Lomamatka Meksikoon

No nyt te lukijani siellä mietitte, että mitenkäs tällainen Meksikon matka kuulumisineen ja kuvineen liittyy millään tavalla amerikkalaisaiheiseen blogiini, mutta kyllä se liittyy.

Matkakohteemme Cabo San Lucas on nimittäin eräänlainen amerikkalaisten "kanariansaaret". Lentomatkaa amerikkalaisten suosimaan Cabo San Lucasiin on täältä Pohjois-Kaliforniastakin vain noin kolme tuntia eli saman verran kuin Suomesta Keski-Eurooppaan. Niinpä Cabo San Lucasiin olisi täältä mahdollista tehdä melko nopeitakin pyrähdyksiä, esimerkiksi pidennettyjä viikonloppuja. 

Cabo San Lucas sijaitsee Kalifornian niemimaan (Baja California) eteläisimmässä kärjessä.

Ja voin kertoa, että aika nopeasti kohteessa lomamoodiin pääsikin. Vai mitä sanotte näistä kuvista?

Kookosmehu virkisti!

Palmuja ja taustalla Cabo San Lucas'n kaupunkia.

Pulahtaisiko uima-altaaseen...

... vai lähtisikö veneellä merelle? Tein molemmat. :-)

Amerikkalaisille räätälöityä lomailua

Matkailu kohteessa oli tehty amerikkalaisille helpoksi. Melkeinpä kaikki hinnat oli merkitty USA:n dollareissa ja useimmissa paikoissa Yhdysvaltain dollarit olivat käypää valuuttaa Meksikon pesojen rinnalla. Joissakin paikoissa se oli kauppiaille jopa mieluisampi valuutta, sillä hinnat olivat totta kai myyjille suotuisammat Yhdysvaltain dollareissa. Hintoja tutkaillessa saikin aluksi olla tarkkana kuin porkkana, sillä myös Meksikon peson symbolina käytetään samaa merkintää "$" kuin Yhdysvaltain dollaristakin. Vain joissakin paikoissa pesot oli merkitty symbolilla "Mex$". 

Lisäksi lomallemme ajoittunut Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä 4th of July näkyi kohteessa selvästi. Sitä juhlittiin Meksikon Cabo San Lucasissa kuin Yhdysvalloissa konsanaan. Oli erilaisia tapahtumia ja ravintolatkin koristautuneet ilmapalloilla, tietenkin USA:n lipun värein, ja USA:n lippujakin liehui joka nurkalla.

Itsenäisyyspäiväjuhlat tulollaan.

Yhteen seikkaan kannattaa kuitenkin meidän suomalaisten, nopeisiin nettiyhteyksiin ja ilmaisiin wifeihin tottuneiden matkalaisten varautua. Wifi ei nimittäin ollut kohteessa mitenkään itsestäänselvyys, vaan se oli useissa hotelleissakin maksullinen. Esimerkiksi meidän hotellissamme hinta olisi ollut 13 USD/päivä/nuppi. Minun amerikkalainen puhelinliittymäni toimi kuitenkin tiettyjen datamäärien rajoissa ilman lisämaksuja Meksikossakin ja se oli loistojuttu se! Ukkokulta puolestaan osti loman ajaksi superedullisen prepaid-liittymän Telcel-operaattorilta. Parillasadalla pesolla (alle 10 eur) sai muutaman gigatavun verran dataa, mikä riitti varsin hyvin alueen karttojen selailuun ja somettamiseen. Liittymän myyjä ei muuten puhunut sanaakaan englantia, ja ukkokultakin vain hyvin auttavasti espanjaa, varsinkaan teknistä sanastoa, ja niinpä kaupankäynnissä piti käyttää apuna Google-kääntäjää. Noh, liittymäasia saatiin kuitenkin lopulta elekielellä tehostettuna hoidetuksi. :-)

Cabo San Lucas tuntui olevan myös polttari- ja hääporukoiden suosiossa. Tässä yksi tuleva tai tuore rouva uimarannalla huntu ja tiara päässään. Myös meidän hotellilla vihittiin yksi amerikkalaispariskunta. Hääseremonioiden jälkeen illan päätteeksi sekä hääpari että muutama vieras hyppäsivät kaikki yhtäaikaa juhla-asuineen hotellin uima-altaaseen. Liekö sitten enemmän meksikolainen vai amerikkalainen tapa, en osaa sanoa.

Autenttisuutta unohtamatta

Toki tämä oli itselleni ensimmäinen ihana puraisu Meksikosta, mutta uskallan kuitenkin väittää, ettei turismi ainakaan vielä ollut hävittänyt läheskään kaikkia autenttisia meksikolaispiirteitä tässä lomalaisten keskittymässä. Vai mitä sanot siitä, että tilatessasi ravintolassa guacamolea, se valmistetaan tuoreista raaka-aineista silmiesi alla ruokapöydän vieressä? Lisäksi kysyttiin, millaisin maustein asiakas guacamolensa halusi. Laitetaanko sipulia, korianteria, tomaattisalsaa, suolaa ja mikä saisi olla tulisuusaste? Sitten avokadot ja haluamasi lisukkeet pyöräytettiin morttelissa ja superherkullinen dippi oli valmis! Ja voi pojat, kylläpä se maistuikin. Parasta guacamolea ikinä! Myös paikalliset kala- ja lihatacot olivat viedä kielen mennessään, ai että!

Lisukkeita tacoille.

Hienot hotellialueet vs. rähjäiset röttelöt

Upeiden uima- ja snorklausrantojen sekä hienojen hotellialueiden kontrastina San José del Cabon ja Cabo San Lucas'n kaupunkien katukuvassa näkyi runsaasti myös rähjäisiä talon röttelöitä ja tyhjillään olevia, jopa siivottomia maa-alueita. Jalkakäytävissäkin oli paikoin reikiä, sillä pienet viemärikannet olivat menneet rikki, eikä niille näyttänyt löytyneen ainakaan vielä korjaajaa. Kaupunkien keskustojen katuja kävellessä sai siis olla tarkkana askelissaan. Vaikeaa se tosin oli, sillä kaiken huomioni tahtoivat varastaa ihanan värikkäät talot sekä paikallisten hengailu ja istuskelu katujen kulmauksissa.

Oranssia.

Sinistä.

Lisää sinistä ja keltaista sekä paikallinen riksa, bicitaxi.

Tällä kertaa tulimmekin ottaneeksi lomamme enemmän löhöilyn kannalta kuin aikoihin. Ja tarpeeseen se hetken loikoilu tulikin, sillä viime viikot ovat olleet suorastaan hektisiä näiden kaikkien hoidettavien asioiden kanssa. Yhtenä lomapäivänä yritimme ajaa läheiseen Cabo Pulmon kansallispuistoon, mutta allamme oli piskuinen vuokrakottero pienellä maavaralla ja kuoppaiseksi käynyt hiekkatie oli yksinkertaisesti kulkupelillemme liikaa. Se kun ei ollut tehoiltaankaan mikään raketti. Lisäksi alkoi olla turhan paljon yhtymäkohtia kohtalokkaaseen päiväämme Kuolemanlaaksossa: päällystämätön kuoppainen ajotie, sisämaassa lähemmäs +40 Celsius-asteeseen noussut lämpötila, hyvin vähän muuta liikennettä ja ympärillä pelkkiä kuivia risuja ja pari kaktusta siellä täällä. Niinpä päätimme jättää kansallispuiston tutkimisen toiseen kertaan jo ihan turvallisuussyistä. 

Ajatus siitä, että auto jäisi kiinni tai simahtaisi kuumuudessa näihin maisemiin, ei tuntunut houkuttelevalle.

Paluumatkalla törmäsimme tähän meren rannalla sijaitsevaan pinkkiin meksikolaislukaaliin. Tämä olis niiiin minun värinen talo!

Tuliaisena ötököitä?

Ja koska lämpimissä olosuhteissa oltiin, niin tulipa lomallamme nähtyä pitkästä aikaa oikein mojovan kokoisia torakoitakin. Nämä näyt saivat aikaan pieniä puistatuksia ja kotona tulikin sitten avattua matkalaukku kaiken varalta ulkosalla. Hrr, on ne etovia.

Eikä tässä vielä kaikki. Loppupuistatuksena teillekin kerrottakoon vielä tämäkin tapaus. Kun lomamme loppui ja olimme lentokentällä lähestymässä turvatarkastusta, kiinnitin huomiota, kuinka kaksi lentokenttäsiivoojaa seisoivat valoisassa käytävän kohdassa aivan vierekkäin. Ihmettelin tietenkin siinä heidän asentojaan, kunnes selvisi mitä he siinä lähekkäin kyöhnäsivät. Toinen siivoja etsi toiselta täikammalla täitä! OMG, äkkiä pakoon!

Tyhjäksi jäänyt meksikolaisapteekki, joten ei myöskään täishampoota tästä saatavilla siivojatädeille.

Näistäkin ötökkähavainnoista huolimatta lähtisin vaikka heti uudestaan Meksikoon. Vielä jäi niin paljon näkemättä, kokematta ja maistelematta. Ehkä vielä jonakin päivänä...

Mutta hei, eipä se hektisyys lomalta palattuamme sitten hellittänytkään. Tästä kerron teille lisää seuraavassa postauksessani. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!