Avaimet uuteen kotiin

Huh huh! Kaksi kuukautta kestänyt hermopaine ja piinapenkki uuden kodin löytämisestä on nyt helpottanut. Allekirjoitimme upouuden vuokrasopimuksen ja saimme uuden kodin avaimet kouraan viime viikonloppuna. Jee!

Tällä kertaa vuokrasopimuksemme liitteineen oli muuten 76-sivuinen! Kyllä siinä pari kuppia vahvaa kahvia meni, kun sen urhoollisesti läpi luki. Kai kuitenkin on tiedettävä, mihin kaikkeen siinä samalla sitoutuu ja lupautuu. Edistyksellistä vuokrasopimuksen hyväksymisessä oli onneksi se, että sen pystyi allekirjoittamaan sähköisesti. Allekirjoituskohtiakin nimittäin tuossa pienen kirjan kokoisessa nivaskassa oli noin 20 kpl!

Uuden kodin avaimet ovat tässä!

Viimeinen tikki nykyiseltä taloyhtiöltä

Tätä kodin etsinnän jännitysnäytelmää kesti siis aivan viimeisille hetkille asti. Alle viikko ennen nykyisen asuntomme viimeistä maksutonta irtisanomisajankohtaa olivat vuokrat taloyhtiössämme uusille tulokkaille taas tipahtaneet. Tällä kertaa samankokoisen asunnon kohdalla vuokra oli 100 dollaria edullisempi kuin oma vuokramme tällä hetkellä ja siis 500 dollaria edullisempi kuin taloyhtiöltä saamassamme "vuokratarjouksessa"! Niinpä päätimme vielä kerran yrittää neuvotella taloyhtiön vuokramanagerin kanssa, että mikäs se viimeisin vuokrahinta meille nyt olisi. Hän lupasi selvittää vuokran suuruutta ja palata viimeistään seuraavana päivänä asiaan. Ja palasikin, jo samana iltana sähköpostitse. Vastauksena, ettei hän pysty tällä hetkellä määrittämään meille vuokran suuruutta! Että mitäh?! Muutaman päivän sisään pitäisi tehdä lopullinen ratkaisu, jatkammeko nykyisessä vai irtisanommeko, eivätkä he pysty sanomaan meille vuokran suuruutta! Ja vaikka netissä taloyhtiön sivuilla joka ikiselle vapaalle asunnolle on voitu vuokrahinta määrittää! Anna mun taas kaikki kestää! Kyllä kuulkaas Korpelalla taas sappi kiehahti.

Ukkokulta kirjoitti heti managerille takaisin napakasti, että aika käy nyt todellakin vähiin ja kyllä joku hinta pitäisi pystyä puristamaan. Ja kuinka ollakaan, viiden minuutin päästä tuli uusi sähköposti! Nähtävästi viidessä minuutissa ilta-aikaan tilanne oli muuttunut, sillä nyt manageri pystyikin jonkin hinnan meille vuokrastamme paljastamaan. Nyt vastaus oli, että paras, mihin hän tällä hetkellä pystyy, on 10 kuukauden vuokrasopimus vuokrahintaan xxxx USD. Uusi vuokraehdotus oli edelleen nykyistä vuokraamme kalliimpi ja mikä pahinta, nyt he alkoivatkin pelaamaan vuokrasopimuksen kestolla niin, että vuokrasopimus tulisi päättymään seuraavana vuonna juuri kesän alussa, ts. ajankohtana, jolloin Piilaakson vuokrataso on kaikkein korkeimmillaan! On ne kettuja! Piru moiset periköön!

Tällainen temppuiluhan vain jälleen kerran osoittaa, kuinka Piilaaksossa todellakin on vuokranantajan markkinat, ei vuokralaisen. Vuokranantajat pystyvät sanelemaan omat ehtonsa niin vuokrien suuruudessa kuin vuokrasopimusten pituudessakin. Vuokralaiselle jää kaksi vaihtoehtoa: ottaa tai jättää. Me jätimme.

Muutto naapurikaupunkiin 

Nyt olo on siis varsin huojentunut, sillä asuntoasia on saatu lopultakin jonkinlaiseen ratkaisuun. Muutamme siis tulevan kuukauden aikana naapurikaupunki Sunnyvaleen, muutaman mailin päähän nykyisestä kodistamme. Yhdessä vaiheessa tosin jo hymähdin ukkokullallekin, että tokko tässä mitään kotia edes tarvitaan, sillä minähän olen asunut nämä viimeiset päivät käytännössä netissä, kun yritin viimeiseen asti kartoittaa eri kotivaihtoehtoja. :-) 

Uuden vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen onkin tuntunut suorastaan kummalliselle ajella Piilaakson katuja. Nyt ei enää tarvitsekaan analysoida jokaista ohitettavaa taloa tai talorykelmää, jonka portilla lukee kyltti "Now leasing". Voi huristella vapautuneesti ohi vaan, ilman sen kummempia miljöö- ja rakennuskuntoarvioita.

Uusi taloyhtiö oli laittanut uuteen kotiimme tällaisen tervehdyksen meitä odottamaan.

Ja kun karkkeja katsoi tarkemmin, niin nehän olivat Nerds- eli nörttikaramelleja. Mitäpä muutakaan, kun Piilaaksossa ollaan. :-D

Lopuksi vielä pari sanaa asunnonvaihtoon liittyvistä kustannuksista.

Varaus- ja vakuutusmaksujen hintahaitaria

Jos mielenkiintoinen ja sopivahko asunto piilaaksolaisesta heinäsuovasta sattuu löytymään, maksetaan täällä asunnoista yleensä varausmaksu. Tällöin asunto on siis nimensä mukaisesti varattuna muuttajaehdokkaille, mutta samalla varausmaksulla myös lukitetaan silloinen vuokrahinta. Niinpä vuokrien viikottainen tai jopa päivittäinen vaihtelu ei enää vaikuta kyseiseen asuntoon, josta varausmaksu on maksettu. En enää muista, paljonko nykyisen kotimme varausmaksu kaksi vuotta sitten oli, mutta näissäkin maksuissa tuli eteen melkoista hintahaitaria, kun uutta kotia etsimme. Meidän kohdallamme asuntojen varausmaksut vaihtelivat 99 - 900 dollarin välillä. Eikä varmasti vielä puhuttu alueen kalleimmista varausmaksuista. Varausmaksun lisäksi taloyhtiöihin maksetaan myös tyypillisesti ns. "application fee" eli hakemusmaksu, jotta vuokralaisen hakemus otetaan käsittelyyn, tutkitaan maksukyvykkyys esim. luottohistorian ja liitteenä toimitettujen palkkakuittien kautta. Hakemusmaksut olivat nyt muutamia kymppejä henkilöä kohden. 

Varaus- ja hakemusmaksujen lisäksi voi tulla maksettavaksi myös vakuusmaksu. Se on tyypillisesti yhden tai useamman kuukausivuokran suuruinen. Vakuusmaksuja peritään erityisesti tapauksissa, jos vuokraajalla ei vielä ole riittävästi luottohistoriaa. 

Eräänlaista arpapeliä muuttojen yhteydessä on myös kuukausittaisten vakiokustannusten muodostuminen. Varsinkin, jos vaihtaa asuinaluetta toiseen kaupunkiin. Meidän tapauksessamme vuokra on jatkossa edullisempi, mutta esimerkiksi autovakuutusmaksut tulevat nousemaan. Ukkokulta oli vakuutusyhtiössä sopimassa uuden kodin kotivakuutusta, kun virkailija totesi, että teillä tuleekin sitten autovakuutusmaksut hiukan kallistumaan. Ukkokulta kysyi yllättyneenä, että ai, onko uusi kotikaupunkimme Sunnyvale alueena sitten jotenkin vaarallisempaa. Virkailija totesi, että ei, mutta siellä asuu enemmän aasialaiskuskeja ja röhähti sen jälkeen nauramaan. Tuntuu siis olevan yleisesti tiedossa, ketkä niitä riskialtteimpia kuskeja piilaaksolaisessa liikenteessä ovat. Ja jottei nyt kukaan pahoittaisi virkailijan kommentista nauruineen mieltänsä, niin kerrottakoon, että virkailija itsekin oli aasialainen.   

Uuden kotimme keittiötä. Odotankin kuin hullu puuroa tänne pääsyä, sillä keittiömme varustustaso pompsahtaa välittömästi -80-luvulta 2000-luvulle. Tulen rakastamaan tuota keraamista liettä näiden nykyisten samperin rinkulahellalevyjen jälkeen! 

Loppusanat

Sen joudun näin asunnonetsintäruljanssin lopuksi toteamaan, että kyllä tämä melkoisen stressaavaa aikaa on ollut. Nyt sitten, kun joku vielä pakkaisi, muuttaisi ja purkaisi, niin avot! Kukakohan se joku olisi...

Blogini saattaakin siis jäädä taas hetkeksi muuttotohinoiden jalkoihin ja esimerkiksi se minulta toivottu postausaihe amerikkalaisesta sairasvakuutusjärjestelmästä ja terveydenhuollosta saa nyt odottaa kirjoittajaansa. Mutta palaan sorvin ääreen taas jossakin vaiheessa. Siihen asti sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!