Kun asuinpaikkani saa minut tuntemaan vanhemmaksi kuin olenkaan

Viisikymmentä. Noin. Nyt se on sanottu ääneen myös blogissani. Kun siis aiemmin kirjoitin teille pyöreiden täyttämisestä, tuo luku oli 50. Ehkäpä arvasittekin? 

No onkos minulla sitä kuuluisaa ikäkriisiä? Ei oikeastaan enää. Kyllähän se kovasti arvelutti etukäteen, kuinka raihnaiseksi sitä alkaa itsensä tuntemaan, kun 50 tulee mittariin. Mutta eipä mitään! Kun pääsi tuon "pelottavan" synttäripäivävirstanpylvään ohitse, niin tässähän on tuntenut olevansa monellakin tapaa elämänsä parhaassa vedossa pitkään aikaan! Ja kirjani julkaisun tiimoilta elossa onkin ollut suorastaan vauhdikkaita käänteitä viimeiset kuukaudet. Ja niin lukuisia mahtavia tapaamisia ihmisten kanssa. Ihan parasta!

Mutta täällä kotikaupungissani Yhdysvalloissa olen tuntenut, että ikä 50 onkin jo aivan senioriluokkaa. Se on osoittautunut olemaan isompi kynnysikä useammassakin asiassa. Täällä nimittäin alkaa saada mm. joitakin alennuksia jo tämän ikäisenä. Kerron muutamat esimerkit:

Kotikaupunkini seniorialennukset

Aloitin viime syksynä kaupunkimme tarjoaman vesijoogakurssin ulkouima-altaalla, joka sijaitsee kätevästi vain parin korttelin päässä kotoamme. Tuolloin kurssin hinta oli 60 dollaria ei-kaupunkilaisille ja minulle kaupungin asukkaana 50 dollaria. Hinnat olivat siis todella edullisia Piilaakson yleiseen harrastushintatasoon nähden.

Kotiamme lähellä oleva uusi ulkouima-allas. Kyllä täällä kelpaa polskutella.

Ilmoittauduin joulukuussa uudestaan vastaavalle kurssille, joka käynnistyy nyt helmikuun loppupuolella. Ajattelin, että sää on siihen mennessä kevättä jo sopivasti lämmennyt ja onhan altaan vesi onneksi lämmitetty. Kurssimaksun piti esitietojen mukaan olla yhä sama 50 dollaria kaupungin asukkaille, mutta nyt järjestelmä veloittikin minulta vain 35 dollaria. Vasta myöhemmin tajusin, että olin saanut maksuun ikäalennuksen! Olin ylittänyt kurssien välissä vaaditun 50 ikävuoden rajan.

Ja kun tutkin tarkemmin kaupunkimme postittamaa esitettä, jossa mainostettiin vesijoogan lisäksi lukuisia muitakin aktiviteetteja, huomasin, että kaupunkimme tarjoaa meille viisikymppisille todellakin monenmoista etua. Paikallinen seniorikeskus (kääk, mikä nimityskin) tarjoaa edullisia lounaita ja pitkän listan eri kuntoilulajeja, joihin osallistuminen voi maksaa vain pari dollaria kerralta tai olla jopa ilmaista. Ja nyt helmikuussa on tulossa ystävänpäivälounas.

Paikallisen seniorikeskuksen mainos. Kohteena ikäluokat 50+....

Aktiviteetteja 50 vuotta täyttäneille, osa jopa ilmaiseksi.

Ja vielä ystävänpäivälounaskin olisi tyrkyllä. 

Suomessa olin jotenkin tottunut, että tällaisia ikäalennuksia alkaa saada vasta eläkkeelle jäätyään, eli tyypillisesti aikaisintaan 63- tai 65-vuotiaana. Toki en tiedä, onko asia näin edelleen vai onko näiden ulkomailla asuttujen vuosien aikana tullut muutoksia suuntaan tai toiseen. 

Toki on mainio juttu, että täällä tarjolla ylipäätään on vanhemmallekin väelle näin laajasti erilaisia aktiviteetteja, eikä niihin osallistuminen vaadi isoa taloudellista panostusta. Enkä pane itsekään saamaani alennusta pahakseni. Mutta jotenkin en nyt koe itseäni täällä kotikaupungissani ihan vielä kuuluvaksi tuollaisen seniorikeskuksen toimintaan. Jo tuo käytetty nimitys seniorikeskus, saisi minut varmaan tuntemaan itseni jo vähän liiankin kehäraakiksi, hahah!

AARP

AARP eli American Association of Retired Persons on amerikkalainen yhdistys eläköityneille henkilöille. Mutta mikä merkittävää, he houkuttelevat ihmisiä liittymään jäseneksi jo 50-vuotiaina. Jäseneksi pääsee halutessaan jo nuorempanakin, mutta yhdistyksen kautta saatavat monet tarjoukset ja edut voivat olla voimassa vain tietyn ikäisille jäsenille. 

Sain yhden luottokortini kautta vuoden AARP-jäsenyyden vain neljällä dollarilla, joten päätin kokeilla, onko jäsenyydestä minulle mitään hyötyä. Olin kuullut joidenkin kehuvan yhdistyksen postittamaa hyvää lehteä ja lisäksi alennuksia pitäisi saada useista ruokaravintoloista, hotelleista, autovuokraamoista, apteekeista jne. Lopullisen alennusta antavien tahojen listan pääsi tosin näkemään vasta liittymisen jälkeen.

Vuoden päästä uusimismaksu 12 kuukaudeksi eteenpäin olisi 16 dollaria, mutta aion nyt katsoa, onko tällä eläkeläisille suunnatulla jäsenyydellä ja eduilla tarjottavaa juuri minulle. Pääseehän yhdistyksestä sitten aina eroamaan, jos hyötyä ei ole. Sen tiedän, etten ainakaan isoa osaa heidän tarjouskohteistaan tarvitse, sillä minulla tai meillä on niihin jokin muu hyvä alennuskanava tai jäsenyys. Lisäksi esimerkiksi lääkeostoihin meillä on sen verran hyvä ja kattava vakuutus, ettei yhdistyksen tarjoama etu tule tarpeeseen. 

Mutta nauroin, että näin sitä sitten yhtäkkiä vain humpsahti eläkeläisten kerhoon, viisikymppisenä! Liityin, kun halvalla sain, sanoisi Sulo Vilen tähän.

AARP-etujen mainoskuva. Heidän sivustonsa mukaan USA:ssa on yli 100 miljoonaa 50+-vuotiasta.

Ja esimerkeistäni viimeisenä, muttei vähäisimpänä:

Ruusurokote

Yhdysvalloissa tai ainakin Kaliforniassa markkinoidaan ja suositellaan ahkerasti Shingrix-ruusurokotteen ottamista 50 ikävuoden jälkeen. Enemmistö amerikkalaisista terveysvakuutuksista, esimerkiksi 98 % yksityishenkilöiden kaupallisista terveysvakuutuksista kattaa rokotuksen kustannukset. Niinpä, kun palasin loppuvuodesta ja synttäreideni jälkeen Euroopasta takaisin Kaliforniaan, oli tämä rokoteajanvaraus yksi ensimmäisiä tehtävälistallani. Rokotus on kaksiosainen ja ensimmäisen piikin olen jo saanut. Tulin tuosta ensimmäisestä pistoksesta kahdeksi vuorokaudeksi todella, siis korostan todella kipeäksi, mutta onneksi tiesin sen menevän ohi. Parillakin lähisukulaisellani on nimittäin aivan vasta ollut ruusu ja se on ollut kaikkea muuta kuin miellyttävää sairastamista.

Peräti 99 % 50-vuotiaista kantaa ruusun aiheuttavaa virusta, mutta toki se ei kaikille puhkea. Onneksi.

Miten on, saako sinun asuinkulmillasi viisikymppinen jo joitakin etuja tai erikseen heille järjestettyä toimintaa? Tai onko täällä USA:ssa jokin valtakunnallinen etu, joka ei tullut tässä mainituksi? Olisi mielenkiintoista kuulla.

Tällaisia seniorin tuumailukirjoituksia tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

PS. Huomiona vielä, että AARP on valtakunnallinen yhdistys etuineen, mutta kertomani liikunta-alennukset ovat voimassa kotikaupungissani. Sellaisia ei välttämättä ole joka kaupungissa tai eri osavaltioissa. Käytännöt eroavat.