Synttärihumua San Franciscossa

Minulla oli viime viikonloppuna synttärit. Kävimme viettämässä ihanan ja ikimuistoisen päivän San Franciscossa ja tässä postauksessa vähän päivän tunnelmia.

Frida Kahlon näyttely!

Sain päättää synttäripäiväni ohjelmasta ja olin varannut jo kuukausi sitten liput San Franciscon de Young -museossa olevaan Frida Kahlon näyttelyyn. Koronarajoitusten vuoksi kerralla näyttelyyn päästetään vain rajallinen määrä ihmisiä, joten lippuvaraus on etukäteen pakollinen. Lisäksi lipussasi lukee kellonaika, jolloin olet oikeutettu menemään sisään. Museo sijaitsee valtavankokoisessa Golden Gate -puistossa ja koska San Franciscossa oli todella kaunis ja lämmin sää, olivat kaikki muutkin päättäneet tulla puistoon nauttimaan jopa suoranaisen kesäisestä ilmasta. Parkkipaikan löytäminen isosta puistosta oli työn ja tuskan takana ja lopulta jouduimme jättämään auton aika kauaksi puiston ulkopuolelle. Pääsimme museoon kymmenen minuuttia meidän aikaslottiamme jäljessä, mutta vielä meidät otettiin onneksi sisään. Ja todellakin onneksi, sillä tuo näyttely on mielestäni aivan upea!

Sisäänkäynti de Young -museoon.

Kyseinen Frida Kahlon näyttely on täällä meilläkin päin todella harvinaista herkkua. Nimittäin, kun taiteilija kuoli vuonna 1954, ovat hänen henkilökohtaiset tavaransa olleet lukittuina ja piilossa 50 vuotta kuolemansa jälkeen. Nyt nämä tavarat ovat ensimmäistä kertaa esillä USA:n länsirannikolla. Näyttelyssä esiteltiin tietenkin Frida Kahlon tekemää taidetta, mutta siellä oli myös paljon valokuvia, Fridan asuja ja henkilökohtaisia tavaroita.

Valokuvien ottaminen oli näyttelyssä kiellettyä, mutta minä en suoraan sanoen voinut vastustaa kiusausta parissa kohtaa. Ja lankesin näihin kahteen alla olevaa kuvaan. Toivottavasti en nyt joudu vankilaan. Ehkä valokuvauskiellolla haluttiin suojata nimenomaan Fridan taideteoksia, joita kyllä jotkut kävijöistä näyttivät silti kuvaavan. Soo-soo heille ja minulle.

Fridan satiininilkkurit.

Fridan käyttämiä meikkejä ja aika päheät aurinkolasit myös!

Fridan omakuvamaalausten lisäksi näyttelystä jäivät erityisesti mieleen juurikin nämä hyvin henkilökohtaiset tavarat. Näytillä oli esimerkiksi Fridan jalkaproteesi, jota hän käytti, kun hänen toinen jalkansa amputoitiin kuolion vuoksi. Lisäksi Frida joutui aikoinaan New York Cityssa vakavaa auto-onnettomuuteen, jossa hänen lonkkansa ja selkärankansa murtuivat. Näyttelyssä oli esillä Fridan pitämiä, ja tuohon aikaan vielä hyvinkin hankalan näköisiä tukikorsetteja selkänsä tueksi. Korseteista jäivät mieleen Fridan kannattaman aatteen, kommunismin, tunnusmerkit sirppi ja vasara. Ne oli maalattu korsettien rintakehään, lähelle sydäntä. Esillä oli myös iso liuta sen ajan lääkkeitä, joita Frida joutui syömään vuosien ajan koviin kipuihinsa.

Näyttely oli siis mielestäni tosi, tosi mielenkiintoinen, mieleenpainuva elämys, ja tulipa museokaupasta tehtyä vähän Frida-aiheisia ostoksiakin. Syntymäpäivän kunniaksi, jos ei muuten.

Näyttelyn myötä tuli samalla taas sivistettyä itseään. Minulle selvisi esimerkiksi, että Fridan aviomiehen Diego Riveran seinämuraaleja löytyy San Franciscon kaupungistakin peräti kolme kappaletta. Myöskin sellainen fakta on minulta ollut tähän asti piilossa, että Frida Kahlo on asunut miehensä kanssa myös San Franciscossa vuonna 1930. Muita pariskunnan asuinkaupunkeja USA:ssa ovat New York City ja Detroit. Enpä ole tätäkään aiemmin tiennyt, mutta näin synttäreiden jälkituoksinassa voin siis todeta, että vielä voi vanha kettukin näemmä oppia uusia asioita, hahah.

Vapaa suomennos Fridan lausahduksesta: "Jalat, mihinpä minä niitä tarvitsen, jos minulla on siivet, joilla lentää." Tällä hän viittasi varmaankin amputoituun jalkaansa.

Synttäri-illallinen F. F. Coppolan ravintolassa

Museovisiittin jälkeen menimme nauttimaan synttäri-illallisen Francis Ford Coppolan ravintolaan San Franciscon keskustassa. Ravintola on rento italialaistyylinen paikka ja muistelimme, ettemme ole nyt käyneet siellä peräti 1,5 vuoteen. Niinpä oli korkea aika palata tämän ravintolan antimien pariin. Söimme jaetun alkupalan ja sitten tilasimme pitsat. Huh huh, kylläpä tuli vatsa täyteen. Puolikas pitsasta piti pyytää jo kotipakettiin, mutta ravintolan henkilökuntapa vielä yllättikin synttärisankarin ja toi minulle jälkiruoaksi tiramisun kynttilöineen. Tosi kiva huomionosoitus ravintolalta. Ravintolasta voi halutessaan ostaa mukaansa esimerkiksi marinarakastiketta tai Coppolan omistamien kahden eri viinitilan viinejä. Heillä on myös ollut tosi maukasta basilikalla höystettyä viinirypälesiemenöljyä ja olisin ostanut pullon mukaan sitä nytkin, mutta tarjoilijan mukaan sen tuottaminen on lopetettu. Harmi juttu. Mutta muuten oli kyllä kiva illallinen ukkokullan kanssa.

Tämän jälkeen ajoimme navat ruoasta piukeina kotiin, mutta eikös se jotenkin niin mene, että jos on iho piukeana pikku turvotuksesta, niin rypyt näkyvät vähemmän, hahah. 

Coppolan ravintola vihreän kolmionmuotoisen talon alakerrassa. Yläkerrassa on ainakin aiemmin sijainnut elokuvaohjaaja Coppolan toimisto.

Alkupalat olivat suussasulavia! Namskis!

Stressiä auton parkkeeraamisesta

Yksi mieltämme askarruttava asia ennen tätä San Francisco -päivää oli kuitenkin automme parkkeeraaminen kaupungissa. San Franciscossa on nimittäin tehty jatkuvasti enenevässä määrin automurtoja ja nämä tapahtuvat siis keskellä kirkasta päivää. Lisäksi nyt koronan myötä kaupungissa on lisääntynyt huimasti niin koti- kuin autotallimurrotkin ja samoin autoihin kohdistettua vandalismia esiintyy enemmän ja enemmän. Vain alle kaksi viikkoa sitten uutisoitiin, kuinka kaupungin yhdellä kadulla oli isketty jokaisen parkkeeratun auton sivuikkuna säpäleiksi. Tämä kaikki etukäteen vähän mietitytti. No, meillä oli sen verran onnea matkassa, että autokin selvisi päivästä naarmuitta ja ehjin ikkunoin.

Muutoin kaupungin yleisilme oli hyvin rauhallinen, jopa hiukan uinuva. Varmaan kaupungin asukkaat itsekin pysyttelevät nyt paljon kotosalla, eikä katuja myöskään talsi ne tyypilliset massamääräiset turistit. Yhden hop on hop off -bussin näin kiertävän ja sielläkin avoimella yläkannella oli vain kourallinen ihmisiä kamerat ojossa.

 

Rauhallisia katuja.

Myös toinen muutos katukuvassa oli nyt nähtävissä. Kaupungin ravintolat olivat rakentaneet erillisiä lisäpatioita, jotta ihmiset voisivat ruokailla nyt koronasäädösten aikaan ulkona. Koska jalkakäytävät ovat kapeita, olivat monet ravintolat tehneet nämä patiot ajokaistoille kadulle. Tämä tietenkin vähentää parkkiruutujen määrää entisestään, mutta eipä siellä tosiaan nyt pyöri niitä tsiljoonia turistejakaan. Huvitti kyllä vähän vielä sekin, että osa näistä lisäpatioista oli ihan kivan näköisiä ja viimeisteltyjä, mutta sitten osa oli sellaisia raakalaudasta tehtyjä kyhäelmiä, että olivat sitä "itse tein ja säästin"-osastoa. Mutta pääasia, että tällaiset rakennelmat olivat San Francisconkin kaupungissa sallittuja, jolloin paikalliset ravintolayrittäjät voivat pitää tarjoilupaikkansa edes joten kuten pystyssä tänä hankalana aikana.

Tässä etuoikealla yksi ajokaistalle kyhätty raintolan lisäterassi. En nyt lähtisi arkkitehtikilpailuun tuolla luomuksella kisaamaan, mutta rakennelma ajaa varmasti asiansa. Toivon mukaan nämäkään eivät ole tulleet jäädäkseen, vaan jonakin päivänä päästäisiin taas takaisin normaalikäytäntöihin.

Yllätystiramisu. Tällä herkulla tuli varmistettua vatsan täyttyminen. :-D

Olipa siis tosi kiva synttäripäivä ja olen onnellinen siitä. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!