Viime viikolla saimme piikikkään muistutuksen, kuinka riippuvaisia olemmekaan tänä päivänä (ja erityisesti näin etätöiden aikakautena) sähköstä. Olimme juuri nauttineet lounaan ja ukkokulta jatkoi etätöitään olohuoneen sohvalta. Minun oli tarkoitus hoitaa muutama pankkiasia verkkopankissa (Suomi ja USA), mutta ka-boom! Yhtäkkiä kadulta sähköjohdoista kuului pauketta ja rätinää sisälle asti. Sähköt menivät poikki.
Ukkokullan työnteko ja minun pankkiasioiden hoito loppui kuin seinään, koska tietenkin myös kotimme wifi sanoi kaputt. Joo-o, olisi ollut mahdollista jakaa nettiä puhelimesta, mutta sen syödessä kiitettävästi puhelimen akkua, ei se näin sähkökatkon aikaan ollut missään nimessä järkevää. Meillä olisi lähinnä matkoja varten hommattu vara-akkukin, mutta tietenkin se oli nyt paikassa nimeltä hukka.
Lähdimme päiväkävelylle ajatuksella, että sillä välin sähköt palaisivat. Toisin kävi. Kävelylenkillä ukkokulta sai sähköyhtiöltä tilannetekstiviestin puhelimeensa: sähköjä odoteltiin palaavaksi kolmen tunnin päästä. Ok, no ei paha. Kun kävelyltä palasimme, testasin oitis toimiiko kaasuhellamme ilman sähköä, että voisin keittää itselleni päiväkahvit. Kaasuhellan sytytys ei toiminut, mutta kun sen sytytti ulkogrillille ostetulla pitkällä sytkärintapaisella sytyttimellä, sai hellaan liekin. Huh, päiväkahvit ja ehkä illallinenkin turvattu, jos sähköt eivät palaisi siinä luvatussa kolmessa tunnissa. Ja eiväthän ne palanneet.
Kun päivä alkoi kääntyä jo mukavasti hämärän puolelle, tuli sähköyhtiöltä uusi päivitys. Vika olikin todettu alkuperäistä isommaksi, jonkinlainen laitevika, joka vaati uuden laitteen vaihtamisen. Ennuste sähköjen palautumiselle oli aamuyö klo 2:30. Ohhoh! Olisimme siis ilman sähköä kellon ympäri. Tässä vaiheessa olin jo onneksi todennut huojentuneena, että myös kaasulla toimiva lämmityksemme toimi moitteetta. Sen termostaatti on näemmä patterikäyttöinen. Asia, jota ei ennen tätä päivää ole tarvinnut pohtia. Öiksi täällä nimittäin viilenee tähän aikaan vuodesta reilusti ja tulevana yönä lämpötila laskisi vain +3 Celsius-asteeseen. Täkäläisten talojen olemattomat eristykset tuntien ja lisäksi, kun ovistakin vetää kuin tuulitunnelissa, niin hampaat olisivat kyllä alkaneet kalista jo alkuillan aikana. No, onneksi sentään lämpöä piisasi.
Tässä vaiheessa ehdin sen sijaan huolestua meidän pakastimesta. Olin, kuinkas muutenkaan, juuri edellisenä päivänä ostanut isot satsit kanaa ja jauhelihaa ja tyrkännyt ne pakkaseen. Olivatko ne kaikki ehtineet kunnolla ensinnäkään jäätyä ja säilyisivätkö ne sähkökatkon yli sulamatta? Pakastimen ovi pidettiin visusti kiinni koko katkosajan.
Arki-illan päivällisestä tulikin tavallista romanttisempi, kun ainoa valaistus oli kynttilänvalo.
Siltä päivältä ukkokulta sai siis unohtaa työntekonsa kokonaan ja aloimme etsiä valoratkaisuja illan pimetessä jo kovaa vauhtia. Viritimme kynttilöitä olohuoneeseen, keittiöön ja ruokailupöydälle. Lisäksi ukkokulta keksi nokkelasti ottaa valokuvaustarvikkeistaan sateenvarjon, jossa oli heijastava sisäpinta. Kun sateenvarjon varteen teippasi taskulampun osoittamaan kohti heijastepintaa, se melkeinpä häikäisi koko olohuoneemme. Siis niin kauan kuin taskulampun patterit riittivät. Mutta eipä tässä vielä kaikki. Lopulta haimme vielä aurinkokennoilla varustetut ulkolyhdytkin pihalta ja toimme ne sisään. Niillä sai mukavasti valoa mm. wc-tiloihin, jonne ei oikein uskaltanut kynttilää vahtimatta jättää. Nauroinkin, että sillä hetkellä, kun kaikki nämä luovatkin valoratkaisut oli kotiimme viritetty, meillä oli taatusti kotikatumme kirkkaimmin valaistu koti!
Aika lyömätön viritelmä oli tämä! :-D
Koko Piilaakso ei siis sentään mennyt pimeäksi, vaan sähköyhtiön reaaliaikaisen sähkökatkokartan mukaan meidän asuinkaupungissamme pimeänä oli vain kuusi korttelia. Mutta täytyy sanoa, että kun illan pimeys oli laskeutunut, niin kyllä ne kuusi korttelia menivätkin todella todella pimeiksi, huh! Ei katuvaloja, eikä missään taloissa minkäänlaista valonkajoa ainakaan ulospäin. Pari lähinaapuria pakkasikin kimpsunsa ja kampsunsa heti silloin, kun tieto pitkittyneestä, aamuyöhön asti kestävästä sähkökatkosta tuli. Ja kyllähän sen lapsiperheiden tapauksessa ymmärtää, ettei pilkkopimeä ja ehkä hyiseväksikin muuttuva koti ole lasten kanssa välttämättä kovin kiva, eikä ehkä turvallinenkaan. Paikalliset hotellit ovat täällä koronan vuoksi edelleen auki vain hätätilanteita varten, eli lähinnä terveydenhuollon henkilökunnalle ja perheiden sisäisiin koronaeristystapauksiin. Ehkä naapurimme majoittuivat nyt niihin tai saivat yösijaa ystäviltään.
Mekin saimme ystäviltämme kutsun, kiitos vaan kovasti, että voisimme mennä illaksi heille. Mutta jotenkin tuntui, ettei omaa kotia tohtinut jättää oikein yksinkään, vartioimatta. Siinä pilkkopimeässä minä tietenkin jo näin silmissäni ryöstelyporukan kiertämässä talosta toiseen. Mikä unelmapaikka kotimurroille! Eikä tämä nyt välttämättä ihan kauhean kaukaa haettu uhkakuva ollut, sillä nyt pandemian aikana koti- ja liikemurrot ovat lisääntyneet esimerkiksi San Franciscossa lähes 50 %!
Siinä me sitten illan istua kökötimme kaksin sohvalla hämärässä. Mitään ei oikein nähnyt kunnolla tehdä ja tietenkin niin ulkolyhdyistä kuin taskulamppu-sateenvarjoviritelmästäkin alkoi kirkkaus hiipua illan mittaan. Saimme ladattua kännyköitämme vielä läppäreiden akuista, jotta pystyimme jonkin verran uutisia ja somea aikamme kuluksi lukemaan. Lopulta sähköt palautuivat muutamaa tuntia ennakoitua aiemmin, juuri, kun olimme menossa nukkumaan. Mutta kyllä me se 9 - 10 tuntia ilman sähköjä kikkailtiin.
Meillä tosiaan onni onnettomuudessa oli se, että sekä liesi että lämmitys molemmat toimivat kaasulla, emmekä jääneet kylmään tai ilman lämmintä ruokaa. Toki parempikin varustautuminen olisi voinut olla. Ukkokulta puhui jo aggregaatin hankkimisesta, mutta en ole ainakaan vielä lämmennyt ajatukselle bensakäyttöisen vehkeen säilömisestä autotallissa. Asummehan nimittäin maanjäristysherkällä alueella ja kun meidänkin taloon tulee ne kaasuputket.
No, tämä oli ensimmäinen kerta tämän yli 6,5 vuoden aikana, kun näin pitkä sähkökatko meitä täällä Piilaaksossa soimasi. Jospa näitä ei tulisi turhan usein jatkossakaan. Pari lisätarviketta meni verkkokauppojen kautta tilaukseen jo tämänkin sähkökatkon aikana, sillä täällä Pohjois-Kaliforniassahan on syytä olla varustautunut myös maanjäristyksien varalle. Näistä varotoimista minulla onkin ollut postaus luonnosvaiheessa jo ties kuinka kauan. Ehkäpä saisin sen nyt vihdoin rustattua loppuun. Siis rustaan, jos sähköä jatkossakin piisaa. ;-)
Tällaisia pimeitä tunnelmia tällä kertaa. Nyt sanon teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti