Tiedän mitä teemme tänä kesänä

Huushollissamme eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin Piilaakso paljastaa meille terävät kulmahampaansa. Saimme nimittäin jokin aika sitten taloyhtiöltämme jälleen "tarjouksen" vuokrasopimuksemme uusimisesta. Näin ollen tiedän, mitä teemme tänä kesänä: etsimme uutta kotia. Postauksessani siis luvassa jälleen kerran asuntoasiaa, sitä Piilaakson karuinta puolta.

Omaa satoa. :-) Palaan postaukseni lopussa tähän kuvaan.

Tarjous

Kyseessä oli todellakin taas "tarjous", aivan kuten viime vuonnakin. Pah! Myös tällä kertaa taloyhtiö haluaa korottaa vuokraamme liki 400 dollarilla kuussa! Siis melkein 5000 dollaria vuodessa lisää maksettavaa, ei kiitos! Viime vuonna korotusvaatimus oli samaa luokkaa. Silloin olimme kuitenkin hyvässä neuvotteluasemassa itse, sillä taloyhtiössämme oli hurjasti asuntoja vapaina ja netissä uusille asukkaille tarjotut vuokrahinnat olivat edullisemmat kuin meidän saamassa "tarjouksessa". Nyt tilanne on kuitenkin toinen: Taloyhtiömme on täynnä aivan paria asuntoa lukuunottamatta ja vuokrahinnat myös netissä vähintäänkin yhtä kovat kuin meidän tarjouksessamme. Niinpä emme voi vedota samoihin syihin kuin viime vuonna saadaksemme vuokrakorotusta pienemmäksi. 

Olemme jo ottaneet taloyhtiömme vuokrausmanageriin yhteyttä, että emme todellakaan tule hyväksymään uutta vuokraa. Ja yllätys, yllätys, vielä minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut takaisin. Nyt siis alkaa taas heidän puoleltaan se ajan pelaaminen. Niin, ja tässä välissähän on vuokrausmanagerikin muuten vaihtunut, sillä edellinen sai kenkää viime vuonna melkeinpä heti sen jälkeen, kun saimme alennuksen omaan vuokrakorotukseemme. Eli nyt vastapuolella on jälleen täysin uusi henkilö, jonka kanssa neuvotteluja tulisi käydä. Nykyinen vuokrasopimuksemme päättyy elokuun alkupäivinä, joten ratkaiseva liikku, joko vuokrasopimuksen uusiminen tai nykyisen sopimuksen kirjallinen irtisanominen tulee tehdä heinäkuun alkupäivinä. 

Ajankohtanahan kesä asunnonvaihdolle on täällä todella huono, koska silloin täällä on myös kysyntää erityisen paljon ja sitä myötä myös vuokrahinnat ovat totta kai korkeimmillaan. Kesäisin tänne tulee ensinnäkin valtavasti IT-yritysten kesätyöntekijöitä ja harjoittelijoita. Lisäksi myös esimerkiksi lapsiperheet tykkäävät muuttaa juuri kesäaikaan, jolloin muutto häiritsee mahdollisimman vähän lasten koulunkäyntiä. Asuinalueen vaihtuessa kun pääsääntöisesti myös koulu vaihtuu. Muuttorintamilla riittää siis vilinää tähän aikaan vuodesta ja kun olen muutamia paikallisia Facebook-ryhmiä seuraillut, niin vähän väliä niissä keskustellaan mikä muuttofirma on hyvä, paljonko muuttomiehille pitikään antaa tippiä ja mistä vuokrata muuttolaatikot. Emme siis suinkaan ole ainoita tämän asuntoruljanssin keskellä. 

Muutto mitä todennäköisimmin

Aika todennäköistä siis on, että yhtä hyvää alennusta emme vuokrakorotukseen tule saamaan kuin viime vuonna ja edessä on muutto. Niinpä tässä on alkanut yhtenä sun toisena iltana hakeutumaan tietokoneellaan erilaisille vuokraussivustoille ja asuntojen pohjapiirustuksia on tullut plärättyä jo aika monta. Niin, muutos olisi kai aina myös mahdollisuus, mutta olen jo nähnyt mielessäni kauhukuvia kaikenlaisista homeloukuista ja ehtinyt pelätä, että uusi asuinympäristö osoittautuukin jollakin tapaa levottomaksi. Tämä nykyinen kun on ollut tällainen leppoisa lintukoto.

Vain kristallipallo tietänee, missä uusi kotimme on.

Olenkin kirjoittanut Piilaakson täysin järjettömistä asuntomarkkinoista blogissani useampaan kertaan. Uudet lukijat voivat halutessaan palata niihin näistä alla olevista linkeistä:

Tirisevät asuntomarkkinat
Se Piilaakson kurja puoli...
Vuokraneuvottelut Piilaakson tyyliin
Viela pari sanaa asumisesta Piilaaksossa

Ja seuraavaksi näihin asuntoasioihin vielä hiukan jatkoa. Luvassa siis tuskaa lisäävää tietoa Piilaakson asumiskustannuksista ja asuntomarkkinoista:

Muuttotappioalueeksi vuosien jälkeen

Jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka Piilaakso vaihtui useiden vuosien jälkeen muuttovoittoalueesta muuttotappioalueeksi. Muutokseen vaikutti osaltaan sellainen uusi tilanne, että nykyään ei pelkästään matalapalkka-alan, vaan myös IT-alan ihmiset, ns. tech people, joutuvat muuttamaan Piilaakson ulkopuolelle asumiskustannusten karatessa käsistä. Jälleen kerran voi siis kysyä kysymyksen: Kuinka kauan tämä järjetön meininki asuntomarkkinoilla voi jatkua?

Kallista on, tilastotkin sen kertovat

Tässä alla on tuoretta tilastotietoa maaliskuulta 2016 Yhdysvaltain kalleimmista postinumeroalueista (lähde: propertyshark.com). Kuten huomaatte, 25 "parhaan" listaan on päässyt aika monta postinumeroaluetta Kaliforniasta. 

Seuraavassa kuvassa ovat em. tilaston Piilaaksoon ja koko Bay Arealle sijoittuvat kalleimmat postinumeroalueet kartalla (lähde: mercurynews.com). Tässä Mercury News -artikkelissa mainitaan myös, kuinka oma nykyinen asuinkaupunkimme Mountain View ei tilastossa "pärjännyt". Täällä myydään suhteessa enemmän ns. condoja, yksittäisiä asuntoja, kuin taloja ja niinpä Mountain View'n mediaanihinta on vain vaivaiset 1,5 miljoonaa dollaria.

Meidän kotimme sijaitsee täpän nro 22 vieressä oikealla puolella.

Seuraavaksi yksi esimerkki, millaisiin tilanteisiin huippukorkeat asumisen hinnat ihmisiä täällä Piilaaksossa ajavat:

Palomiehen peruspäivä

Juuri tällä viikolla tuli uutisissa juttu eräästä palomiehestä. Palomiehen työpaikkana on Piilaaksossa sijaitseva Menlo Parkin palosema, mutta hän asuu 144 mailin päässä työpaikastaan. Siis työmatkaa päivittäin yhteen suuntaan tulee yli 230 km! Eikä ainoastaan ne ajetut mailit, mutta välttääkseen ruuhkia joutuu palomies lähtemään joskus aamuöisin jopa klo 2.30 töihin. Voi surku, ei käy kateeksi palomiehen peruspäivää. 

Ja ihan vain ajatuksena, että Menlo Parkissahan sattuu sijaitsemaan myös esimerkiksi Facebookin pääkonttori. Joten jos pääkonttorilla sattuisi iso tulipalo, niin toivoa sopii, että Menlo Parkin paloasemalla on tuolloin täysmiehitys jo paikan päällä, eikä tarvitse alkaa satojen mailien päästä palomiehiä soittelemaan. Huh huh!

Kuvituskuvaa. Kyllä, punainen kuin paloauto, mutta kyseessä on meksikaanojen autoviritelmä. :-) Kuva otettu meksikaanojen autokulkueesta San Franciscossa.

Sitten on vielä yksi ilmiö Piilaakson omistusasuntomarkkinoista, mistä en vielä ole blogissani kirjoittanut. Upporikkaat kiinalaiset nimittäin tuovat oman lisämausteensa tähän ylikuumana kuplivaan asuntosoppaan.

Upporikkaat kiinalaiset

Viime aikoina on noussut esiin kiinalaisten upporikkaiden tekemät asuntokaupat Piilaaksossa. Nämä paksulompakkoiset kiinalaiset nimittäin tulevat ja ostavat kaupan olevia asuntokohteita tuosta noin vaan, ns. pois kuljeksimasta. Heillä ei kuitenkaan ole aikomustakaan tulla joko itse asumaan kyseiseen kohteeseen, saati laittaa kohdetta tai kohteita vuokramarkkinoille. He tekevät näitä asunto-ostoja ainoastaan sijoitusmielessä myydäkseen kohteen myöhemmin paremmalla hinnalla eteenpäin. Niinpä täällä voi nähdä hyväkuntoisia omakotitaloja täysin tyhjillään pitkiäkin aikoja. Näitä autiotaloja olen minäkin nähnyt muutamia. Ja jos kokonaisuutta miettii, niin tällaiset kiinalaisostoksethan vääristävät asuntotilannetta Piilaaksossa vain entisestään! Ei tässä voi muuta kuin seurata tilannetta, nojata leukaansa ja todeta surkutellen, että voi voi!

Mutta hei, en aio vaipua epätoivoon, vaan jatkan asuntotietojen selaamista. Jospa se joku kiva kolo vielä meillekin löytyy! Ja jos joku ihmetteli, että miten tämän postauksen ensimmäinen kuva sitruunasta taas liittyi aiheeseen millään tavalla, niin kyllä se liittyy. Huomasin nimittäin, että nyt meidän kodinetsintäkriteereihin on tullut yksi vaatimus lisää: myös kääpiösitruunapuullemme pitää löytyä uusi, sopivan aurinkoinen paikka, missä kasvaa. :-)

Tällaisia tällä kertaa ja nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!