 |
| Sunnuntaibrunssilla naapurikaupungissa. |
Kysymyksiä ilman vastauksia viimeiset neljä kuukautta
Maaliskuussa minun kauan odottamani, loppukeväinen irtiottoni Suomeen peruttiin. Siihen tarvittiin se yksi sähköposti lentoyhtiöltä. Unelmani romuttui. Tuli korona. Tuosta hetkestä lähtien olen pohtinut, pääsenkö edes loppukesästä tai alkusyksystä Suomeen? Onko ylipäätään lentoja? Paljonko ne harvat tarjolla olevat lennot maksavat? Uskallanko lentää? Onko riski sairastua liian suuri? Pääsenkö takaisin Yhdysvaltoihin? Milloin tulee viruksen toinen aalto Suomessa, milloin USA:ssa, kun ensimmäisestäkään ei olla vielä päästy eroon? Olisiko Suomessa viruksen kannalta turvallisempaa? Toisaalta ukkokullalla ei ole realistisia mahdollisuuksia matkustaa.
Näitä kysymyksiä minä olen nyt pyöritellyt mielessäni viimeiset neljä kuukautta. Muutamissa ulkosuomalaisten ryhmissä ei ole uskaltanut omia mahdollisia Suomeen-lähtöajatuksia tuoda julki enää pitkään aikaan. Siis ei edes ajatuksia. Kommentit ovat sitä luokkaa, ettei niitä ole kiva lukea. "Onko sinne Suomeen ihan pakko joka kesä päästä?" Seuraava jatkaa: "Eikö jumalauta voi olla menemättä!" Nämä torppaajat unohtavat seikan, että meitä ulkosuomalaisiakin on moneen junaan. Jokaisen tilanne on erilainen. Huvimatkailua ja lomailua omien maarajojen ulkopuolelle on nyt syystäkin suositeltu välttämään, mutta eivät kaikki ulkosuomalaiset ole matkaamassa Suomeen vain huvin ja lomailun vuoksi! Osalla meistä on siellä myös vastuita ja velvollisuuksia hoidettavina. On iäkkäitä, jopa todella sairaita vanhempia tai muita lähisukulaisia. Voi olla kiinteistöjä tai muuta omaisuutta hoidettavana. Juoksevia asioita, joita ei voi hoitaa netissä, eikä puhelimitse keskellä yötä omalta aikavyöhykeeltä. On ulkosuomalaislapsia, joiden halutaan säilyttävän yhteys Suomen kieleen, kulttuuriin ja sukulaisiin.
Ulkosuomalaisten ryhmissä monet heistä, jotka eivät syystä tai toisesta itse pääse Suomeen, sättivät kovasanaisesti heitä, jotka ovat matkan aikeissa tehdä tai jo ovat Suomessa. Lisäksi tuntuu helposti syntyvän kinaa, kun puheeksi otetaan omaehtoinen 14 päivän karanteeni. Tällä hetkellä sellainen Suomeenkin tullessa minua odottaisi ja vastaava 14 päivän karanteeni olisi lusittavana myös USA:ssa palatessa. Osa ulkosuomalaisista on pinteessä, sillä heillä ei ole Suomessa paikkaa, jossa tuon karanteenin voisi viettää. Osa on onnekkaita ja heillä sellainen paikka on. Minä olisin yksi niistä onnekkaista, minulla olisi paikka. Yhteensä kuukausi eristäytymistä on sitten jo toinen asia.
Lähes kaikki Suomeen halajavat ovat myös luonnollisesti huolissaan, etteivät he halua kerätä virusta lentokoneista ja -kentiltä ja tartuttaa sitten lähiomaisiaan. Huoli on täysin aiheellinen. Aika harva on tuntunut kuitenkin olevan huolissaan siitä, jos itse sairastuu vakavasti! Minua huolettaa tämäkin seikka. Jos todella itse sairastun vakavasti, pääsenkö ensinnäkin hoitoon? Ja koska en kuulu enää Suomen sosiaaliturvan piiriin, ei hoito Suomessa tulisi olemaan minulle sitä suomalaisille tuttua puoli-ilmaista. Olenkin selvittänyt oman sairasvakuutukseni osalta, korvaavatko he koronaviruksen vaatimaa mahdollista sairaalahoitoa. Samoin olen selvittänyt asiaa yhdeltä ulkopuoliselta matkavakuutuksen tarjoajalta. Kumpikaan ei korvaa. Päivystyskäynti Suomessa menisi vielä normaalisti oman sairasvakuutuksemme piikkiin, mutta mahdollinen jatkohoito sairaala- tai teho-osastolla ei. En tiedä, moniko tätä seikkaa on ottanut huomioon, mutta ainakin itselleni kyseinen tieto kyllä vain lisäsi tuskaa. Ja tämä tiesi tietenkin taas enemmän ja enemmän vettä ajatusmyllyyn.
Entäpä ne lennot sitten? USA on evännyt maahansa pääsyn pääsääntöisesti muilta kuin Yhdysvaltain kansalaisilta ja Green Cardin haltijoilta jo pitkän aikaa. Vastaavasti EU kielsi hiljattain mm. amerikkalaisten pääsyn EU-alueelle, sillä tautitapauksia jyllää täällä vielä hurjat määrät. Ja juuri tuoreen uutisen mukaan, Kalifornian kuvernööri on sulkemassa osavaltiostamme 30 piirikuntaa tiukemmin uudelleen. Oma piirikuntamme ei kuulu tähän uudelleen suljettavien joukkoon, kun eihän meillä ole läheskään kaikkia toimintoja vielä edes avattu, mutta matkustustapauksissa tarkastellaan aina koko Yhdysvaltoja, ei yksittäistä osavaltiota tai sen piirikunnan tautitilannetta. Ja kyllä, Suomen kansalaisen on suomalaisella passillaan aina oikeus päästä Suomeen, mutta nämä EU:n ja USA:n molemminpuoliset maahanpääsyrajoitteet tietenkin rokottavat Atlantin yli tehtävää lentoliikennettä. Vaikka siellä nyt muutama lentoyhtiö tällä hetkellä kohtuullisesti jo operoikin, voi edelleen lentojen siirtyminen ja peruuntuminen tulla eteen vielä aivan h-hetkellä. Oma päänvaivansa se on sekin, niiden lentojen uudelleen järjestely tai maksettujen lentolippurahojen takaisinsaanti.
Eli näitä, näitä samoja kysymyksiä minä olen pyöritellyt mielessäni nyt neljä kuukautta. Pääsenkö? Milloin? Voinko? Paljonko? Entä jos? Ennen kaikkea, entä jos? Välillä saan siirrettyä hurrikaanin lailla pyörivät ajatukset taka-alalle, kunnes ne sitten taas pompsahtavat pintaan ja tuovat harmaita hiuksia. Eikä pohdintoja helpota tieto siitä, että minullakin niitä vastuita ja valvollisuuksia olisi Suomessa odottamassa. Kello tikittää niiden osalta koko ajan ja ainakin yksi tehtävä on jo myöhässä. Kaiken tämän kaipuun rinnalla se ei ole kiva tunne.
 |
| Onnenkeksistä tullut elämänohje. Päteekö tämä myös pandemia-aikoina? |
No, sitten viime viikon pohdintoihin:
Pää puhki kysymyksestä miksi
Piilaaksossa ja sen lähiympäristössä ei ole satanut moneen kuukauteen. Mikäli oikein muistan, edelliset sateet tulivat joskus huhtikuun alkupuolella. Niinpä aurinko on porottanut maastot taas kullankeltaisiksi ja kaikki luonnossa on rutikuivaa. Tästä syystä johtuen (ja väkimassojen kokoontumisen ehkäisemiseksi) myös itsenäisyyspäivän ilotulitukset olivat alueellamme kiellettyjä. Tyypillisesti 4th of Julyna USA:ssa taivaalle ammutaan raketteja vähintään yhtä paljon kuin uutena vuotena, mutta tänä vuonna se oli alueellamme kiellettyä. Mutta mitä tekee paikallinen asukas? Menee ja ostaa raketteja! Uutisissakin kerrottiin, että tänä vuonna 4th of Julyn rakettikauppa kävi ennätysvilkkaana. Ja sitten kun juhlapäivä koittaa, niin eiköhän paikalliset ammu nuo rakenttinsa taivaalle, muka salaa. Ja tietenkin sillä seurauksella, että isoja maastopaloja sammuteltiin pitkälle viime viikkoon. Jouduttiin tekemään evakuointeja ja osa ihmisistä menetti tulipaloissa kotinsa. Niinpä viime viikon pyöritin päässäni aika moneen otteeseen kysymystä miksi!
Tässä asiassa pääni ei mennyt niinkään puhki ajatusten ikuisesta kehästä, vaan ihmisten ajattelemattomuudesta. Miksi? Miksi joku ne ilotulitteet taivaalle kuitenkin ampuu, vaikka se oli kiellettyä ja seuraukset olivat tiedossa? Miksi raketteja ylipäätään edes myytiin? No, sitä saatiin mitä pahimmillaan ennustettiin, maastopaloja, ja niinpä paikalliset palomiehet "pääsivät" taas paiskimaan ympärivuorokautisia työpäiviä. Voi itku. En ymmärrä, en.
 |
| Viime perjantaina Piilaakson yllä näkyi pitkästä aikaa pilviä! En edes muista milloin meillä on ollut edellinen pilvinen päivä. Kuva takapihaltamme. |
Sitten vielä lopuksi pieni kevennys:
Avokadofanin loppukevennys
Jos pääni on meinannut mennä viime aikoina puhki kaikista noista ajatuksista ja avoinna olevista kysymyksistä, niin viime viikolla pääni oli mennä puhki ihan konkreettisestikin. Kävelimme ukkokullan kanssa kotikatuamme pitkin, siitä mistä miljoona kertaa aiemminkin. Yhtäkkiä alle metrin päässä minusta kuuluu iso "tumps"! Maahan putosi jotakin painavaa. Katsoin tömähdyskohtaan ja siinä komeili valtavan kokoinen avokado. Mitä ihmettä? Olen nimittäin aivan varma, ettei minulta avokadofanina olisi jäänyt kotikadultamme siinä kohtaa avokadopuu huomaamatta. Ja niinpä, ei siinä mitään avokadopuuta kasvanutkaan. Kun nostin katseeni ylös, totesin että avokado tippui HAVUPUUSTA! No, avokadohan oli pureskeltu jo yhdestä kulmastaan, joten ilmeisesti joko orava tai opossumi sen sieltä puusta omista jemmoistaan tipautti. Liekö se oli jyrsijältä vain lipsahdus, vai tähtäsikö avokadolla tarkoituksella meitä? Hahah. Pääni selvisi onneksi tästä tapauksesta vammoitta, mutta viisastuneena varoitan teitäkin: Varokaa tippuvia avokadoja, niitä voi sadella myös havupuiden oksistoista!
Puhkeaako tässä siis vielä pää vai eikö puhkea? Se jää nähtäväksi. Tällaista ajatushulinaa tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti