Joulukalenterin uusi merkitys

Tiedättekö mitä? Minä olen ostanut itselleni suklaajoulukalenterin jo lokakuussa! Siellä se minua senkin päällä odottaa. En ole erityisen jouluhullu ihminen, mutta olen hankkinut aivan yhtä tai kahta vuotta lukuunottamatta joulukalenterin itselleni myös aina näin aikuisiällä. Ehkä olen halunnut säilyttää tiettyä lapsenmielisyyttä, mene ja tiedä. 

Mutta vasta nyt sain ahaa-elämyksen, että näin ulkosuomalaisena joulukalenterilla on minulle oikeastaan aivan uusi merkitys. Se on minulle lähtölaskenta päästä Suomeen! Eräänlainen aamukampa siitä, kuinka monta yötä pitää vielä nukkua, että pääsen näkemään läheisiäni Suomessa. Tänä syksynä olen potenut aikaisempaa kovempaa kaihoa Suomeen ja odotus tuntuu siksikin malttamattomalta. Lapsena joulukalentereissa se odotetuin luukku oli tietenkin luukku nro 24. Silloin tulisi pukki! Mutta mikä parasta, minun ulkosuomalaisen joulukalanterissani se paras hetki, matka Suomeen, koittaa jo hiukan ennen tuota 24. luukkua. Jippii!

Kivaa kontrastia, joulukalenterini ja taustalla greippipuu.

Se täytyy tunnustaa, että olin kyllä vähällä hankkia itselleni toisenkin joulukalenterin, nyt marraskuulle. Vähän niin kuin pre- tai esijoulukalenteri, heh! Marraskuu on minulla nimittäin perinteisesti töissä todella kiire ja stressaava (lue: järkyttävä) kuukausi, mutta kaikkein pahimman pitäisi hellittää juurikin 24. päivä. Ehkä siinä olisi ollut joulukalenterifanille toisen kalenterin paikka.

Suklaahan näissä joulukalentereissa on harvoin edes mitenkään erityisen hyvää, mutta minulle kalenteri itsessään on se juttu. Saada avata luukku kerrallaan ja antaa odotuksen tiivistyä. Eipä tule rohmuttua kaikkia suklaita kerralla.

Loppukevennys

Toisin kuin luulisi, myös joulukalenterin hankinnassa saa olla yllättävän tarkkana. Viime vuonna ostin kalenterini Ikeasta ja mitä ihmettä? Joulukuun edetessä ja kesken luukkujen aukaisun huomasin, että kalenterista puuttui tyystin luukku nro 24! Sen sijaan luukkuja nro 21 oli kaksi kappaletta. Kun koko joulukalenterin ydin on siinä, että kalenterissa on 24 luukkua ja jokaisen kanteen on kirjattu eri luku! No, eivät sitten olleet onnistuneet edes siinä, saamarin tunarit! Toivon mukaan kukaan lapsi ei saanut traumoja, kun kalenterin odotetuin luukku nro 24 puuttui! Se oli maailman paskin joulukalenteri se. Tänä vuonna en ostanut joulukalenteriani Ikeasta. Tykkään enemmän sellaisesta perinteisestä mallista, jossa on 24 ERI luukkua, hahah!

Kaivoin puhelimeni kätköistä kuvan viimevuotisesta joulukalenteristani. Siinä ne manatut tuplaluukut ovat!

Nyt minun täytyy valitettavasti antaa työkiireiden vyöryä ylleni. Töitä saan paiskia myös kaksi seuraavaa viikonloppua. Tällaista tämä minun "kevyt osa-aikatyö" täällä Piilaaksossa on. Mutta onneksi on enää 16 yötä ja sitten pääsen avaamaan joulukalenterin ensimmäisen luukun. Blogini pariin palaan taas, kunhan hengähdystaukoa heltiää. Siihen asti hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!