perjantai 23. tammikuuta 2015

Kalifornialaisten vapaa-ajasta

Muutamat ovat minulta kyselleet, että mitä ne amerikkalaiset tai kalifornialaiset siellä oikein harrastavat. Mihin he vapaa-aikansa käyttävät? Tätä aihetta raotan teille tällä kertaa. 

Arki-iltaisin työssä käyvillä kalifornialaisilla on vapaa-aikaa melko vähän, sillä töistä tullaan tyypillisesti myöhään kotiin, myöhemmin kuin Suomessa. Joillakin päivä venyy pitkästä työpäivästä, joillakin pitkästä työmatkasta ja joillakin molemmista näistä johtuen. Sitten on tietenkin erikseen meidän kotirouvien ryhmä, jolla ei muuta olekaan kuin aikaa. Olenkin huomannut, että täällä on paljon enemmän esimerkiksi ohjattujen liikuntatuntien tarjontaa keskellä päivää kuin Suomessa. 

Mutta sitten niihin lajeihin. Tähän mennessä tekemieni havaintojen mukaan pohjois-kalifornialaisilla on ainakin seuraavat viisi l-kirjaimella alkavaa vapaa-ajan harrastusta: lenkit, laskut, lipittely, lahjoitus ja lemmikit. Sitten on lisäksi s-alkuiset lajit kuten surffaus, sukellus ja suppailu, sekä b-alkuiset BBQ ja biitsit. Jälkimmäisistä harrastuslajeista valtaosa liittyy veteen, mutta koska emme asu meren äärellä, keskityn tällä kertaa postauksessani nyt vain noihin l-alkuisiin lajeihin.


Lenkit


Nyt en puhu uunilenkistä, vaan patikointilenkeistä ja retkeilystä. Kalifornialaisten innokkuus tähän harrasteeseen hiukan yllättikin minut, mutta kun olen nähnyt millaisia maisemia ja maastoja on vain tunnin tai parin ajomatkan päässä kaupunkien vilskeestä, niin mikäpä jottei. Kävimme kesällä autoilemassa mm. Big Basin -alueen punapuumetsissä. Pelkästään siellä oli jo monta retkeilyaluetta, pääasiassa telttailuun. Retkeilyalueille pitääkin kuulema varata telttapaikka etukäteen ja suosikkipaikat menevät tosi nopeasti varausmahdollisuuden auetessa. Toki monet tekevät patikointeja päiväseltään ja se onkin mahdollista, koska hyviä reittejä on lähistöllä tarjolla runsain mitoin. Ja koska Piilaakso sijaitsee sanansa mukaisesti laaksossa, on sen ympärillä upeita vuoria tarjoamassa haastavampaakin reitistöä. Ei tarvitse tasaisella tallustella.

Kuulemani mukaan amerikkalaisten varustus "telttaillessa" voikin sitten vaihdella tosi paljon. Osa tulee perinteisesti teltoilla, mutta sitten on niitä, jotka tulevat asuntoautoilla tai puolikkaan linja-auton kokoisilla kaikin mukavuuksin varustetuilla hirviöillä. Joka tapauksessa cooler, kaksi tai kolme kuuluu jokaisen amerikkalaisen perusvarustukseen! Olen jopa nähnyt autojen perään vetokoukun päälle rakennettuja erillisiä, mittatilaustyönä tehtyjä telineitä vain ja ainoastaan kylmälaukkua varten! Eli ilman täyteen ahdettua kylmälaukkua ei amerikkalainen pärjää missään! Ei korvessa, ei biitsillä. Tokko omalla takapihallaankaan.


Big Basin -punapuumetsän patikointireittiä. Täällä kaupungin hulina unohtuu.


Isohko punapuu eli sequoia.


Laskut


Laskuilla tarkoitan mäenlaskuja laskettelurinteiltä. Niinpä, Kalifornia tarjoaa niin hiekkarantaa, palmuja, havupuita, vuoristoja, aavikkoa, merta, järviä kuin talvella lumimaisemiakin. Kävimmekin vuoden vaihteessa Sierra Nevadan vuoristossa Lake Tahoella, joka on noin neljän tunnin ajomatkan päässä. Siellä oli mahdollisuudet vaikka mihin talvilajiin. Ja paljon oli rinteissä porukkaa.


Kuva Squaw Valleyn laskettelurinteestä Tahoelta. Kun rinteitä on paljon (pelkästään Squaw Valleyssa 177 rinnettä!) ja ne ovat isoja, uppoaa niihin iso väkimäärä ihan tuosta vaan.

Meille suomalaisille voi olla itsestäänselvyys, että jokainenhan nyt osaa luistella, kiitos perinteiden ja koululiikuntatuntien. Tässä amerikkalaispoika opettelee luistelemaan luistelukoulussa, ihan omalla vapaa-ajallaan. 

Lenkkien ja laskujen lisäksi perinteiset liikuntalajit, kuten kuntosali, ohjatut jooga- ja jumppatunnit sekä pyöräily vetävät paikallisia puoleensa, ihan kuin missä tahansa muuallakin. Näiden liikunnallisten harrastusten lisäksi täällä harrastetaan muutakin ja niistä seuraavaksi. 
  

Lipittely


Pohjois-Kalifornia tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet viiniharrastamiseen, sillä yksi maailman huippuviinialueista, Napa Valley, sijaitsee vain parin tunnin ajomatkan päässä Bay Arealta. Napa Valleyn rinnalle arvostuksessa on noussut sen vieressä sijaitseva Sonoma Valley ja sen viinit. Pistäkääpä alue mieleen! Siitä kuullaan vielä. Ja vaikkei ajaisi näille itse viininviljelyalueille, on maistiaisia ja makuelämyksiä viineistä mahdollisuus nauttia muuallakin. Monet pikku kaupungit täällä Piilaaksossakin ja sen liepeillä ovat nimittäin erikoistuneet viininmaistelubaareihin. Yksi tällainen on mm. pikkuruinen Saratoga Village.

Alaotsikon mukaisesti puhun siis viinin lipittelystä. Täällä tosiaankin viinejä harrastetaan eli niitä maistellaan, niistä nautiskellaan ja niistä keskustellaan. Perisuomalaista bottoms up -meininkiä en ole amerikkalaisten nähnyt harrastavan.


Viinitilojen maistiaisannokset ovat kooltaan maltillisia. Kuva on Sterlingin viinitilalta Napa-laaksosta viime joulukuulta.

Lahjoitus


Kalifornialaiset tuntuvat lahjoittavan ahkerasti rahaa, tavaroita sekä omaa aikaansa vapaaehtoistyön kautta. Ehkä tämä pätee kaikkiin amerikkalaisiin. Ainakin suomalaisen silmin tämä toiminta pomppaa täällä paljon voimakkaammin esiin kuin Suomessa. Erilaisia hyväntekeväisyyskampanjoita harrastetaan ihan koko perheen voimin, yhdessä tekemällä. Televisiossa näytettiin mm., kuinka Yhdysvaltain sotilaille lähetettiin sotatantereelle kiitospäivän ja tulevan joulun kunniaksi paketteja, jotka sisälsivät tuliaisia sotilaille, jotka eivät olleet päässeet pitkään aikaan käymään kotimaassaan. Tähän tuliaispakettien paketoimiseen sekä pakettien kantamiseen kuljetusrekkaan osallistui muiden joukossa yksi isä alle 10-vuotiaan tyttärensä kanssa. Näin osa amerikkalaislapsista oppii auttamisen kulttuurin jo pienestä pitäen.

Samoin, kun joulukuussa Pohjois-Kaliforniaan ennustettiin kovia myrskyjä ja rankkasateita, moni kalifornialainen osallistui vapaaehtoisena hiekkasäkkien täyttökampanjoihin uurastaen pitkää päivää, osa jopa läpi yön. Oltiin valmiita antamaan omaa aikaa yhteiseksi hyväksi. 
Opasteet hiekkasäkkien täyttöpaikalle.

Mielestäni täällä on siis paljon enemmän yhteiseen hiileen puhaltamisen henkeä kuin Suomessa. Olen saanut itsekin tiettyjen paikallisten Facebook-ryhmien kautta kutsuja tai ilmoituksia vapaaehtoistyökohteista. Työtä tehdään usein kodittomien ja/tai vähävaraisten hyväksi esimerkiksi jakamalla ruoka-annoksia tai valmistamalla heille aterioita paikan päällä.

Myös tavaroiden lahjoittaminen korostuu mielestäni täällä Suomea enemmän. Eikä keräyskoriin suinkaan heitetä vanhaa ja risaista tavaraa, vaan ihan uuttakin. Hyvä esimerkki tästä oli kerskakulutusjuhla Black Fridayn ja Cyber Mondayn jälkeinen tiistai, joka on nimetty Giving Tuesdayksi. Kansan kenties potiessa huonoa omaatuntoa omasta tuhlailustaan, oli mahdollisuus tehdä hyvää ja antaa esimerkiksi juuri ostamansa lelu vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Lelujen keräyslaatikko oli sijoitettu lelukauppaan heti kassojen jälkeen.

Lisäksi amerikkalaiset tuntuvat polkaisevan pystyyn varainkeräyskampanjoita tuon tuostakin. Yksikin tapaus oli tällainen: Eräässä ravintolassa Palo Altossa työskenteli valkovenäläinen opiskelijapoika. Poika oli kovin pidetty ja ahkera työntekijä. Valitettavasti poika kuoli, mutta hänen perheellään ei ollut varaa lähettää pojan ruumista kotimaahan haudattavaksi. Pojan työkaverit laittoivat varainkeruun pystyyn ja pian tarvittavat rahat olivatkin jo koossa. Eipä taitaisi taaskaan suomalainen byrokratia taipua tuosta vain sormia napsauttamalla rahankeräykseen johonkin kohteeseen. Veikkaan, että parit blanketit siinä pitäisi täyttää ja lupaa anoa. Eikä taida olla aina ihan saletti, että lupa keräykselle edes heltiää.

Vaatteiden ja kenkien lahjoituslaatikoita näkee useilla nurkilla ja katujen varsilla.


Lemmikit


Lisäksi amerikkalaiset tuntuvat olevan todella eläinrakasta porukkaa. Tosi monella on yksi tai useampi kissa tai koira kotieläimenä ja tämä näkyy myös eläintarvikkeidenkin tarjonnassa: lemmikkieläinten ruoille, leluille ja hoitotarvikkeille on omia, isoja kokonaisia tavarataloja! Eli lemmikeihin todella halutaan panostaa. Ja tehdään tietenkin amerikkalaiseen tapaan myös bisnestä siinä sivussa kaikella tällä. Suosiotaan viime aikoina ovat kasvattaneet esimerkiksi lemmikkien päivähoitopaikat. Kun ihmisille kertyy matkoineen kaikkineen työpäiville mittaa, he vievät lemmikkinsä päivähoitoon työpäivänsä ajaksi. Samoin olen seurannut naapuriperheen isää. Isä autoilee joka arkipäivä lounasaikaan kotiin käyttämään perheen koiraa ulkona. Aika kunnioitettava suoritus näillä liikennemäärillä ja ruuhkilla, mutta tuo viitseliäisyys on sen koiran onni. 
Rapsuti, rapsuti. Ajattelepas omalle polvelle tätä karvakorvaa. Awwww!

Yleistäen, totta kai


Tähän poimimani kalifornialaisten harrastusten listaus ei takuulla ole kattava. Vapaa-ajan viettotavoissa löytyy kirjoa laidasta laitaan. Tekstiä kirjoittaessani tulinkin pohtineeksi, että jos minun pitäisi mainita vain pari kolme tapaa, jolla suomalaiset vapaa-aikaansa viettävät, mitä nostaisin esille? Sauna ja penkkiurheilu? Kuntosali ja juoksu? Oululaisten pyöräily ja autolla punaisia päin ajaminen? On likimain mahdotonta määrittää vain paria lajia, jotka kuvaisivat kattavasti koko kansaa. Tälle kalifornialaisten l-alkuisten lajien listalle taisivat lopulta päätyä sellaiset suosikkiharrasteet, joista itse olen ollut hiukan yllättynyt (retkeilyn suosio), sekä ne, jotka poikkeavat suomalaisten suosimista vapaa-ajan viettotavoista (hyväntekeväisyys ja viinituntemus).


Mutta hei, tänne on nyt viikonlopuksi luvattu pitkästä aikaa yli +20 Celsius-asteen lämpötiloja, joten aion viettää omaa vapaa-aikaani seuraavaksi ulkona. Tiedä vaikka pääsisi noiden kalifornialaisten s- ja b-alkuisten harrasteiden pariin!

Eli nyt on aika sanoa taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


PS. 1. Edellisessä postauksessani kirjoittelin mm. drive-thru-rukoilusta ja kuinka paavi on suunnitellut vierailua Kaliforniaan. Julkaisin blogin paikallista aikaa aamulla ja kuinka ollakaan, samana iltana uutisissa kerrottiin, ettei Kalifornia taidakaan sopia paavin kiertueaikatauluihin. Paavi vetosi kiireisiin. Tulipa vain mieleeni, että olikohan paavi saanut vihiä, millaisia penkerepatsasteluja täällä hänen päänsä menoksi oli suunniteltu ja päätti kiertää Kalifornian kaukaa. :-D

PS. 2. Sain myös tiedustelun, tarvitseeko Amerikassa lomaileva turisti shekkejä? Ei tarvitse. Riihikuivilla dollareilla ja luottokortilla pärjää. 

3 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tykkään niin kovasti tuosta amerikkalaisten hyväntekeväisyyskulttuurista! Se on yks asia joka on koskettanut mua siellä aina ja se ihmisten ystävällisyys ja kohtaaminen. Suomessa monesti nostetaan esille vain kaikki Jenkkilään liittyvät epäkohdat ja Amerikka on monille sama kuin maan harjoittama politiikka. Mun fanitus on ihan eri tasolla, ruohonjuuressa.

    Näitä sun postauksia on kyllä kiva lukea henkisestä kotimaasta :) Nauti munki puolesta siitä kotirouvan elämästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin totta tuo epäkohtien esiin tuonti. Mutta niin taitaa olla Suomessa uutisoinnissa muutenkin, vaikka olisi kyse omankin maan asioista. Siltä minusta on ainakin viime aikoina tuntunut. Enemmän saisi olla esillä onnistumisia ja keinoja, joilla hyviin lopputuloksiin on päästy.

      Ja mukava kuulla, jos blogini viihdyttää. Jospa hiukan helpottaisi kaukokaipuutasi tänne kun lueskelet juttujani. :-)

      Poista