Eristyssellistä vapauteen!

Tänään on viimeinen iltani eristyssellissä. Huomenna 14 päivän karanteeni on lusittu. Loppu, slut, finito. Tässä joitakin tunnelmia viimeiseltä kahdelta viikolta. 

Aika kului loppujen lopuksi tosi nopeasti. Juurihan minä pääsin oikein kunnolla lonkanvedon makuun, hahah! Jos lisää positiivisia puolia etsitään, niin kerrankin sai ensinnäkin potea jet laginsa rauhassa. Ei tarvinnut heti hötkyillä minnekään. Kummallista kyllä oli, että koko ensimmäisen viikon pärjäsin päivittäin vain 4-5 tunnin yöunilla. Oloni ei kuitenkaan ollut zombi. Varmasti pohjoisen valoisat illat aikaansaivat tämän reaktion. Aurinko on nimittäin pilkottanut viimeisiä säteitään taivaanrannasta vielä iltakymmeneltä. Voi ihanuutta! Lisäksi säät ovat kannustaneet päivittäiseen ulkoiluun. On ollut aurinkoista ja lämmintä. Ja siitä kaipaamastani sateestakin sain nauttia jo kerran karanteenin puolivälissä. Kyllä oli aivan mahtava ilma sateen jälkeen! Kaikki ne tuoksut (ei siis vielä mädäntyvät puiden lehdet kuten myöhemmin syksyllä) ja se kosteus ja happipitoisuus, ai että!

Oulun Plaanaoja heti sateen jälkeen.

Ensimmäisella viikolla minulla oli ajankuluksi erilaisia puhteita. Olin mm. luvannut pestä eristyssellin ikkunat. Pikku urakointien jälkeen sain sitten vetää enemmän lonkkaa. Paljon lukemista, suomalaisten tv-ohjelmien katsomista, saunomista, suomalaista ruokaa, yhteydenpitoa ystäviin. Suomen TV-ohjelmatiedot tahtovat vain olla minulle nykyään aikamoista sanskriittia, niin paljon entuudestaan tuntemattomia ohjelmia ja sarjoja siellä pyörii. 

Karanteenin aikana mahtavia piristysruiskeita tarjosivat ihanat ystävät. Heidän avustuksellaan sain esimerkiksi herkkutoimituksia eristyssellin ovelle, sain nauttia uuden syyrialaisen ruokaravintolan antimista ja pääsinpä yhden ystävän pihaan poimimaan viinimarjojakin. Minulle myös grillattiin suomalainen grillimakkara, aijjaijjai. Saunajuomaksi minulle kiikutettiin aitoa lonkeroa, omasta pyynnöstäni. Hiukan huvittava nimittäin oli, kun yritin liittää siihen ruokakaupan nettitilaukseeni 2,6 % vahvuista lonkeroa saunajuomaksi. Koko systeemi meni tilttiin ja pompsautti minut ulos koko järjestelmästä. Kun kokeilin samaa temppua uudestaan, tiltti toistui. Vasta kolmannella yrityksellä järjestelmä ilmoitti, ettei alkoholijuomia voi liittää kotiinkuljetukseen. Siis ei näemmä edes tuota "lastenlimulonkeroa". No, ystävät sitten auttoivat minua tässäkin ja toimittivat pari virvoitusjuomaa eristyssellin ovelle.

Saunomisesta puheenollen, vasta toisella karanteeniviikolla hoksasin, ettei minun tarvitsekaan joka kerta saunoa henkihieveriin ja selkänahkaani karrelle asti. Sauna kun on nyt ollut tarjolla vaikka joka päivä! Minulle ulkosuomalaisena se on ollut niin harvinaista herkkua, niin on aina pitänyt ottaa niistä harvoista kerroista ns. kaikki irti. 

Jännitystäkään ei karanteeniviikoilta puuttunut. Syyskuiset paluulentoni nimittäin vaihtuivat tänä aikana kahdesti. Kuinkahan monta kertaa ne vielä muuttuvat ennen varsinaista lähtöajankohtaa... 

Mutta kaikkein tärkeintä lienee, että minkäänlaisia sairastamisen oireita en onneksi karanteenin aikana kokenut. Toisella viikolla sain myös negatiivisen tuloksen koronatestistä, jonka kävin otattamassa yksityisellä lääkäriasemalla. Tämä tietenkin huojensi mieltä ja antoi varmuutta lähteä 14 karanteenipäivän jälkeen vapauteen ja tapaamaan perhettä ja lähisukulaisia ja hoitamaan niitä asioita, joiden vuoksi tänne tulin. Kaikenlaisia ihania kutsujakin olen saanut, kiitos vaan kovasti, mutta vallitsevan tautitilanteen vuoksi tämä Suomi-reissu tulee vedettyä aika matalalla profiililla, väkijoukkoja vältellen. Minulla kun painaa puntissa sitten ne paluulennotkin eli en halua kerätä virusta itseeni myöskään Suomesta. Ensi kerralla sitten isompia tapaamisia ja vilskepaikoissa.

Suomalaisia tuoreita marjoja, niitä olen kaivannut!

Näin viimeisenä karanteenipäivänä olo on ollut kuin ravihevosella lähtöviivan takana. Etukavio kuopii maata jo kovasti. Aamun sarastaessa minä kirmaan vapauteen. Niinpä suurimman osan teistä tätä postausta lukiessa, minä viiletän jo pitkin Suomen maanteitä kohti eri maakuntia ja pikku pitäjiä. Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!