Tuoreimmat Suomi-havainnot ja hyvää alkanutta vuotta

Olemme palanneet joululomalta Suomesta ja takana on yksi hyvin ja yksi huonosti nukuttu yö. Suomessa jet lag piti minua otteessaan koko Suomi-visiitin ajan, enkä nukkunut sen reilun kahden viikon aikana kertaakaan yhtäjaksoista ja yli viiden tunnin yöunta. Päivä oli pohjoisessa lyhimmillään ja aurinko pysytteli pilvien takana ensimmäiset 1,5 viikkoa näyttäytymättä kertaakaan, joten kropan ja pään oli jälleen kerran kovin vaikea hahmottaa yön ja päivän eroa. Mutta blogilleni perinteisiä, ulkosuomalaisen näkökulmasta tehtyjä Suomi-havaintoja kirjailin toki ylös tälläkin kertaa ja niistä kerron teille seuraavaksi.

Mikä maa ja mikä vuorokauden aika? Maa on Suomi ja kuvanottohetkellä elettiin iltapäivää. Pohjois-Suomessa päivän pituus joulun aikaan on vain 3,5 tuntia. Repikäämme siitä.

Kahvivalikoiman laajentuminen kaupoissa

Tämän huomion tulin tehneeksi oikeastaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Olen jo pitkään ollut tummapaahtoisen kahvin ystävä ja Suomessakin käsissäni oli tummapaahtoisen kahvin paketti. Mutta kun avasin pakkauksen, olisi ilmeeni varmaan ollut kuvan arvoinen. Mitä ihmeen pelleilyä se oikein oli! Kahvihan oli todella vaaleaa! Tarkempi tarkastelu osoitti, että kahvin paahtoaste oli vain 2,5. Suomessa paahtoasteikon skaala on 1 - 5, paahtoasteen viisi ollessa kaikkein tummapaahtoisinta. Hämmentävää siis oli, että jo paahtoastetta 2,5 kaupattiin tummapaahtoisena, jota se ei kyllä ollut nähnytkään.

Lähdinpä sitten pienelle tutkimusmatkalle ruokakaupan kahviosastolle ja siellähän minua odotti iloinen yllätys: Suomen kahvivalikoima kaupoissa on mennyt hurjan loikan eteenpäin! Eri paahtoasteita ja uusia kahvimerkkejä löytyy nyt aivan eri tavalla kuin aiemmin. Jopa pienestä lähikaupasta onnistuin löytämään tummimman eli 5. paahtoasteen kahvia, eikä kyseinen paketti ollut edes hinnan kiroissa. Niinpä kahvinautintoni ovat nyt turvatut Suomessa käydessäni, jihuu!

Vasemmanpuoleinen oli tummapaahtoiseksi kahviksi aivan höpöhöpöä, mutta oikeanpuoleinen oli oikein onnistunut löytö ja positiivinen yllätys suomalaiseksi kahviksi. Ranskalainen paahto ja paahtoaste 5, nam!

Tyrnimarjatuotteet

Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota kauppareissuilla, olivat erilaiset tyrnimarjatuotteet. Kuinka montaa erilaista tyrnimarjoista valmistettua tuotetta olikaan saatavilla! Oli ainakin jogurttia, hilloa, marmeladia ja mehuja.

Se, miksi tulin kiinnittäneeksi huomioni nyt tyrnituotteiden saatavuuteen, juontui oikeastaan juuri ennen joulua käymästäni keskustelusta pomoni kanssa. Annoin nimittäin pomolleni yhtenä osana joululahjaansa levyllisen Fazerin USA:n markkinoille valmistamaa Nordi-suklaata, jossa makuna oli tyrnimarja (engl. sea buckthorn). Pomoni yllättyi suklaasta ja sanoi, että on törmännyt tyrnimarjaan ainoastaan Mongolian matkallaan ja oli hämmästynyt, että kyseistä marjaako saa meiltä Suomestakin! Pomoni myös veikkasi, ettei kukaan perusamerikkalainen ole koskaan tyrnimarjasta kuullutkaan. Teimmekin siinä työpäivän aikana nopeasti pientä gallupia ja totta se oli. Ei kukaan tiennyt mikä marja sea buckthorn on.

Lopulta päädyin pitämään pomoni pyynnöstä pientä luentoa suomalaisista marjoista. Kerroin myös, että tyrnimarjan suosion nousu Suomessakin alkoi muistini mukaan vasta 10-15 vuotta sitten, jolloin marjan ravintorikkaus tuotiin paremmin julkisuuteen. Ihan mielenkiintoinen marjakeskustelu siitä syntyi. Sain mm. vastata pomoni kysymykseen, minkä värinen on suomalaisen mustikan sisus. Niinpä niin, ei täällä tarjolla olevista pensasmustikoista voi puhua samana päivänäkään suomalaisen metsämustikan kanssa. Kyllä meillä mahtavia vitamiinipommeja kasvaa suomalaisilla soilla ja metsämättäillä, aah!

Tyrnijogurtti. Tämä ja saman meijerin lakkajogurtti ovat suosikkejani ja niitä täytyy saada syödä joka kerta Suomessa käydessä.

Fazerin Yhdysvaltain markkinoille tuomia Nordi-suklaita. Mene ja tiedä, onko tuo tyrnimarja amerikkalaisille ja heidän makuhermoillensa jo liiankin vieras. No, toivoa täytyy, että suklailla olisi menekkiä.

Lopuksi vielä yksi henkilökohtainen havainto:

Helsinki vs. San Francisco

Teimme Suomi-visiittimme päätteeksi pikastopin Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Visiiitti kesti vain 1,5 vuorokautta ja se oli ahdettu täyteen tapaamisia ja ohjelmaa. Visiitti Helsingissä vahvisti aikaisemmat arvailuni: Tällä hetkellä taidan tuntea kaupungin kadut ja ruokapaikat sekä osaan suunnistaa paremmin San Franciscossa kuin oman synnyinmaani pääkaupungissa Helsingissä. Toki kadut ja sijainnit palautuivat nopeasti mieleeni Helsingissäkin, mutta kyllä vain Google Mapsin avulla sain suunnistaa erääseenkin erikoisliikkeeseen Punavuoressa. Ehkä tällainen vieraantuminen oman synnyinmaan pääkaupungista voidaan katsoa jonkinlaiseksi aukoksi sivistyksessä, vai voidaanko? Näin on joka tapauksessa päässyt kohdallani käymään. Aikaa on vain tullut vietettyä viime vuosina enemmän San Franciscossa kuin Helsingissä ja siksi ensimmäiseksi mainitun kulmat ovat tätä nykyä minulle tutummat. Toisaalta Helsinkiä ja sen kauniita rakennuksia tuli katsottua ensimmäistä kertaa todellakin turistin näkökulmasta. Kyllähän se kaunis kaupunki on. Kaupungin kauneutta en ole koskaan aikaisemmin laittanut erityisemmin merkille.

Helsinkiä aamuvalaistuksessa.

Ja iltavalaistuksessa.

Täällä Piilaaksossa meitä sen sijaan odotti kotipihassamme ensimmäistä kertaa vihreä nurmikko, kiitos Kalifornian talvisateiden. Wow! Lisäksi pihapuissamme notkuu liuta kypsyneitä appelsiineja ja sitruunoita. Esimerkiksi ruukussa kasvattamamme sitruunapuu on tullut hulluksi päästyään muuton myötä aurinkoisempaan paikkaan ja sekin suoltaa sitruunoita nyt kauhealla tahdilla. Mutta nauroinkin, että jatkossa ruokavalioni saa kyllä olla hyvinkin appelsiinipainotteinen, sillä o-ou, jokunen Suomi-kilohan sitä tuli mukanaan taas tuotua.

Näiden kuvien ja tunnelmien myötä toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!