Kun elinympyrä supistuu koronarajoitusten myötä pitkälti vain kotikuvioihin, voivat normaalia pienemmätkin ilonaiheet nousta arvoon arvaamattomaan. Niinpä nostan blogiinikin juuri taaksejääneen tammikuun kohokohtia:
 |
| Mandariinimehutehdas käynnissä! |
Mandariinimehutehdas
Ehkä muistatte kuinka nauroin, että saimme tänä talvena appelsiinipuustamme vain yhden ainokaisen appelsiinin. Tapauksen tiimoilta ystävämme halusivat antaa meille omasta mandariinipuustaan satoa ja eräänä aurinkoisena tammikuun lauantaina menimme noita mandariineja poimimaan. Siis OMG, en ole eläissäni nähnyt yhdessä puussa niin paljon hedelmiä! Puu suorastaan notkui mandariineistaan ja muutama oksakin oli katkeillut hedelmien painosta. Ystävät olivat itse jo keränneet puusta siihen mennessä yli 300 mandariinia ja kun me pääsimme puun äärelle, se näytti edelleen, ettei sen satoon olisi kajottu vielä laisinkaan. Keräsimme kaksi isoa kassillista mandariineja ja puu jäi yhä edelleen pullolleen satoa. Oli se kyllä tapaus!
 |
| Tässä kuva mandariinipuun oksistosta. Oli se ihan mieletön puu! |
Saimme ystäviltämme myös lainaksi heavy user -tasoisen sitruspusertimen ja seuraavana päivänä saimme ukkokullan kanssa leikkiä mandariinimehutehdasta. Osa mandariineista jätettiin syötäviksi ihan sellaisenaan, mutta viisi litraa saimme hedelmistä mehuakin. Oi, miten hyvää! Tämä mandariinicase sai minut kyllä niin iloiseksi pitkäksi aikaa. Mandariinien poimintakin oli tosi kivaa puuhaa ja tulihan siinä C-vitamiinitasotkin turvatuiksi hyväksi aikaa.
Takapihan pimppausta
Nyt tammikuussa saimme vihdoin ja viimein aikaiseksi asentaa myös tunnelmavalot takapihallemme. Eihän niitä oltu vasta kuin vuosi ja seitsemän kuukautta suunniteltu, hah. Ystäviemme pihalta saimme lisäidean laittaa myös muutama tiki-soihtu, siis lyhty, joka jäljittelee aitoa palavaa tulta. Takapihasta tuli nyt kyllä aika kiva, vaikka itse sanonkin. Lisäksi istutin takapihallemme ensimmäiset Kalifornian perunani. Täällä meidän leveyksillä perunanistutusaika on nimittäin jo tammikuussa, sillä kesäaika on liian kuumaa. Nyt on sitten jännättävänä kevään mittaan, että nouseeko sieltä mitään.
Rajoitusten höllennyksiä
Joulukuun alussa kerroin kuinka Kalifornian kuvernööri määräsi osavaltiostamme ne alueet suljettaviksi (stay at home order), missä sairaaloiden tehohoitopaikkojen kapasiteetti laski alle 15 %. Meidän asuinalueella tuo määräys astui voimaan joulukuun alkupäivinä ja sitä on kestänyt yhtäjaksoisesti näihin päiviin saakka. Kunnes sitten viime maanantaina saimme iloisia uutisia: tehohoitopaikkojen määrä ylitti vaaditun rajan, tuleva ennustekin paikoista näytti hyvälle ja niinpä kotonapysyttelemisrajoituksia höllennettiin. Tämän myötä palasimme takaisin 4-portaiseen koronan alueellisiin vakavuusluokituksiin. Olemme kuitenkin edelleen tuon asteikon huonoimmalla tasolla (purple tier), mutta esimerkiksi ulkona ruokailu ravintoloiden patioilla on nyt jälleen mahdollista. Myös nk. personal services -paikat, kuten esimerkiksi kynsisalongit, kampaamot ja hierontapaikat ovat saaneet avata ovensa rajoitetuille asiakasmäärille ja tiukkoja hygieniasääntöjä noudattaen. Rajoituksia meillä on toki kovasti edelleen, mm. yli 150 mailin päähän matkustamisesta napsahtaa 10 päivän karanteeni.
Mutta nyt viikonloppuna kävimme siis ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen nauttimassa lounaan ravintolassa tai siis sen terassialueella. Lounas maistui mitä parhaimmalle ihanassa auringonpaisteessa ja kävelykadun ihmisiä seuraillen. Tämä tuntui kyllä aivan mahtavalle! Kuin tuulahdus jostakin siitä vanhasta kivasta normaalista.
 |
| Mikä ihanuus! Toki jo annos itsessään, mutta myös se, että eteeni tuotiin ruokalista, josta sai valita jonkun toisen valmistamaa maukasta ruokaa! Olemme tilanneet koko pandemia-ajan vähintään kerran viikossa ruokaa kotipaketeissakin, mutta ei siinä samanlaista tunnelmaa saa, kun syö ateriansa styroxlaatikosta. |
 |
| Tämä cappuccinokin maistui jotenkin taivaallisen hyvälle! Posliinikuppi ja kaikki! |
Sitten tammikuuhuni kuului vielä yksi aivan ihana ja mieltä lämmittävä tapaus, mutta se jää blogin ulkopuolelle. Mutta jos siis ystävä, joka tämän iloisen jutun meille järjesti, sattuu tämän postauksen lukemaan, niin tiedätpä, että yhden huikean kohokohdan sait aikaiseksi, kiitos vielä kerran.
Mutta sitten, tammikuussa olemme jälleen kerran olleet myös isojen luonnonvoimien armoilla:
Ilmoja on pidellyt
Tammikuussa saimme Piilaaksossa ensin nauttia vuodenaikaan nähden suorastaan poikkeuksellisen lämpimistä säistä. Noin 1,5 viikon ajan oli todella lämmintä ja muutamina päivinä ylitettiin hellerajakin. Mutta sitten saapui kova myrsky. Sen jälkeen alkoivat rankkasateet ja saapui uusi myrsky. Vuorilla ja pohjoisempana tämä tiesi lumimyrskyjä. Kuuluisa Yosemiten kansallispuistokin jouduttiin sulkemaan sataneiden lumimassojen ja rakennusten päälle kaatuneiden puiden vuoksi. Santa Cruz -vuorilta, eli Piilaakson ja Tyynenmeren väliseltä vuorelta evakuoitiin ihmisiä kodeistaan, sillä rankkasateiden myötä odotettiin pahoja maanvyörymiä, kiitos viimesyksyisten maastopalojen. Joillakin ihmisillä meni koti taas alta, kun mutamassat vyöryivät rinteitä alas.
 |
| Mökin päälle kaatunut puu Yosemiten kansallispuistossa. Kuva kansallispuiston Facebook-sivulta. |
Viime viikolla Facebook muistutti kolmen vuoden takaisesta viikonloppureissustamme Tyynenmeren rannalla Big Surissa. Taisi olla tuon muiston kanssa sama päivä, kun sitten uutisoitiin, että rankkasateet olivat aiheuttaneet jälleen kerran maanvyörymän rannikolla ja pätkä kuuluisasta rantareitistä Highway 1 on taas sortunut mereen. Vain parikymmentä mailia Big Surista etelään, kohdassa Big Creek Bridge. Korjaustyöt vievät vähintään vuoden. Edellisen kerran maanvyörymä hautasi pitkän pätkän tuota tietä alleen keväällä 2017. Kovin surullista tämäkin.
 |
| Kron4 Newsin uutiskuvaa sortuneesta Highway 1 -tiestä. Korjaustöiden arvioidaan vievän vähinään vuoden. Jos joku suunnittelee tekevänsä road tripiä tätä Kalifornian rantareittiä pitkin seuraavan vuoden aikana, niin kannattaa varautua kiertotiehen. |
Tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti