Museo näyttää saaneen ihan merkittäviä laitelahjoituksia eri yrityksiltä kuten IBM, Texas Instrument ja Google sekä yliopistoilta kuten Harvard. Lisäksi museon eri osastojen näyttelyitä on pystytetty paljon amerikkalaiseen tyyliin, vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisista olikin tehty museon seinälle oma taulunsa, jossa vapaaehtoiset oli lueteltu tehtyjen vapaaehtoistyötuntien mukaan. Ahkerimmat, kenties ne vannoutuneimman nörtit, olivat paiskineet museon eteen palkatta jopa 500-600 työtuntia. 40-tuntisella työviikolla laskettuna se tarkoittaa liki neljän kuukauden työpanosta. Myös yli 50 ilmaisen työtunnin suorittaneita kiiteltiin taulussa.
Lippujen hinnoittelu
Museon lippujen hinnoittelussa on käytetty hauskaa, teemaan kuuluvaa luokittelua. Peruslippu maksaa 15 dollaria. Sitten on saatavilla ns. supernörttien lippupaketti 28 dollarilla, mihin kuuluu sisäänpääsyn lisäksi läppäritarra sekä museon T-paita. Näiden lisäksi on saatavilla vielä ns. totaalisten nörttien paketti, johon edellä mainittujen lisäksi kuuluu vielä opas sekä jokin vallankumouksellinen muistoesine, mikä kumma se sitten lieneekään. Totaalisen nörtin paketti maksaa 40 dollaria. Opiskelijat, seniorit ja Yhdysvaltain armeijan työntekijät ovat oikeutettuja alennettuihin pääsymaksuihin. (Tuo U.S. Army -alennus on täällä muuten tosi yleinen kaupoissa ja ravintoloissakin.) Lisäksi museon kannattajajäsenet ja korkeintaan 12-vuotiaat lapset pääsevät museoon ilmaiseksi.
Aukioloajoissa poikkeuksia
Jos ja kun museoon halajaa, kannattaa sen aukiolo tarkistaa museon nettisivuilta etukäteen. Museon aukioloajat näkee halutessaan täältä. Museo on nimittäin kiinni aina maanantaisin ja tiistaisin. Samoin siellä pidetään aina silloin tällöin yksityistilaisuuksia, jolloin museo voi olla koko päivän suurelta yleisöltä kiinni. Reilu kuukausi sitten museossa vierailivat mm. Ruotsin kuninkaalliset Victoria ja Daniel. Ooh! :-)
Museokierros
Tietokoneen historiaa en teille nyt ala tässä luennoimaan, siitä voi jokainen kiinnostunut lukea netistä. Tai tulla vierailemaan tässä museossa! Seuraavat kuvat kertokoot kuitenkin puolestaan, millaisia makupaloja muiden muassa kierroksella museossa pääsi näkemään.
 |
| Englantilaisen matemaatikon Charles Babbagen 1830-luvulla suunnittelema differenssikone, jota voidaan pitää ohjelmoitavan tietokoneen esiasteena. Babbage kuoli ennen kuin kone ehdittiin rakentaa. Yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 1991 kone rakennettiin Babbagen suunnitelmien mukaan ja sen todettiin toimivan täydellisesti. Kone toimii mekaanisesti eli kammesta kääntämällä ja museolla pidetään yleisönäytöksiä laitteen toimivuudesta. |
 |
| Tietokone vuodelta 1953. Paino: 2,5 tonnia, muistin koko: 1024 sanaa, hinta: 470 000 USD. |
 |
| Vuonna 1947 silloisen tietokoneen releisiin tarttui koiperhonen, joka aiheutti koneen toiminnassa virheen. Kysessä oli ensimmäinen bugi (bug, suom. ötökkä, hyönteinen). Tietokoneslangissa tietokoneen ohjelmassa olevasta virheestä käytetään edelleen nimitystä bugi. |
 |
| Keittiöön suunniteltu tietokone 1960-luvulta. Kaupantekijäisinä tähän 10 600 USD maksavaan tietokoneeseen olisi kuulunut keittokirja, esiliina sekä kahden viikon ohjelmointikurssi. Yllätys, yllätys, yhtään keittiötietokonetta ei myyty. Ja kieltämättä aika räväkkä tuo mainoslause: "If she can only cook as well as Honeywell can compute." (Lisäys 4.3.2015: Keittiötietokoneen ensisijainen tarkoitus oli reseptien säilöminen. Koneen käyttö olisi kuitenkin vaatinut käyttäjältään binäärien hallintaa.) |
 |
| Webin historiaa osa 1, vuodet 1950-1970. |
 |
| Webin historiaa osa 2, vuodet 1980-2000. |
 |
| Community Memory -tietokone 1970-luvulta. Lukeminen oli ilmaista, kirjoittaminen maksoi 25 senttiä. |
 |
| Omnibot 2000 -robotti vuodelta 1985. |
 |
| Harvardin yliopiston käyttämä prototyyppi virtuaalitodellisuuden tutkimuksessa vuonna 1962, siis 53 vuotta sitten! |
Ja olipa museossa nähtävillä aivan tämän päivänkin tekniikkaa:
 |
| Googlen itseohjautuva auto. |
 |
| Googlen itseohjautuva auto sisältä. Huomaa punainen paniikkinappula oikealla. |
Jee, ja ainakin yksi suomalainen tuote on museosta bongattavissa:
 |
| Suunnon rannetietokone vuodelta 2004. |
Kierroksen lopuksi oli vielä mukava pyörähtää museon myymälässä. Kaikkea kivaa, mitä museosta löytyy en teille kuitenkaan tässä paljasta, jotta jää mahdollisille tuleville museovieraillekin uutta nähtävää ja kokeiltavaa. Saattaapa museossa päästä pelailemaankin jotakin. ;-)
Loppupohdinnat
Olimme museossa suomalaisen ystäväpariskuntamme kanssa. Museovisiitin jälkeen oli ajatuksena mennä meille viettämään iltapäivää uima-altaalle grillailun merkeissä. Ystävämme eivät olleet vielä käyneet meidän nykyisessä kodissamme, joten osoite puhelimeen ja menoksi.
Siis mitä? Juuri äskenhän minä katselin muutaman kuutiometrin kokoisia tietokoneita, joiden nappulat saattoivat olla yhtä suuria kuin oma peukaloni ja jotka pystyivät suorittamaan vain muutamia rajallisia tietojenkäsittelytoimenpiteitä. Ja nyt sitten museon pihalla, pari hipaisua kämmenen kokoiseen laitteeseen ja saat pienelle ruudulle värillisen kartan sekä laitteen ääneen antamat ohjeet kuinka navigoida haluamaasi kohteeseen. Aikamoista kontrastia uuden ja vanhan teknologian välillä! On se tekniikka vain ihmeellistä! Ja kiva kun se kehittyy koko ajan.
Tällä kertaa postaukseni oli tällainen tekniikkapainotteinen pläjäys, melkeinpä nörtähtävää menoa. Ensi kerralla sitten taas jotain ihan muuta. Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti