Vähän uudenlainen road trip näköpiirissä

Viime viikkoni oli työmääriltään aika järkyttävä. Olin järjestämässä isoa tapahtumaa ja sain viikonlopunkin paiskia yli 10-tuntista työpäivää. Muutamia hullunmyllytilanteitakin viikko piti sisällään, huh huh. Kun sitten aamuyön tunteina stressin ja paineen alla valvoin, niin mietin onko tässä työn määrässä taas mitään järkeä. Raataa taas kerran elämässään niin, että yöunetkin katoavat. Onneksi heti tällä viikolla oli kuitenkin luvassa rauhallisempi viikko. Jo sen tiedostaminen helpotti. Lisäksi kalenterissa siintävä road trip auttoi jaksamaan. Näillä ajatuksilla sain vaakakupin taas kallistumaan positiiviselle puolelleen. 

Olemme siis muutaman viikon päästä aikeissa tehdä road tripin, ja vähän uudenlaisen sellaisen, joten siitä kerron teille tällä kertaa.

Valmistautuminen aloitettu

Ennakkovalmistautumiset reissua varten on aloitettu pikku hiljaa ja ajoissa, ettei jäisi viime tippaan. Matkaa tullaan tekemään taas mailikaupalla, tällä kertaa 3 000 mailia eli yli 4 800 kilometriä. Tämä ei vielä pidä sisällään sattumanvaraisia ex tempore -mutkia. Matka on tarkoitus taittaa kymmenessä päivässä, joskin yhtenä päivänä pysymme samassa kohteessa, joten keskimääräinen ajo jokaiselle ajopäivälle on yli 530 km. Nämä mailimäärät huomioiden automme onkin käynyt juuri huollossa, öljyt on vaihdettu ja pyyhkijänsulatkin uusittu. Lisäksi huollossa tuli ilmi, että renkaat olivatkin yllättäen jo melko kulahtaneet, joten hankimme uudet renkaat. Uudet kumit ovat sellaista offroad-kamaa, että pitäisi kestää vähän maastoajoakin. Tästä myöhemmin postauksessa lisää. 

Kun ukkokulta laittoi koko matkareittimme Google Mapsiin, antoi se ajoajaksi 50 tuntia. Ja tämä aika siis ilman ruuhkia. Heh, kyllähän siinä taas vähän istumalihaksia kysytään. Mutta eipä tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten tiedossa on mitä tuleman pitää. Autoon on syytä varata kunnolla juotavaa ja pikku purtavaa myös.

Uusi reissukokoonpano ja uusi osavaltio

Reissustamme tulee vähän uudenlainen, sillä lähdemme tällä kertaa road tripille Piilaaksossa asuvan perheen kanssa. Teimme reittisuunnitelman yhdessä jo tammikuussa. Tietyssä vaiheessa reittiä tiemme eroavat muutamaksi päiväksi, sillä he koluavat paikkoja mm. Grand Canyonilla, missä me olemme jo käyneet. Me jatkamme matkaamme aina New Mexicon osavaltion puolelle, mikä on meille ukkokullan kanssa uusi tuttavuus. Road tripin loppupäässä palaamme tämän perheen kanssa kuitenkin taas yhteiseen majapaikkaan ja matkaamme sitten samassa aikataulussa takaisin Piilaaksoon. 

New Mexicon osavaltio USA:n kartalla. Me sijaitsemme tuolla sinisessä pisteessä kartan vasemmassa laidassa. Kartta Google Maps.

 Teema

Ensimmäistä kertaa meillä on road tripillämme myös teema. Vitsistä kai se ensin lähti, mutta lopulta päätimme sen sitten viedä toteutukseen asti. Road tripimme teemana on majoittua pääosin vain ja ainoastaan Motel 6 - tai toiseen edulliseen Super 8 -ketjun motelleihin. Tällä perheellä on mukanaan koira ja tämäkin siis toi omat kuvionsa löytää majoituksia reittimme varrelta. Monet motellit sallivat lemmikit ja tämä oli yksi syy, joka johti lopullisiin majoitusvalintoihimme. Toisekseen, road tripillä kun ollaan, ei itse majoituspaikkakunnilla välttämättä useinkaan ole juuri nähtävää. Näkemisen arvoiset paikat ja mielenkiinnon kohteet kolutaan päivällä. Niinpä road tripin majapaikkoihin saavutaan usein myöhään illalla, siellä käydään vain nukkumassa ja peseytymässä ja aamuvarhain matkaa jatketaan. Varustelutasona sänky ja suihku ovat siis riittävät. Toki katsoimme, ettemme nyt aivan ala-arvoisiin murjuihin tehneet majoitusvarauksia ja hei, joissakin motelleissahan on jopa uima-allaskin! Me kaikki otamme siis tämän road tripin teemamme lähinnä hauskana seikkailuna ja retkemme lisämausteena. 

Uudenlaisia majapaikkoja

Parin yön kohdalla teemme kuitenkin teemastamme mielenkiintoisen poikkeuksen. Yhden yön tulemme majoittumaan tiipiissä, intiaaniteltassa, erittäin pienessä kylässä. Toisena yönä tulemme kokeilemaan glampingia. Glamping tulee sanoista glamorous camping eli kyseessä on ns. luksustelttailua. Telttailua luksusmaisesti varustelluissa teltoissa keskellä erämaata tähtitaivaan alla. Jes! Näitä kahta kohdetta odotan erityisen paljon, sillä aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisista ei ole. Pitänee vain varoa aamutuimaan, kun herätessään laskee jalkansa teltan lattialle, ettei satu tallaamaan skorpionin tai käärmeen päälle... (Vai olenkohan vain katsonut liikaa Indiana Jones -elokuvia? No, onhan se erämaassa mahdollista tämäkin.) 

Revanssi Kuolemanlaaksosta

Tällä reissulla aiomme myös ns. uhmata kohtaloamme ja yrittää uudelleen päästä sille surullisenkuuluisalle nähtävyydelle Kuolemanlaaksossa. Uusille lukijoille tiedoksi, että surullisenkuuluisuus juontuu siitä, että viimeksi ollessamme vuonna 2015 road tripillä Kuolemanlaaksossa, jäimme autollamme kokonaiseksi päiväksi mutaan kiinni! Silloin ei naurattanut. Tapauksesta voi käydä lukemassa täältä.

Niin, Kuolemanlaaksonhan pitäisi olla aavikkoa ja erämaata, yksi maailman kuumimmista ja kuivimmista alueista, mutta tuolloin, kas kummaa, erämaasta löytyi muutama petollinen mutakuoppa, joista yksi sitten imaisi meidät syövereihinsä. 

Noh, arvatkaapas missä jamassa Kuolemanlaakson maisemat tällä hetkellä makaavat? Siellähän siis tulvii! Yhdysvaltain länsirannikko on saanut tänä talvena ja keväänä niin paljon sateita, että jopa erämaassakin on tulvia. Tässä on maaliskuun puolivälissä otettuja kuvia Kuolemanlaaksosta: 

Kuolemanlaaksoon on tulvien mukana muodostunut 16 kilometrin mittainen järvi! Tämä on Kuolemanlaaksossa erittäin harvinaista. Kaksi yllä olevaa kuvaa ovat Elliot McGuckenin ottamia noin 10 päivää sitten. Kuvalähde ja artikkeli Kuolemanlaakson tulvista löytyvät täältä. 

Kuvat nähtyämme meidän on siis vielä syytä selvittää lähempänä reissuamme, vaikuttavatko nämä tulvat myös omiin tuleviin ajoreitteihimme. Pitääkö ottaa kiertotie vai ehtiikö 16 kilometrin mittainen järvi kuivahtaa ennen omaa matkaamme? Tämä oli siis yksi lisäsyy offroad-renkaiden hankintaan. Ja tällä kertaa mukaan pakataan myös hinausköyttä, pieni lapio ja hanskat. Vahingosta on siis viisastuttu. Mutaosuuksia voi nimittäin jälleen kerran olla kohdallamme luvassa...

Ensikosketusta tulviin ja vesiesteiden ylittämiseen saimmekin muuten jo Big Sur -viikonloppuna: 

Mittatikun mukaan veden syvyyden pitäisi olla alle yhden feetin (30 cm), mutta vettä oli huomattavasti enemmän. Autoseurue, joka jätti tieosuuden ylittämättä, kertoi meille mittatikun hämäävän. 

Big Surissa rannalle vievä tie oli joutunut tulvaveden alle ja ylitimme tämän vedenpeittämän tieosuuden sekä meno- että paluumatkalla. Onneksi nykyisessä autossamme on edellistä korkeampi maavara ja neliveto, totta kai! Ilman näitä ominaisuuksia en olisi tuohonkaan vedenylitykseen lähtenyt.

Pitäkäätten siis peukkuja, ettemme jää taas muutaman viikon päästä jumiin Kuolemanlaaksoon! Mikäli blogini hiljenee, tiedätte missä olen. Kovasti kyllä jo reissua odotan ja tässähän aivan matkakuumekin nousi tätä kirjoittaessa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!