Uuden kodin avaimet ovat tässä!

Viimeinen tikki nykyiseltä taloyhtiöltä

Tätä kodin etsinnän jännitysnäytelmää kesti siis aivan viimeisille hetkille asti. Alle viikko ennen nykyisen asuntomme viimeistä maksutonta irtisanomisajankohtaa olivat vuokrat taloyhtiössämme uusille tulokkaille taas tipahtaneet. Tällä kertaa samankokoisen asunnon kohdalla vuokra oli 100 dollaria edullisempi kuin oma vuokramme tällä hetkellä ja siis 500 dollaria edullisempi kuin taloyhtiöltä saamassamme "vuokratarjouksessa"! Niinpä päätimme vielä kerran yrittää neuvotella taloyhtiön vuokramanagerin kanssa, että mikäs se viimeisin vuokrahinta meille nyt olisi. Hän lupasi selvittää vuokran suuruutta ja palata viimeistään seuraavana päivänä asiaan. Ja palasikin, jo samana iltana sähköpostitse. Vastauksena, ettei hän pysty tällä hetkellä määrittämään meille vuokran suuruutta! Että mitäh?! Muutaman päivän sisään pitäisi tehdä lopullinen ratkaisu, jatkammeko nykyisessä vai irtisanommeko, eivätkä he pysty sanomaan meille vuokran suuruutta! Ja vaikka netissä taloyhtiön sivuilla joka ikiselle vapaalle asunnolle on voitu vuokrahinta määrittää! Anna mun taas kaikki kestää! Kyllä kuulkaas Korpelalla taas sappi kiehahti.

Ukkokulta kirjoitti heti managerille takaisin napakasti, että aika käy nyt todellakin vähiin ja kyllä joku hinta pitäisi pystyä puristamaan. Ja kuinka ollakaan, viiden minuutin päästä tuli uusi sähköposti! Nähtävästi viidessä minuutissa ilta-aikaan tilanne oli muuttunut, sillä nyt manageri pystyikin jonkin hinnan meille vuokrastamme paljastamaan. Nyt vastaus oli, että paras, mihin hän tällä hetkellä pystyy, on 10 kuukauden vuokrasopimus vuokrahintaan xxxx USD. Uusi vuokraehdotus oli edelleen nykyistä vuokraamme kalliimpi ja mikä pahinta, nyt he alkoivatkin pelaamaan vuokrasopimuksen kestolla niin, että vuokrasopimus tulisi päättymään seuraavana vuonna juuri kesän alussa, ts. ajankohtana, jolloin Piilaakson vuokrataso on kaikkein korkeimmillaan! On ne kettuja! Piru moiset periköön!

Tällainen temppuiluhan vain jälleen kerran osoittaa, kuinka Piilaaksossa todellakin on vuokranantajan markkinat, ei vuokralaisen. Vuokranantajat pystyvät sanelemaan omat ehtonsa niin vuokrien suuruudessa kuin vuokrasopimusten pituudessakin. Vuokralaiselle jää kaksi vaihtoehtoa: ottaa tai jättää. Me jätimme.

Muutto naapurikaupunkiin 

Nyt olo on siis varsin huojentunut, sillä asuntoasia on saatu lopultakin jonkinlaiseen ratkaisuun. Muutamme siis tulevan kuukauden aikana naapurikaupunki Sunnyvaleen, muutaman mailin päähän nykyisestä kodistamme. Yhdessä vaiheessa tosin jo hymähdin ukkokullallekin, että tokko tässä mitään kotia edes tarvitaan, sillä minähän olen asunut nämä viimeiset päivät käytännössä netissä, kun yritin viimeiseen asti kartoittaa eri kotivaihtoehtoja. :-) 

Uuden vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen onkin tuntunut suorastaan kummalliselle ajella Piilaakson katuja. Nyt ei enää tarvitsekaan analysoida jokaista ohitettavaa taloa tai talorykelmää, jonka portilla lukee kyltti "Now leasing". Voi huristella vapautuneesti ohi vaan, ilman sen kummempia miljöö- ja rakennuskuntoarvioita.

Uusi taloyhtiö oli laittanut uuteen kotiimme tällaisen tervehdyksen meitä odottamaan.

Ja kun karkkeja katsoi tarkemmin, niin nehän olivat Nerds- eli nörttikaramelleja. Mitäpä muutakaan, kun Piilaaksossa ollaan. :-D

Lopuksi vielä pari sanaa asunnonvaihtoon liittyvistä kustannuksista.

Varaus- ja vakuutusmaksujen hintahaitaria

Jos mielenkiintoinen ja sopivahko asunto piilaaksolaisesta heinäsuovasta sattuu löytymään, maksetaan täällä asunnoista yleensä varausmaksu. Tällöin asunto on siis nimensä mukaisesti varattuna muuttajaehdokkaille, mutta samalla varausmaksulla myös lukitetaan silloinen vuokrahinta. Niinpä vuokrien viikottainen tai jopa päivittäinen vaihtelu ei enää vaikuta kyseiseen asuntoon, josta varausmaksu on maksettu. En enää muista, paljonko nykyisen kotimme varausmaksu kaksi vuotta sitten oli, mutta näissäkin maksuissa tuli eteen melkoista hintahaitaria, kun uutta kotia etsimme. Meidän kohdallamme asuntojen varausmaksut vaihtelivat 99 - 900 dollarin välillä. Eikä varmasti vielä puhuttu alueen kalleimmista varausmaksuista. Varausmaksun lisäksi taloyhtiöihin maksetaan myös tyypillisesti ns. "application fee" eli hakemusmaksu, jotta vuokralaisen hakemus otetaan käsittelyyn, tutkitaan maksukyvykkyys esim. luottohistorian ja liitteenä toimitettujen palkkakuittien kautta. Hakemusmaksut olivat nyt muutamia kymppejä henkilöä kohden. 

Varaus- ja hakemusmaksujen lisäksi voi tulla maksettavaksi myös vakuusmaksu. Se on tyypillisesti yhden tai useamman kuukausivuokran suuruinen. Vakuusmaksuja peritään erityisesti tapauksissa, jos vuokraajalla ei vielä ole riittävästi luottohistoriaa. 

Eräänlaista arpapeliä muuttojen yhteydessä on myös kuukausittaisten vakiokustannusten muodostuminen. Varsinkin, jos vaihtaa asuinaluetta toiseen kaupunkiin. Meidän tapauksessamme vuokra on jatkossa edullisempi, mutta esimerkiksi autovakuutusmaksut tulevat nousemaan. Ukkokulta oli vakuutusyhtiössä sopimassa uuden kodin kotivakuutusta, kun virkailija totesi, että teillä tuleekin sitten autovakuutusmaksut hiukan kallistumaan. Ukkokulta kysyi yllättyneenä, että ai, onko uusi kotikaupunkimme Sunnyvale alueena sitten jotenkin vaarallisempaa. Virkailija totesi, että ei, mutta siellä asuu enemmän aasialaiskuskeja ja röhähti sen jälkeen nauramaan. Tuntuu siis olevan yleisesti tiedossa, ketkä niitä riskialtteimpia kuskeja piilaaksolaisessa liikenteessä ovat. Ja jottei nyt kukaan pahoittaisi virkailijan kommentista nauruineen mieltänsä, niin kerrottakoon, että virkailija itsekin oli aasialainen.   

Uuden kotimme keittiötä. Odotankin kuin hullu puuroa tänne pääsyä, sillä keittiömme varustustaso pompsahtaa välittömästi -80-luvulta 2000-luvulle. Tulen rakastamaan tuota keraamista liettä näiden nykyisten samperin rinkulahellalevyjen jälkeen! 

Loppusanat

Sen joudun näin asunnonetsintäruljanssin lopuksi toteamaan, että kyllä tämä melkoisen stressaavaa aikaa on ollut. Nyt sitten, kun joku vielä pakkaisi, muuttaisi ja purkaisi, niin avot! Kukakohan se joku olisi...

Blogini saattaakin siis jäädä taas hetkeksi muuttotohinoiden jalkoihin ja esimerkiksi se minulta toivottu postausaihe amerikkalaisesta sairasvakuutusjärjestelmästä ja terveydenhuollosta saa nyt odottaa kirjoittajaansa. Mutta palaan sorvin ääreen taas jossakin vaiheessa. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Vielä pari sanaa asumisesta Piilaaksossa

Olenkin nyt tullut kirjoittaneeksi jo useamman postauksen Piilaakson asuntomarkkinoista, niin vuokrauksen kuin ostamisen osalta.

Niitä ovat tähän mennessä olleet:

• Tirisevät asuntomarkkinat
• Se Piilaakson kurja puoli...
• Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin

Vielä minulla on pari seikkaa kerrottavana asumisesta täällä, joten asumisaiheella jatketaan. 

Reilun 6000 asukkaan kylässä Ben Lomondissa olisi myytävänä tällainen pikku linna. Vain 1,6 miljoonaa dollaria. Ajomatkaa Piilaaksoon 1 - 1,5 tuntia.

Yksityinen vs. taloyhtiö

Heti tähän alkuun pitää kuitenkin huomioida, ettei meillä ole lainkaan kokemusta asuntojen vuokraamisesta yksityiseltä, vaan ainoastaan näiltä usean asunnon taloyhtiöiltä. Taloyhtiöt tekevät aina määräaikaisia vuokrasopimuksia, maksimipituudeltaan 12 kk, mutta yksityisellä puolella voi hyvinkin onnistua saamaan toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen. Tällöin vuokran suuruus on mahdollista saada pidettyä vakiona pidemmän aikaa kuin vuoden. Mutta sitten, olen kuullut tapauksia yksityiseltä vuokrattaessa, missä asunnon omistaja onkin sitten tehnyt aika äkkipikaisia päätöksiä palatakin omaan asuntoonsa takaisin ja haluaa purkaa vuokrasopimuksen mahdollisimman pian, tietenkin sopimuksissa olleiden rajojen puitteissa. Molemmissa näissä vuokranantajatahoissa on siis omat puolensa. 

Vuokrien vuoristorata

Taloyhtiöiden asuntokomplekseissa vapaina olevien asuntojen vuokrien suuruus voi tosiaan vaihdella päivittäin. Niinpä sitten kun olet asumaan asettunut, on erittäin epätodennäköistä, että piilaaksolainen seinänaapurisi maksaa tismalleen samansuuruista vuokraa, vaikka asunto olisi juuri samankokoinen ja samalla tavalla varustettu. Vuokran suuruus riippuu tietenkin alueesta, mutta myös vuokrauksen ajankohdasta sekä vuokrasopimuksen pituudesta. Mitä lyhyempi vuokrasopimus, sitä kalliimpi kuukausivuokra. Piilaaksolaiset vuokrat kulkevat siis kuin vuoristoradassa, tosin sillä erolla, etteivät ne koskaan käy alhaalla.

Lisäksi vuokrasopimukset täällä voivat alkaa ja loppua keskellä kuukautta, mikä on myös yksi selkeä ero Suomeen verrattuna. Niin on meidänkin tapauksessamme. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy 10. elokuuta ja uusi alkaa 11. elokuuta. 

Asuntojen kunto ja varustelutaso

Asuntojen kunto vaihtelee täällä tietenkin ihan yhtä lailla kuin Suomessakin. Samoin se, kuinka iso osa lattiapinta-alasta on vuorattu kokolattiamatolla. Myös homeloukkuja löytyy. Lisäksi esimerkiksi naapuritalossa asuvalla ystäväperheellämme on ollut sitkeä muurahaisongelma. 

Aikaisemmin paikallisissa taloyhtiöissä on suosittu yhteisiä kolikkopesutupia, mutta nykyään trendinä näyttäisi olevan, että lähes jokaisessa asunnossa on jo omat pyykinpesukone ja kuivausrumpu. Myös keittön kodinkoneet kuten uuni, hella, jääkaappi, pakastin, astianpesukone ja mikroaaltouuni kuuluvat asuntojen vakiovarusteisiin.

Niin ja jos joku edellisten asuntopostausteni jälkeen mietti, että no pakkoko siellä on niin ökysti elää, että on uima- ja porealtaatkin käytössä, niin paljastan, että nämä pienet ylellisyydet kuuluvat lähes kaikkien paikallisten asuntokompleksien tarjontaan automaattisesti. Eivät tietenkään omina, vaan yhteiskäytössä olevina.

Tällaisten home-, muurahais- ja pesutupaseikkojenkin vuoksi asunnon vaihtaminen äkkipikaa olisi ollut meille riski. Nykyisessä asunnossamme kun ei ole ollut onneksi mitään näistä ongelmista tai vaikeuksista. Kop, kop.

Tämä jytky kuuluu asuntomme perusvarustukseen. Amerikkalainen mikroaaltouuni, leveys 75 cm!!!

Vuokrauksen alkuun

Ihka ensimmäisen vuokrasuhteen aikaansaamiseksi voi täällä joutua näkemään hiukan ylimääräistä vaivaa ja rahanmenoa. Esimerkiksi tuoreilla maahanmuuttajilla on harvemmin amerikkalaisten vaatimaa luottohistoriaa, joten saadaksesi ylipäätään vuokraussuhteen, voit joutua vuokrasuhteen alkaessa maksamaan esimerkiksi yhden tai kahden kuukauden lisävuokran ns. panttina, normaalin takuumaksun lisäksi. Näillä vuokrahinnoilla puhutaan siis aika korkeasta kertamaksusta. Tällä menetelmällä voidaan vuokranantajalle osoittaa kykeneväisyytesi maksaa kyseistä vuokraa. Pantin saa takaisin vuokrasuhteen päättyessä, mikäli vuokranmaksu on hoidettu kunniallisesti. Lisäksi paikalliset taloyhtiöt vaativat jo voimassa olevan kotivakuutuksen, ennen kuin vuokrasopimus voidaan lopullisesti allekirjoittaa.

Visa-korttia, ja nimenomaan amerikkalaisen pankin myöntämää Visa-korttia saa vinguttaa ja laskunsa maksaa aika monta kertaa, ennen kuin luottohistoriaa alkaa kertyä.

Asuinalueen valinta

Luulenpa, että asuinpaikan valinta ja tietenkin sopivan asunnon löytäminen ko. alueelta ovat täällä se kaikkein haastavin tehtävä. Hintahaitaria riittää. Lapsiperheille iso merkitys on asuinalueen kouluilla ja niiden arvostuksella. Saadaksesi nimittäin lapsesi tietyn asuinalueen kouluun, täytyy sinulla olla allekirjoitettu vuokrasopimus todisteena koululle, että todellakin asut sillä samalla alueella. Täällä koulut ovat siis tiukasti asuinaluekohtaisia.

Toinen todella merkittävä tekijä asuinpaikan valinnassa täällä on kertyvän työmatkan pituus. Netistä löytyy muutamia tälle alueelle kohdistettuja laskureita, johon voit merkitä työpaikkasi sijainnin ja sitten haarukoida hamuamasi asuinalueen hintatasoa verraten sitä vuodessa käytettävään aikaan työmatkoissa. Tai sitten laskea vain työmatka-aikoja kotiosoitteestasi eri suuntiin. 

Tällaisia sivustoja ovat mm. OneBayArea sekä Bay Area Teleport. Kun näistä jälkimmäiseen ensimmäistä kertaa tutustuin, oli se vielä silloin betavaiheessa, mutta hyvin sivusto palveli jo silloin. Nämä ovat erinomaisia apuvälineitä haarukoimaan omaa asuinaluetta, varsinkin jos on muuttamassa Piilaaksoon uutena tulokkaana, eikä Bay Area ole entuudestaan kovinkaan tuttu.

OneBayArean karttanäkymää. Kartassa sinisellä merkityt alueet ovat saavutettavissa lähtöpisteestä X aamuruuhkan aikana yhden tunnin sisään autolla, huomioiden ne alueet, joissa talojen hinnat mahtuvat haarukkaan 90 000 - 1,5 miljoonaa dollaria. Huom. Myös ruksin lähettyvillä jää alueita harmaaksi, joten on kaksi vaihtoehtoa: joko ko. alueella ei ole taloja (esim. puisto) tai sitten ne ovat kalliimpia kuin 1,5 miljoonaa. 

Ja juttuhan menee niin, että mitä kauempana San Franciscosta tai useimmista Piilaakson konttoreista asut, sitä edullisempi on tietenkin hintataso, mutta samalla aika, jonka käytät vuodessa työmatkoihin voi olla kokonaisia viikkoja. Ja kyllä, puhun monikossa, viikoista. Niinpä meilläkin asuinaluettamme valitessa puntarissa painoi aika paljon myös se, että ukkokullan työmatka on tällä hetkellä enemmän kuin optimaalinen ottaen huomioon Piilaakson työmatkaruuhkat. Aamuisin parhaimmillaan seitsemän minuuttia työmatkaan käytettynä on luksusta! 

Näin ollen nyrkkisääntö täällä tahtoo mennä vähän niin, että minkä asumiskustannuksissa voitat, sen työmatka-ajassa häviät. Ja niinhän se on useissa paikoissa Suomessakin. Tietenkin bensakustannuksiakin tulee pitkämatkalaisille enemmän, mutta se sentään on täällä halpaa kuin saippua, joten se on kokonaiskustannuksissa suhteellisen pieni erä. Ja täällähän on, amerikkalaisittain harvinaista kyllä, myös sitä toimivaa ja työmatkojakin hyvin palvelevaa julkista liikennettä. Näiden lisäksi useat paikalliset työnantajat kuten NASA, Oracle ja Google tarjoavat työntekijöilleen ilmaisia bussikuljetuksia työpaikoille ja takaisin.

Havainnollistava esimerkki

Otan tähän valaisevan esimerkin kuvitteellisesta tilanteesta. Oletetaan, että työpaikka sijaitsisi vaikkapa Facebookin pääkonttorilla Menlo Parkissa, alueella, joka sijaitsee aika lailla keskellä Piilaaksoa ja vertailuasuntona olisi kahden makuuhuoneen asunto, joka sijaitsisi myös Menlo Parkin alueella. Bay Area Teleport -sivuston kautta pääsee näkemään, että suurimman säästön asumiskustannuksissa saisi muuttamalla Oaklandin Mills College -alueelle. Säästö vuodessa olisi liki 23 000 dollaria, mutta kaukaisempi sijainti tietäisi vuodessa 16 päivää enemmän autossa istumista työmatkoina. Siis yli kaksi viikkoa!

Saman sivuston mukaan pahin skenaario Menlo Parkissa työskentelevälle olisi asua Diablossa. Tällöin asumiskustannukset nousisivat melkein 39 000 dollaria vuodessa ja työmatkoihin käytetty aika kasvaisi 21 päivällä eli kolmella kokonaisella viikolla. Ei hyvä.  

Tämä palvelu saa siis viimeistäänkin puntaroimaan, paljonko oma vapaa-aikasi perheen parissa juuri sinun vaakakupissasi painaa.

Kyseisen esimerkin hakutulosnäkymä Bay Area Teleportin kartalla. Eri värit kertovat kuinka hyvä (vihreä) tai huono (punainen) sopivuus kullakin alueella on. Työpaikan sijainti on merkitty keltaisella nuppineulalla ja oletusasunnon sijainti pinkillä. Oaklandin Mills College on mintunvihreän nuppineulan kohdalla. Diablo sijaitsee kuvan yläreunassa keskellä, tummanpunaisella näkyvänä alueena.

Asuntojen saatavuus

Bay Area Teleport -sivusto antaa myös suuntaa kunkin asuinalueen asuntojen saatavuudesta. Tämä oli meilläkin se viimeinen kortti, jota olisimme omissa vuokraneuvotteluissamme viimeisillä metreillä käyttäneet, ellei edullisempaa tarjousta olisi alkanut kuulua. Meidän taloyhtiössämme oli nimittäin koko neuvottelujemme ajan 15-20 asuntoa tyhjillään! Tämä teki tilanteesta entistäkin järjettömämmän. Miksi korottaa vuokraa tunnollisilta asukkailta ja savustaa heidät ulos, kun jälleen jäisi yksi asunto lisää odottamaan seuraavaa vuokralaista?  Emme siis oikein tässäkään mielessä ymmärtäneet taloyhtiömme bisnesajatusta hinnoitella vuokramme yli äyräiden. Lisäksihän nämä vapaat asunnot antoivat meille pienen takaportin mahdollisuudesta vaihtaa asuntoa saman taloyhtiön sisällä, joskin riskit esimerkiksi muurahaisista ja postien kääntämisestä samaan katuosoitteeseen, mutta eri asuntoon, olisivat kasvaneet. Ja lopultahan saimme oman tarjouksemme alle markkinahinnan, joten asunnon vaihtotapauksessa olisimme joka tapauksessa joutuneet maksamaan enemmän. "Ässää hihasta" ei kuitenkaan tällä kertaa tarvinnut käyttää ja hyvä niin.

Edellisen esimerkin paras asuinalue asumiskustannusten säästämisessä oli Mills College. Asuntojen saatavuus alueella kuitenkin 'low' eli heikko. Palvelu ei myöskään ota kantaa asuinalueiden turvallisuuskysymyksiin. Ne pitää ja kannattaa selvittää itse.

Muuttoja jatkuvasti

Määräaikaisten vuokrasopimusten ja koko ajan nousevien asumiskustannusten vuoksi ihmiset joutuvat täällä myös muuttamaan huomattavasti useammin kuin esimerkiksi Suomessa olemme tottuneet. Paitsi että tämä näkyy erittäin usein katukuvassa muuttoautoina, joita joko pakataan tai puretaan, niin ilmiö näkyy myös esimerkiksi harrastuspiireissä. Joogaopettajanikin harmitteli, että juuri kun hän oppinut tuntemaan joogatunneillaan kävijän nimeltä ja päässyt tutustumaan hiukan paremmin, joutuu joogaoppilas muuttamaan ja sen verran kauemmaksi, ettei samaan joogaryhmään näillä liikennemäärillä ja ruuhkilla enää viitsi tulla. Ja onpa joogaopettaja itsekin muuttanut pari vuotta sitten San Diegosta tänne.

Lopuksi vielä tällainen piste i:n päälle:

Viimeisin villitys

Tässä asuntopostausten välissä kantautui nimittäin korviini se viimeisin keksintö ja villitys Piilaakson asuntorintamalta. Ystävämme oli lukenut paikallislehdestä, kuinka joku meidän kaupungissamme asuva vuokraa omakotitalonsa takapihalta telttapaikkaa hintaan 100 dollaria/yö! Huh, huh. En todellakaan tiedä, mihin tämä maailma täällä vielä menee...

Eihän tässä muutakaan voi, kuin jäädä seuraamaan tilannetta. Raportoin asuntorintamalta sitten taas lisää, mikäli raportoitavaa ilmenee. Ensi kerralla taas ihan muita juttuja. Niinpä sanon teille siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!