Nettitilausten hurmaa: kastelukannusaaga ja satasella suklaata

Muutamia viikkoja sitten uutisoitiin, että koronapandemian aikana kartongin kulutus on lisääntynyt huomattavasti. Enkä sitä yhtään ihmettele. Ainakin meidän talous on omalta osaltaan päässyt mukaan tähän pahviralliin, sillä harva se päivä kotiovellemme tuodaan jonkinlainen paketti. 

Yksi asia mikä täällä Piilaaksossa asuessa on kyllä tullut arkeen mukaan ja nimenomaan helpottamaan sitä, ovat netistä tehdyt tilaukset. Tilauksia voi tehdä kätevästi eri tavarataloista, yksittäisiltä tuotemerkeiltä, verkkokauppa Amazonista, josta löytyy ihan kaikki maan ja taivaan väliltä, ja nyt koronan myötä myös ruokakauppatilaukset ovat tulleet tutuiksi. Tänne muutettuamme podin aluksi hiukan huonoa omatuntoa, onko nettitilaaminen aina niin ekologista jne. Täällä totuus on kuitenkin se, että esimerkiksi bensaa palaisi varmasti enemmän minulta ja niiltä muilta tilaajilta yhteensä kuin siltä yhdeltä pakettikuskilta, jos me kaikki lähtisimme sitä yksittäistä tuotetta vaikkapa tavarataloista tai rautakaupasta metsästämään. Täällä kaupat ovat isoja, ne sijaitsevat pääsääntöisesti kaukana ja paikallisen järkyttävän liikennemäärän huomioiden et pääse kauppaan mitenkään käden käänteessä. Ruuhkissa palaa aikaa, hermoja ja sitä bensaa. Nettitilaukset ovat myös muutoin käteviä ja houkuttelevia. Useimmiten toimituksesta ei tarvitse maksaa yhtään lisähintaa ja paketit saapuvat kotiovellesi tyypillisesti vain muutamassa päivässä. Joskus jopa heti seuraavana päivänä. Suomessa muistan pakettitoimitusten kovat hinnat ja pakettien henkilökohtaisen noutamisen postikonttorista. Pakettiautomaatit ovat siellä olleet viime vuosina tosi käteviä, mutta pakettien postimaksuista minulla ei ole oikein tuoretta kuvaa. 

Mutta palatakseni kuvioihin Piilaaksossa, niin ainakin näin koronan runteleman talouden aikana luulisi nettitilauksilla olevan myös se työllistävä vaikutus tavarantoimittajille, pakkaajille ja autokuskeille. Ostoksia ei tarvitse kuluttajana ainakaan jättää tyystin tekemättä, vaikka enimmäkseen on käsketty kököttää kotona. Meillä korona on nimittäin jyllännyt täällä tiheästi asutussa Piilaaksossakin välillä todella rajuna. Tartuntatapauslukemat ovat olleet sanalla sanoen tautiset! Niinpä yksittäisen tavaran hakeminen henkilökohtaisesti kaupasta ei ole tuntunut läheskään aina turvalliselle ja olemme kääntyneet nyt pandemian aikana yhä useammin nettikauppojen puoleen. Seuraavaksi pari viimeaikaista nettitilaustapausta, joista ensimmäinen ei mennyt kuten Strömsössä:

Kastelukannusaaga

Kuten ehkä muistatte, istuttelin jo tammikuussa takapihamme kasvimaalle perunaa. Kylvin samaan aikaan myös erilaisia salaatteja. Tähän asti olen hoitanut kasvimaan kastelun puutarhaletkulla ja vain haaveillut kastelukannusta. Puutarhaletkun vedenpaine on kuitenkin niin kova, että tällaiset hentoiset salaatinsiemenet eivät kyllä pysy paikoillaan mullassa ja niinpä laitoimme kastelukannun verkkokauppa Amazonista tilaukseen, jes!

Paria päivää myöhemmin ukkokulta, jonka nimissä Amazonin tili meillä siis on, sai ilmoituksen pakettitoimituksesta. "PLIM", sanoi tietokone. Kastelukannu oli tulossa näillä näppäimillä, jee! Pakettipoika toi tilauksen kotiovellemme. Kun pakettipoika oli lähtenyt, meni ukkokulta pakettia kuistilta ottamaan. Ja toi sisälle aivan hervottoman ison paketin! Siis paketin korkeus oli jotakuinkin metri! Minä purskahdin nauruun. Olikohan nyt mennyt litrat ja gallonat sekaisin? Olimme tilaavinamme noin 10 litran kastelukannun. Jos se olisi 10 gallonan, puhuisimme vajaan 40 litran jättikannusta. Siis sehän olisi saavillinen vettä! Paketti avattiin. Sisältä pilkisti ihan oikeaa väriä ja materiaalia, mustaa muovia. Mutta. Paketissa olikin jättikokoinen muoviroskis, jota siis emme todellakaan olleet tilanneet. Ukkokulta avasi chatin Amazonin asiakaspalvelijan kanssa ja kertoi, että piti tulla kannu, mutta tulikin roskis. Asiakaspalvelija pahoitteli, lupasi laittaa kannun tulemaan ja sanoi lopuksi, että väärä tuote tullaan noutamaan kotoamme huomenna.

No, piakkoin ukkokullan koneelta kuuluu taas PLIM, uusi kastelukannu on jo tulossa. Vain 2,5 tuntia reklamoinnin jälkeen pihaamme kurvaa toinen Amazonin auto, joka toimittaa kastelukannun. Sellaisen, kun tilasimme. Olipas se nopeaa, ajattelimme. Samaiselle iltaa meille saapui vielä USA:n postin toimittama iso paketti. Siinä oli ukkokullan tilaama kitarakotelo. Niinpä lattiallamme lojui tuona iltana melkoinen laatikkomeri. Jättilootat roskiksesta, kastelukannusta, kitarakotelosta ja ovenpielessä odottamassa muita pienempiä pahvilaatikoita, jotka eivät olleet enää mahtuneet pahvinkeräysroskikseemme. Se on ollut meillä ylikuormituksella jo useita viikkoja. Kartonginkulutuksen kasvu tuntui siis todella konkreettiselle. Olohuoneemme lattiaa ei juuri pahvilaatikoilta näkynyt. Hahah!

Kerroimme kavereillemme tuoreeltaan tästä kastelukannun epäonnistuneesta tilausyrityksestämme ja hekin nauroivat: "Tilasitte sitten kastelukannun juuri tällä viikolla, kun Esteri esittelee sulojaan taivaalta käsin ja hyvinkin auliisti." Ja heh, kastelukannu tuli tosiaan perille juuri niinä päivinä, kun meillä satoi kaatamalla vettä. Onneksi Amazonin pakettilähetti ei tiennyt paketin sisältöä, sillä tässähän ei vielä suinkaan ollut kaikki. Kastelukannusaaga ei ollutkaan päätöksessään. Seuraavana päivänä ukkokullan tietokone sanoi nimittäin taas PLIM. Paketti olisi tulossa ja lähetystietojen mukaan paketissa olisi taas kastelukannu! 

Samainen Amazonin lähetti, joka toimitti nyt uuden kannun, oli saanut tiedon myös toisen paketin palauttamisesta. Kundi oli vähän samannäköinen kuin Miami Vicen Ricardo Tubbs ja silmänsä laajenivat lautasiksi, kun näki jättikokoisen laatikon odottamassa häntä. Varmaan säikähti sen oletettua painoa, mutta ukkokulta lohdutteli, että älä huoli, kevyt on. Lähetti nappasi roskiksen laatikossaan mukaansa ja me vuorostamme ryhdyimme jännittyneinä aukomaan uutta pakettia. Ja kyllä, kastelukannuhan sieltä taas tuli. Nyt meillä oli siis kaksi kastelukannua, vaikka vain yksi oli tilattu ja maksettu. Tämä taisikin nyt oikeasti olla vasta se korvattu, uusi tuote ja edellisenä iltana tuotu oli se meidän alkuperäinen kannu. Jälleen kerran ukkokulta avaa chattilinjan Amazonin asiakaspalveluun ja kysyy, että mitäs nyt tehdään. Asiakaspalvelija toteaa, että joo, jotakin sekoilua on nyt tapahtunut, mutta lähetti tulee huomenna noutamaan ylimääräisen kannun.

Siinä ne ovat. Kuin kaksi mustaa marjaa.

Ja kuten arvata saatatte: seuraavana päivänä taas se Tubbsin näköinen mies tulee noutamaan pakettia, tällä kertaa ylimääräistä kastelukannua. Huokaa ovella syvään ja katsoo ukkokullan osoittamaa, jälleen kerran isoa pakettia. Lähetin pään päällä melkeinpä leijuu ajatuskuplansa: "Mitä hemmetin pakettirumbaa tässä nyt joudun teidän kanssanne edestakaisin pyörittelemään!" Ukkokulta toteaakin Tubbsille, että tämä on nyt viimeinen palautus, muuta ei ole tulossa, lupaan. 

Lähetti ottaa paketin ja molemmat toivottelevat toisilleen hyvät päivän jatkot. Lopputulemana meillä on nyt vihdoinkin vain yksi kastelukannu, eikä yhtään ylimääräistä jättiroskista. Sateet ovat tyrehtyneet ja salaatit kasvimaalla voivat hyvin, kukin laji nätisti omissa riveissään.

Mutta sitten vielä toinen, todellakin onnistunut nettitilaus. Tämä on sitä ulkosuomalaisen onnellista huumaa:

Satasella suklaata Suomesta

Suomi-suklaiden varastossamme alkoi pohja häämöttää jo pahasti. Jouluksi olimme tilanneet monien ulkosuomalaisten suosimasta Suomikaupasta isomman erän suomalaista suklaata, karkkia sekä ruis- ja kauraleipää, mutta tuon tilauksen suklaaosasto alkaa olla nyt tuhottu. Meidän huushollissa suomalainen leipä on siis vieläkin säännöstellympää kuin suomalainen karkki. Suomikaupasta kertatilauksen kannattaa olla isompi, sillä postituskuluja tänne rapakon taakse tulee tilaukselle aika paljon. Tyyliin 60 euron ostoksista napsahtaa helposti 30 - 35 euron toimituskulu tuotteiden painosta riippuen. Toki Suomikaupan valikoima on aivan mahtavan laaja, mutta päädyimme tällä kertaa kääntymään Amazonin puoleen. Sitä kautta nimittäin saa joitakin Fazerin tuotteita myös tänne Yhdysvaltoihin. Yksittäisen suklaan tai suklaaerän hinta on toki suomalaista verrokkiaan huomattavasti kalliimpi, mutta Amazonin Prime-asiakkaana saamme vastaavasti toimituksen ilmaiseksi. Niinpä laitoimme tilauksen vetämään kylläkin siitä rajallisesta valikoimasta, mutta onneksi sieltä löytyi yksi lempisuklaistamme: Tupla. Ja paljonko sillä satasella sitten suklaata sai? Luulisi, että kauhean röykkiön, mutta tämän verran sitä tuli:

Tupla-patukoita tilattiin kerralla 42 kappaleen jättilaatikko. Yhdelle Tupla-patukalle tuli tällä tapaa kaikkein halvin kappalehinta 1,85 dollaria (1,54 eur). Jos nyt oikein Suomen hintoja muistan, niin tämä Amazonin hinta taitaa olla lähes kolminkertainen verrattuna Suomessa perusmarketista ostetun patukan hintaan. Kymmenen Pätkis-patukkaa maksoivat yhteensä 12 dollaria eli 1,2 dollaria kappaleelta (0,99 eur). 

Tilaushetkellä salmiakkivalikoima Amazonissa oli melko onneton, mutta 15 kappaleen erä salmiakkitikkareita sieltä lähti tällä tilauskerralla mukaan. Jälkikäteen sain kuulla, että Noitapilli-karkkeja löytyy Amazonin valikoimasta Heksehyl-nimellä. Niitä tilaamme varmastikin seuraavaksi. Tämänkertainen paketti tuli DHL:n toimittamana vain viikossa. Tämä on aivan mielettömän nopea toimitus Suomi-USA välillä, kun viimeisin Suomesta lähetetty joulukorttikin saapui meille vasta tammikuun loppupuolella. Laskeskelin jälkeenpäin, että Suomikaupan kautta vastaava tilauserä olisi todella tullut kalliimmaksi. Tuotteet ovat Suomikaupassa edullisempia, mutta toimitusmaksut melko isot siihen päälle. 

Joskus väärät tuotteet saa pitää

Noista Amazonin vääristä tuotetoimituksista vielä yksi huomio tähän lopuksi. Täällä Amazonin kautta tehdyissä tilauksissa on niin isot volyymit, että monesti näitä virhelähetyksiä ei edes pyydetä tai vaadita toimittamaan takaisin. Amazonille tulee ilmeisesti isommat kustannukset noutaa takaisin ja palautella vääriä paketteja, kuin lähettää sen sijaan vain uusi ja oikea tuote tilalle. Olen kuulut, että aika arvokkaitakin tuotteita on saanut asiakas pitää tapauksissa, joissa tilaus ei ole mennyt oikein tai oikeaan osoitteeseen.

No, meidän tapauksessamme Amazonin asiakaspalvelija kuitenkin tilasi takaisinnoudot sekä roskikselle että kastelukannulle. Myöhemmin ukkokulta näki toimitustiedoista, että kyseinen roskapönttö lähti kohti Phoenixia Arizonassa. Kylläpä tuli sille roskapöntölle hintaa, kun kuljetellaan osavaltiosta toiseen! Tässä ei nyt ehkä toteutunut se ekologisuus ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Onkohan Euroopan verkkokaupoissa samaa käytäntöä, ettei vääriä pakettitoimituksia välttämättä pyydetä aina takaisin? Kertokaa, jos on omakohtaisia kokemuksia. 

Että tällaista tilaustolskaamista tällä kertaa. Kastelukannun kanssa meni vähän sekoiluksi, mutta suklaat lämmittävät ulkosuomalaisen suuta ja sydäntä vielä moneen kertaan. Namskis! Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!