Vappu ja vuoristokuulumiset

Vappu Suomessa

Viime viikonloppuna Suomessa vietettiin vappua ja sosiaalinen mediakin täyttyi iloisista vappukuvista. Sääkin näytti suosineen eri puolilla Suomea ja kiva niin. Ja millainen kevään ja tulevan kesän odotuksen juhla tuo vappu on aina itsellenikin ollut! Siinä on aina ollut jonkinlaista uuden alun tuntua! Luontokin puhkeamassa pikku hiljaa kukkaan ja itse voi vaihtaa jo hiukan kevyempää ylle. Täällä Kaliforniassa ei samanlaista juhlahumua alkavan kesän kunniaksi oikein synny. Ja tämä lienee luonnollista, sillä täällähän tätä kesää piisaa suurimman osan vuodesta. 

Keväällä kalifornialainen vuoristoputous sanoo puli puli.

Meidän vappu

Täällä ei siis samanlaisia työväen marsseja, puheita tai muutakaan katujuhlintaa juuri vapun aikaan harrasteta. Vastaavaa keväistä, koko kansan karnevaalitunnelmaa ei siis ole. Niin, ellei sitten itse itselleen järjestä. :-) Niinpä mekin sitten pakenimme vapuksi Suomi-vieraidemme kanssa vuorille. Korpeen, mihinpä sitä suomalainen muualle, hih. 

Vieraamme halusivat nimittäin tutustua Lake Tahoen alueeseen sekä kultakuumeen jalanjälkiin Nevadan osavaltion puolella. Näistäpä meille sitten mukavasti pidennetyn "vappuviikonlopun" ohjelmaa muodostuikin. Olimme vuokranneet vuoristomökin Nevadan puolelta, joten hulppeiden maisemien ja paikkojen lisäksi nautimme grillailusta sekä mökin takaterassin hot tubista. Heh, muuten kiva, mutta mökin takaa meni valtatie ja ajoväylältähän oli suorat näkymät myös mökkimme kuumakylpyaltaaseen! Hyvät naurut saimme porukalla tästä nerokkaasta sijoittelusta. 

Mutta mitä kuului Sierra Nevadan vuoristoon tähän aikaan vuodesta?

Sierra Nevada

Sierra Nevadan vuoristo sijaitsee Kalifornian itäosassa. Vuoristo on 650 km pitkä ja sen korkein kohta on Mount Whitney (4 421 m). Sierra Nevadan vuoristossa sijaitsee myös suosittu Yosemiten kansallispuisto. Pohjoisin osa vuoristosta ulottuu myös Nevadan osavaltion puolelle. 

Olosuhteet yllättivät

Ennen reissuamme olimme totta kai silmä kovana seuranneet alueen säätietoja sekä myös Sierran Nevadan vuoriston läpi kulkevien solien tilannetta. Useat solat ovat nimittäin kiinni pitkälle kevääseen, sillä solissa voi olla lunta helposti jopa 5 - 6 metriä talvikuukausina. Eräs paikallinen meille kertoikin, etteivät mitkään kalustot yksinkertaisesti vain riitä, että solat saataisiin pidettyä auki ja ajokuntoisina läpi vuoden. Ja uskottavahan se on, kun paikallinen asiaa päivittelee. 

Olosuhteet pääsivät kuitenkin yllättämään. Tässä alla on havainnollistava kuva menomatkaltamme. Ajotien pientareella oli edelleen yli kolmen metrin kinokset, vaikka elettiin huhtikuun loppua! 

Kuva on otettu tuulilasin takaa vauhdissa ja seuraavassa kappaleessa selviää syy miksi.

Ajoteiden varteen oli vuoriston useissa kohdissa auton pysäyttäminen ja parkkeeraaminen ehdottomasti kielletty lumi- ja kivivyöryjen vuoksi. Usein toisella puolella oli lisäksi jyrkkä pudotus, joten mahdollinen vähänkin voimakkaampi lumivyöry veisi kyllä auton mennessään rinnettä alas. Ja kun tuota yllä olevan kuvan lumiseinää katselee, niin eipä tekisi mieli autoa siihen kinoksen juureen pysäyttääkään.

Kylttejä varoittamassa lumi- ja kivivyöryistä.

Myös vuoristosolat tekivät lopulta meille tepposet. Etukäteen tarkasteltuna ja nettiin päivitettyjen tietojen mukaan yksi kolmesta Yosemiten kansallispuiston kohdalla sijaitsevasta solasta oli tälle keväälle jo aukaistu. Mutta kaartaessamme autolla paikan päälle solan alkuun, ilmoittivat valokyltit myös kyseisen solan olevan kuitenkin edelleen kiinni. Niinpä ei auttanut kuin palata takaisin ja kun amerikkalaisittain nämä mittakaavat ovat vähän isompia, niin "hukka-ajelua" tulikin sitten heti kerralla noin 200 mailia! Eli aivan vieressä ei seuraavaa vuoriston ylittämismahdollisuutta ollut tarjolla. :-) Noh, mikäpäs se oli ajellessa, hyvässä seurassa ja maisematkin kuin postikorteista!

Puomit edessä. Oli etsittävä toinen reitti.

Lopuksi vielä vappureissultamme toinen tapaus, joka kertoo amerikkalaisen isosta mittakaavasta.

Paluumatkan näky

Paluumatkalla Piilaaksoon tulimmekin vielä nähneeksi vuosisadan ruuhkan. Moottoritien vastakkaisen ajosuunnan kaistalla oli syttynyt rekka palamaan ja sen jälkiä joudutiin siivoamaan oikein urakalla. Kun illalla klo 19 aikaan huristelimme samaista moottoritietä, mutta suureksi onneksemme tosiaankin toiseen suuntaan, näimme millaiset ruuhkat tuo tapahtuma tielle oli aiheuttanut ja aiheutti edelleen. Vastapuolen kaikki 4 - 6 kaistaa olivat täysin pysähdyksissä ja jatkaessamme omaa matkaa tuo seisoksiva pattitilanne toisella puolella vain jatkui ja jatkui ja jatkui... Kotiin päästyämme mittailimme hiukan kartasta, kuinka pitkä tuo tuhansien ja tuhansien henkilö- ja rekka-autojen jumiutunut tilanne oli ja saimme arvioksi 16 mailia eli yli 25 km! 

Myöhemmin illlalla uutisista selvisi, että rekka-auton palo oli tapahtunut jo puoliltapäivin. Ja näkemämme jumiutunut tilanne oli siis tätä kokoluokkaa vielä noin seitsemän tuntia tulipalon jälkeen! Kyseiseen suuntaan on iltaisin paljon työmatkapaluuliikennettä Piilaaksosta, joten siinä on voinut monella maanantaipäivä venyä aina puolille öin, ennen kuin ovat päässeet raukat töistä kotiin. Huh huh!

Tässä siis tämän alueen yksi hurjimmista puolista. Jos liikenne ruuhka-aikaan, tai ennen sitä, jostakin syystä takkuaa, niin se sitten todellakin takkuaa ja voi aiheuttaa useiden tuntien viiveet. Moottoritieltä kun ei poistumisramppeja joillakin pätkillä ole useisiin maileihin. Ja koska kyseinen moottoritie sattumoisin ylittää East Bay Arean reunustavan kukkulan, ei vaihtoehtoisia järkeviä kiertoteitä juuri edes ole. Korkeintaan kapeita ja huonoja kinttupolkuja, jotka ovat raskaammalle liikenteelle täysin mahdottomat edes ajatella ajettaviksi!

Tapaus antaa samalla vähän perspektiiviä siihen, miksi amerikkalaiset haalivat autoihinsa sekä juotavaa, että pientä suolaista hiukopalaa. Jos istut autossasi vaikkapa viisikin tuntia jumissa, eikä autoletka liikahda tuumaakaan, voi tulla suuhunpantavaa ikävä. Mutta entäpä vessahädän sattuessa?  O-ou, en kyllä tiedä, miten he sitten toimivat...

Tässä vielä yksi maisema paluumatkaltamme.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tällä kertaa ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!