Kuinka sujui lentomatka San Franciscosta Helsinkiin korona-aikana ja paljonko matka maksoi?

Viime postauksessa lupasin ruotia hiukan tarkemmin millaista lentomatkustus näin korona-aikaan on ja kuinka oma matkani San Franciscosta Helsinkiin sujui. Millaisia uusia käytänteitä matkan aikana oli ja paljonko lennot tällaisena poikkeusaikana maksoivat? Aloitan kustannuksista.

Lentojen hinnat

Olin seurannut lentoreittejä ja niiden hintojen kehittymistä aktiivisesti koko kesän. Koska Finnair lopetti koronan myötä suorat lennot San Franciscosta Helsinkiin aina ensi vuoden maaliskuun loppuun saakka, jouduin tyytymään muihin yhteyksiin. Paras lentoyhtiökombinaatio minulle matkan hinta-kesto-reitti- mielessä näytti olevan United-Lufthansa, sillä British Airwaysilla Lontoon kautta en halunnut missään nimessä matkustaa. Varasin lentoni vain kaksi viikkoa ennen matkan alkamisajankohtaa ja hintaa lennoille Saksan kautta olisi tullut hiukan yli 900 dollaria. Tämä oli minusta yllättävänkin edullinen, sillä varasinhan lennot aika nopealla aikataululla. (Tässä kerrottakoon, että meno-paluu-lennot USA:sta Suomeen ovat yleensä aina kalliimmat kuin vastaavat lennot Suomesta Yhdysvaltoihin.) Mutta onneksi meillä oli kertynyt Unitedin lentopisteitä luottokortin kautta ja sain lentolippuni hankituksi pelkillä pisteillä. Tämän lisäksi maksoin tietenkin vielä erikseen Helsinki-Oulu-lennon. Yllätyksekseni huomasin, ettei Norwegian operoinut tätä reittiä lainkaan heinä-elokuun aikana, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Finnair. Koska kilpailua ei ollut, Finnair pystyi pyytämään yhdensuuntaisesta lennosta matkalaukun kanssa liki 170 euroa. Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka olisin maksanut kaikki nämä lennot nyt riihikuivalla rahalla, matka tuli edullisemmaksi kuin alkuperäinen matkani toukokuussa. Silloin toki minulla olisi ollut nuo suorat lennot Helsinkiin. Nyt tehty matka oli joka tapauksessa useampi sata dollaria edullisempi, mutta monta tuskaisaa tuntia pidempi.

Bay Bridge, San Francisco.

Lentokentällä

Etukäteen olin tietenkin panikoinut lentomatkustusta, sekä lentokenttiä että -koneita mahdollisina viruslinkoina. No, kun saavuin San Franciscon lentokentän kansainväliseen terminaalin, paniikkikäyräni pääsi notkahtamaan jyrkkään laskuun. Eihän siellä ollut juurikaan ketään! Jotakin kertoo se, että esimerkiksi turvatarkastuksessa kanssani oli yhtä aikaa niinkin huikeat kuin kaksi muuta matkustajaa! Siis oikeasti, kaksi! Yleensähän ko. kentän turvatarkastuksiin on karmeat jonot, mutta nyt nauroin itsekseni, että voiko yhteensä kolme ihmistä edes muodostaa jonoa. Tämä johtui tietenkin siitä, ettei amerikkalaisia tällä hetkellä päästetä juuri moneenkaan maahan USA:n virustilanteen vuoksi. Niinpä harvalla USA:n kansalaisella oli kansainvälisen terminaalin puolelle mitään asiaa. Kentällä oli siis hiljaista kuin huopatossutehtaalla, mikä oli onni. Aivan kaikilla, niin matkustajilla kuin lentokenttähenkilökunnallakin oli kasvomaskit.

San Franciscon kentällä kaikki ruokapaikat ja kaupat olivat kiinni. Avoinna oli vain lehtikioski, josta ostin vettä pitkää lentoa varten.

Lentokoneessa

Kuten arvata saattoi, myöskään Atlantin ylittävällä lennolla ei ollut ruuhkaa. Saksaan lähtevän koneen täyttöaste oli arviolta vain 20-30 % luokkaa. 

Lennot Suomeen operoi Lufthansa ja lentoyhtiön sivuilla oli annettu erilliset ohjeet näin korona-aikaan. Maskipakko oli luonnollisesti voimassa koko lennon ajan vain ruokailu-ja juomataukoja lukuunottamatta. Ohjeiden mukaan omia desinfiointiliinoja ei olisi saanut koneessa käyttää, mutta kummallakaan lennolla noita liinoja ei kyllä lentokoneessa jaettu. Mutta minä olin toki varautunut tähän ja jokaisen lennon alussa desinfioin Clorox-liinoilla oman paikkani: kosketusnäyttöruudun, istuimen käsinojat ja päätuen, turvavyön, ruokailutarjottimen, ikkunavetimet, ilmastointisäätönippelit ja kaikki muut mahdolliset nappelit. Siis käytännössä kaiken mahdollisen, mihin saattaisin lennon aikana koskea. Ja kun lentoja oli kaikkiaan kolme, niin voitte uskoa, että Clorox-liinoja kului!

Tämän päivän tarpeellisia lentomatkustuksessa.

Mitä kasvomaskin käyttöön tulee, niin minulla noita maskeja kului 26-tuntisen matkani aikana noin kymmenkunta. Maskia pitää tietenkin aina aika ajoin vaihtaa, sillä se kostuu hengityksen mukana ja kerää kosteana tietenkin herkemmin pöpöjä ja on lisäksi inhottava pitää. Kasvomaski olisi syytä vaihtaa muutaman tunnin välein ja aina esim. ruokailun tai vessakäynnin jälkeen. Sainkin ystävältä hyvän vinkin ennen matkaa, että nimenomaan kertakäyttömaskit ovat pitkillä lennoilla kaikkein kätevimmät. Tämä piti paikkansa. Ja kummasti sitä olo aina vähän freesautui, kun vaihtoi uuden puhtaan maskin. Lennoilla ja kentillä ollutta kasvomaksipakkoa matkustajat kyllä tuntuivat noudattavan kuuliaisesti. 

Desinfiointiliinojen ja kasvomaskien lisäksi lentomatkustuksessa oli mukana vanha tuttu kaveri käsidesi. Minulla käsidesiä kului paria tippaa vaille yksi 100 ml pullo kokonaan. Käytin sitä siis ihan joka välissä, myös juuri aina ennen kuin koskin kasvomaskiin vaihtaessani sitä. Menin pöpöjen karkoituksessa jopa niinkin pitkälle, että leikkasin ennen lentoa kyntenikin todella lyhyiksi ja poistin kaikki ylimääräiset sormukset, sillä tunnetustihan näiden molempien alle pääsee pesiytymään hirvittämät määrät bakteereja.

Lufthansan lennoilla tarjoiltiin ruokaa ja juomaa melko normaalisti, mutta kaikki ruoka oli ns. paketoitua. Ruokatarjoilu oli tietenkin ihan tervetullutta etenkin yli 11 tuntia kestävällä Atlantin ylityslennolla. 

Myös koneisiin nousun (boarding) kohdalla oli voimassa uudet käytänteet. Matkustajat astuivat koneisiinsa aina riveittäin takariveistä aloittaen ja/tai ikkunapaikoilla olijat menivät myös ensin. Näin ollen esimerkiksi priority-luokat eivät menneet koneisiin ensimmäisinä kuten yleensä. Matkustajat myös purettiin koneista rivi kerrallaan ovelta päin aloittaen ja muiden täytyi silloin vielä istua aloillaan. Mielestäni siis todella hyvin pyrittiin minimoimaan ihmisten kohtaamisia näissä koneisiin nousun ja purkautumisen yhteydessä. Saksasta lentokentältä jäi vielä mieleeni se, että siellä oltiin todella tarkkoja ihmisten etäisyyksistä toisiinsa myös odotushallissa. Jatkuvat kuulutukset ja huomautukset lentokenttähenkilökunnalta olivat yleisiä. Saksassa lentokentällä aika moni ruokapaikka oli jo auki, samoin osa kaupoista, joskin erikoisjärjestelyin kuten yksisuuntaiset kulkusuunnat jne.

Kun oma maskini jäi ruokatarjottimelle ja molemmat vietiin pois, sain Lufthansalta uuden yksittäispakatun kertakäyttömaskin tilalle. Pisteet siitä.

Muut matkustajat

Vaikka itse toteuttaisi sääntöjä ja hygieniaohjeita kuinka säntillisesti, niin ainahan joukossa on sitten se muutama änkyrä. Kategoria "ne muut". Muutama tapaus minulla vähän nostatti verenpainetta. Esimerkiksi lennolla Saksasta Helsinkiin yhden penkin päässä minusta istui suomalainen, Sveitsissä pitkään asunut nainen. Kertoi minulle avoimesti, kuinka Sveitsi oli juuri joutunut tartuntalukujensa ansiosta mustalle listalle, joten rouva ei ollut uskaltanut ottaa suoraa lentoa Sveitsistä Suomeen, vaan matkusti tarkoituksella Saksan kautta, ettei vain joutuisi mihinkään rajatarkastuksiin ja koronakontrolleihin Helsinki-Vantaalla. Tunsi päässeensä pälkähästä, kun oli matkannut jo Saksan puolelle. Minä kuuntelin juttua aika epäuskoisena ja totesin, että no, jouduitpa tarkastuksiin tai et, niin samanlainen kahden viikon karanteeni taitaa sitten olla edessä sinullakin niin kuin on minullakin. Nainen meni vaikeaksi ja myönsi, ettei aio tuota karanteenia pitää, ehkä pari kolme päivää vain. Menin sanattomaksi. Olisi niin tehnyt mieli alkaa rähjäämään, mutta tuskinpa eukko olisi suunnitelmaansa muuttanut sen jälkeenkään. Lisäksi eukko intoutui lipittämään viiniä tuon vajaan kolmen tunnin lennon aikana. Eikä siinä mitään, en minä kenenkään viinilasillisia laske, mutta kun siinä samalla hän innostui myöskin puhumaan minulle ja tämä kaikki siis ilman maskia, koska hän joi sitä viiniä. Onneksi siinä oli sentään yksin tyhjä istuin välissämme, mutta silti, ei siinä suositeltua 1,5 metrin välimatkaa ollut. Siinä vaiheessa minua kiinnosti yllättävän paljon ikkunanäkymät, vaikka siellä näkyi lähinnä vain pilviä.

Toinen kiukunpuuska tuli Helsinki-Vantaalla. Siellä oli tosiaan vain muutama päivä aiemmin avattu koronatestauspiste. Tältä samaiselta Saksan lennolta meni heppu koronaohjeistustiskille ja kuulin, kun hän meni siihen kurkkukipuaan valittamaan. Siis mitä? Nuo oireet olivat varmast jo kolme tuntia aiemminkin ennen lentoa, joten miksi tyyppi edes matkusti, jos oli oireita! Kun joka tuutissa on toitotettu, että jos oireita on, niin silloin pysytään poissa ihmisten ilmoilta. Ja arvatkaapa vaan, kuka sattui menemään koneeseen juuri tämän kyseisen hepun vanavedessä. Just, arvasit oikein.

Saksalaista tilkkutäkkiä. Oli pakko ihailla maisemia ikkunasta aivan sama mitä ne olivat, että sain käännettyä selkääni sille viiniä lipittävälle ja ilman maskia jatkuvasti puhuvalle kanssamatkustajalle.

Koronaohjeistus ja -testaus Helsinki-Vantaalla

No kuinkas minun sitten kävi saavuttuani Suomeen koronaviruksen hot spot -alueelta USA:sta. Eipä oikein mitenkään! Olin jo YLE:n uutisista lukenut, että Helsinki-Vantaan koronatestauskapasiteetti olisi noin sata testiä päivässä. Tarvittaessa sitä voitaisiin nostaa "jopa" 300 päivittäiseen testiin. Siis nämähän olivat todella naurettavat määrät ottaen huomioon, että tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentokentän matkustajamäärät ovat 10 000 matkustajan luokkaa! Lisäksi oli tiedotettu, ettei oireettomia matkustajia kentällä testata. Niinpä minuakaan ei kentällä olisi otettu testiin, vaikka olisin sitä halunnut. Ja tämä paljon mainostettu koronaohjeistuskin oli kyllä lähinnä vitsi! Kun tullin jälkeen saavuttiin saapuvien aulaan, oli ovien edessä 3-4 henkilöä jakamassa ohjeistuslappuja matkustajien kouraan. Minulle tämän nipun ojensi täysin flegmaattinen nuori kundi, joka mumisi hyvin hiljaa suomeksi: koronaohjeistusta. Se oli siinä! Siis kukaan ei kysellyt matkan alkuperäistä lähtömaata, kukaan ei tarkkaillut oireilevia matkustajia, kuumeita ei mitattu. Siis ei mitään. Olin kyllä yllättynyt. Kyllähän tuo maahantulopiste vuoti koronan ehkäisemiseksi kuin seula! No, se rouva Sveitsistä oli varmastikin helpottunut, murr!

Mitä kahden muun lennon täyttöasteeseen tulee, niin mitä pohjoisemmaksi matka kävi, sitä täydemmäksi koneet matkustajista tulivat. Finnairin yölento Ouluun oli paria paikkaa vaille täynnä, joskin kone oli vain pienehkö rupelikone.

Myös Helsinki-Vantaan lentokenttä oli myöhäisen illan tunteina todella autio. Tässä vaiheessa olin matkustanut jo yli 20 tuntia ja pääsin ulos pienelle happihyppelylle. Ihana pieni hengähdystauko kasvomaskin pitämisestä! Ihailin iltataivasta.

Tällaisia havaintoja omalta pitkältä matkaltani korona-aikaan. Toivottavasti näistä on jollekin lukijalle hyötyä, jos joutuu näinä poikkeusaikoina lentämään. Minä jatkan nyt karanteeniani, on menossa päivä nro 10, ja yritän yhä saada a) unirytmit kohdilleen ja b) ylipäätään lisää nukkumistunteja vuorokausiin. Melkoisissa jet lag -huuruissa se on tämäkin teksti kirjoitettu, kun tyypillisin heräämisaikani on aamuisin kello kolmen ja viiden välillä. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!