Syksyn työt starttaavat tänään

Kesälomani toinenkin osa on nyt takanapäin, tosin puolilomailuahan se vain olikin. Tulin tehneeksi 15 tuntia töitä kotona ja näiden lisäksi työpaikallamme pidettiin tärkeä kokous. Mutta se siitä, tiedossahan olikin, ettei se puhdasta lomaa tulisikaan olemaan. Mutta hei, varsinainen syksyn työrupeamani alkaa toden teolla tänään! Luvassa onkin heti menoa eikä nykytystä. Tiedossa on kiirettä ja lisäksi ensimmäinen työviikkoni tulee olemaan taas 6-päiväinen. Ja miksi ihmeessä näin?

Rekrytointiprosessimme uuden kollegani etsimiseksi vei oman aikansa, mutta uusi tuleva työkaverini muuttaa maahan ja Bay Arealle viikon päästä. Heti tämän jälkeen pääsen häntä opastamaan tuleviin tehtäviinsä. Niinpä tässä on nyt hyvinkin toivonkipinää ilmassa, että vihdoin ja viimein pääsen tekemään sitä osa-aikatyötä niin kuin olin alunpitäen suunnittellut ja niin kuin viime maaliskuussa papereihin tuli kirjattua. 

On muuten vielä jälkeenpäinkin huvittanut, kun ihana ex-kollegani Suomesta kommentoi minulle tyyliin: "Älä hyvä nainen kokeile siellä Piilaaksossa kokoaikatyötä, jos osa-aikatyössäkin viikkotunnit hipovat 45 tuntia!" Mainio kommentti. 

Kauhuissaan ei kuitenkaan tarvitse siinä mielessä olla, että olenhan tuntipalkalla, en kuukausipalkalla, joten jokaisesta tunnista minulle maksetaan. Ilmaiseksi ei tarvitse tehdä. Ja se pitää muistaa, että joustoa on löytynyt ja löytyy paljon myös työnantajani puolelta. Olen pystynyt pitämään lomaa kesäajan ulkopuolellakin ja tulevalle syyskuulle sain jälleen pienen loman järjestymään. Siihen aikaan pitäisi onneksi olla jo sen uuden työkaverinkin hyvinkin ruodussa.

Uudesta kollegastani tiedän vielä varsin vähän. Hänen hakupaperinsa olen toki lukenut ja hän mätsäsikin osaamiseltaan ja kokemukseltaan meidän tehtäviin aivan loistavasti. Mutta en ole häntä vielä tavannut eli pientä jännityksen väreilyä on ilmassa. Hän muuttaa Piilaaksoon Vancouverista ja pääsyynsä muuttoon on päästä lapsenlapsiaan lähelle. Pääsen siis tekemään töitä mummon kanssa, hi hii. Toivottavasti en itse mummoudu täysin tässä työpaikkani astetta varttuneemmassa seurassa, muutamat mummojen vaivathan minulla jo toki onkin, ha hah.  

Uutta pukkaa niin sitruunassa kuin työrintamallakin.

Blogipostausten harveneminen

Tämä alkuperäistä suunnitelmaani tiukempi työtahti on vaikuttanut luonnollisesti myös bloggaamiseeni. Postauksia on tullut julkaistua harvemmin. Sainkin hiljattain lempeän huomautuksen harventuneista kirjoituksistani. Ja tottahan se on. Toisaalta ei ole ollut niin paljon aikaa, toisaalta myös staattinen asento tietokoneen ääressä on ollut ergonomisesti pahinta mahdollista myrkkyä tuolle olkapäälleni. Niinpä senkään vuoksi ei näppis ole ollut sormieni alla yhtä usein. 

Mutta jospa blogini taas tästä virkoaisi. Tämä oli tällainen pikapäivitys ja seuraavaksi alankin valmistautumaan työiltaan. Teille sanon hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!