Vastassa oli kuitenkin tuttuun tapaan ihana ja iloinen ohjaajamme, joten siitäpä se zumban syke taas mukaansa tempaisi. Ohjaajakin muuten kysyi hetimmiten, minne ihmeeseen oikein hävisin. Miksi minua ei ole tunneilla näkynyt? Kerroin kootut selitykset, tosin tällä kertaahan ne pitivät täysin paikkansa. Taukoa tuli, sillä olin ensinnäkin melkein kolme viikkoa Suomessa ja siihen matkasta tokenemiset vielä päälle. Toisekseen ennen ja jälkeen Suomi-reissuani meillä oli vieraita, jotka majoittuivat meillä yhteensä liki kuukauden verran. Siitäpä se nopeasti parin kuukauden zumbatauko sitten jo muodostuikin.
Tulin muuten hankkineeksi tässä välin sen verran sähäkänväriset zumbatossut, että oikein omiakin silmiä kirvelee. Mutta kun niin halavalla sain, niin olihan ne otettava. Sulo Vilenit! Myöhemmin postauksessa selviääkin, miksi uusien tossujen hankinta tuli tarpeeseen.
 |
| Energiset zumbatossuni. Huom. Kuvan väriä EI ole käsitelty. |
Mikä zumbatunnista sitten tekee erityisen piilaaksolaisen?
Niin, mitkä piirteet tekevät zumbatunnista juuri piilaaksolaisen? Kun ensinnäkin astuin tanssisaliin ja menin hoitamaan ilmoittautumiskuvion ja maksun ohjaajalle, hän toivotti minut tervetulleeksi halaamalla! Wau! Voin kertoa, että olen Oulussa käynyt vuosien ja vuosien ajan, en edes ilkeä kirjoittaa tähän kuinka monen vuoden ajan, tietyn tahon ryhmäliikuntatunneilla ja kertaakaan minua ei ole toivotettu tauon jälkeen takaisin halauksin! E-hei, ei Suomessa halailla moisissa tilanteissa. Mutta olipa siis erityisen mukava tunne palata täällä taas ryhmään.
Toinen ja vielä se olennaisempi piilaaksolainen juttu oli, että oltuani tunneilta pois sen reilut pari kuukautta, olivat naamat ryhmässä melkeinpä täysin vaihtuneet! No tietenkin mukana olivat ne kolme vakikasvoa, himozumbaajaa, mutta kaikki muut, tällä kertaa noin 15 osallistujan ryhmässä, olivat uusia kasvoja minulle.
Tässä piilaaksolaisuus näkyy siis erityisesti. Ihmiset tulevat ja menevät, muuttavat tänne ja pois. Tai muuttavat Piilaaksossa toiseen kaupunkiin, niin kauaksi, ettei samoille zumbatunneille ole enää mielekästä tulla pitkien etäisyyksien ja ruuhkien vuoksi. Näin ollen pitkäkestoisia suhteita harrastuspiireissäkään pääsee harvemmin syntymään. Ja ihan vertailukohtana voin sanoa, että niillä oululaisilla ryhmäliikuntatunneilla puolestaan pyöri samat naamat vuodesta, ellei jopa vuosikymmenestä toiseen! Itse kuuluin niihin samoihin naamoihin ihan yhtä lailla ja olihan siinäkin toki omat mukavat puolensa. Siltikään minua ei kertaakaan siellä niiden vuosien aikana halattu. ;-)
 |
| Niin, miksei tanssisalin nimi voisi olla tällainenkin? Vai meneekö jo amerikkalaisen lepertelyn puolelle? ;-) |
Vielä yksi ero suomalaisen ja paikallisen zumbatunnin välillä
Zumbahan rantautui Suomeenkin jo useampi vuosi sitten ja tulin käyneeksi zumbaamassa siellä minäkin. Vasta täällä minulle on kuitenkin valistettu, mikä on zumbaamiseen tarkoitettujen kenkien tarkoitus. Zumbakengissä tulisi pohjassa päkiän kohdalla olla "pyörylä", joka helpottaa ns. twistaus-liikkeiden tekoa. Tätä minulle ei koskaan yhdelläkään zumbatunnilla Suomessa kerrottu. Jos zumbaamassa käy pitkään kengillä, joissa ei tätä pyörylää ole, niin on suuri vaara vahingoittaa polvia pidemmän päälle. Oppia ikä kaikki. Ostin siis ne kirkuvanväriset uudet tossut.
Niinpä minusta tuntuu, että täällä pidetään ryhmäläisistä paljon paremmin huolta. Toki ryhmä on pienehkö, maksimissaan 24 henkilön kokoinen, mutta silti. Tuon tossuvalistuksen lisäksi toinen hyvä esimerkki ovat jokaisen tunnin päätteeksi tehtävät 10 - 15 minuutin monipuoliset venyttelyt. Niistä pidän erityisesti. Eli ensin on täysi tunti zumbaamista, sitten kattava huolto- ja rauhoitteluosuus perään. Suomessa useilla tunneillahan venyttelyt jäävät vain parin minuutin mittaisiksi, tai tyystin hikoilijan omalle kontolle kotiin.
 |
| Pyörylä pohjassa olla pitää! |
Se zumbatunnin Suomi-biisi
Kenties muistatte postaukseni, jossa kaipasin teiltä lukijoiltani apua pulmaan, minkä suomalaisen musiikkikipaleen voisi ajatella zumbatunneillamme täällä soitettavaksi. Jotkut ohjaajan tekemää kappalevalintaa minulta jo tässä välin kyselivätkin.
No, ennen kuin jäin tauolle, kysäisin itsekin väliaikatietoja tästä musiikkivalinnasta ohjaajalta. Ohjaaja vastasi, ettei ole löytänyt sopivia askelia YouTubesta suomalaisiin kappaleisiin, mutta piti suurena löytönä, kun oli törmännyt suomalaiseen tikkutanssiin (stick dance)! Siis mitä ihmettä?! Mikä hemmetin tikkutanssi?! En pystynyt vastaamaan ohjaajan viestiin sen koommin mitään, sillä minulla ei ollut hajuakaan mistä kumman tikkutanssista hän puhui. :-D Sitten asia unohtui. Vasta nyt tätä postausta kirjoittaessani lähdin kalastelemaan YouTubesta ratkaisua ja sieltähän se lopulta löytyi. Ei pelkästään hakusanalla 'stick dance', vaan 'Finnish stick dance'. Ei meillä vaan ala-asteen tanhukerhossa vedetty tikkutanssia...
Loppupohdinta
Kun tunnin alussa mainitsin kasvotusten zumbaohjaajalle useista vieraistamme, hän totesi, että ok, olet siis viihdyttänyt vieraitanne, mutta nyt pääset pitämään huolta itsestäsi. Tunnin jälkeen matkalla kotiin mietin hänen toteamustaan. Ehkä se sitten menee niin, että vieraiden kanssa hoidetaan enemmän sielua ja zumbatunnilla ruumista. Tosin myös jälkimmäinen, ainakin meikäläisen kohdalla vaikuttaa loppupeleissä myöskin siihen sieluun.
Näihin ajatuksiin päätän tällä erää ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti