Etäyhteydet
Tällä hetkellä moni hoitaa niin työasioitaan kuin sosiaalisiakin kanssakäymisiä voimassaolevien eristysolosuhteiden vuoksi netin välityksellä. Etätyö on jo monille tuttua ja siihen onneksi välineitä on tarjolla. Moni on kuitenkin täysin uuden edessä, mainittakoon heistä vaikkapa osa opettajista ja iso osa peruskouluikäisistä oppilaista. Ulkosuomalaisten tarinoita lukiessa kotikoulut ja niihin liittyvä etäopetus, tai sen täydellinen puuttuminen, on toteutettu maailmalla hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Eikä ne lukemani mukaan aina Suomenkaan oloissa ole todellakaan menneet kuten Strömsössä. Moni vanhempi tuntuukin nyt repivän stressiä tuosta kotikoulusta, mutta muistakaahan olla armollisia itsellenne ja lapsellenne. Monta stressaavaa tekijää varmasti on, mutta älkää ainakaan oppimistulosten saavuttamisesta stressaantuko. Lapsenne tulee saamaan perusopetusta asuinmaastanne riippuen +/- kymmenen vuotta. Jos siitä ajasta kaksi kuukatta, tai sanotaan vaikka kuusikin kuukautta olisi kotikoulua, on se vielä pieni osuus kokonaisuudesta. Koulun lähiopetuksen jonakin päivänä taas jatkuessa on opettajakunta varmastikin varautunut kertaamaan ja vielä kerran kertaamaan asioita, joita kotikouluaikana olisi tullut oppia.
Jos poisluetaan koulu- ja työtehtävät, moni hoitaa nyt etäyhteyksin myös sosiaalisia suhteitaan. Olenkin pohtinut, että nyt moni suomalainen ystäväni saa kokea pienen raapaisun ulkosuomalaisen elämästä. Ei voikaan treffata kasvotusten hyvää, pitkäaikaista ystävää, vaikka kuinka haluaisi. Ei kutsua kivaa naapuria kotiinsa kahville. Ei sopia leikki- tai lounastreffejä niiden kanssa, joiden kanssa se on ollut tapana. Ainoa yhteydenpito tapahtuu nyt bittiavaruuden ja puhelinverkkojen välityksellä. Tämähän on meille monille ulkosuomalaisille ollut jo sitä arkipäivää pitäessämme yhteyksiä Suomessa asuviin perheenjäseniimme ja ystäviimme. Ehkäpä nyt joku minunkin ystävistäni siis ymmärtää, miten tavattoman tärkeässä roolissa minulle ovat ne kaikki viestit, sähköpostit ja puhelut näinä ulkomaan vuosinani olleet! Täältä USA:n länsirannikolta yhteyksiä pitäessä yhden lisätvistin tuo tosin vielä kymmenen tunnin aikaero. Kun ystäväni Suomessa nauttii jo illallistaan, minä kulauttelen kurkustani alas vasta aamukahvia. Ovatko siis kenties monet ulkosuomalaiset, tai sen aiemmin elämässään kokeneet, siis jo hiukan nahkaansa kovettaneita näiden etäyhteyksien edessä? Se, että esimerkiksi pitkäaikaisiin ystäviin voi pitää useimmiten yhteyttä vain etäyhteyksien kautta, ei tule enää ihan yhtä isona shokkina tai muutoksena arkeen? Mene ja tiedä. Omia pohdintojani nämä vain ovat.
Entiset nettiystävyydet
Eristysolosuhteet ovat saaneet monet myös turhautumaan. Joillakin on, toisilla taas ei todellakaan ole, nyt enemmän aikaa vietettäväksi myös sosiaalisessa mediassa ja ehkä tätä turhautumista puretaan siellä. Monet keskusteluryhmät ovat menneet kommentoijilla nopeasti toistensa nokkimiseksi ja riita saadaan aikaiseksi helposti. Omaa tulenarkuusluokkaansa edustavat keskustelut, uutislinkit ja väittelyt juurikin koronasta. Erästä kempeleläiskirjailijaa lainatakseni, somessa korona on uusi karppausbuumi, joka kuin uskonnon lailla jakoi aikoinaan ihmisiä kahteen eri leiriin. Toisen puolen mielipiteitä, ajatuksia ja kokemuksia ei haluttu kuunnella ja nettiystävyyksiä laitettiin poikki tuon tuosta. Näin on käynyt nyt koronankin aikaan. Aihe kuumentaa monen tunteita ja välejä on laitettu keskustelyryhmissä poikki. Nettiystävyyksistä on tullut entisiä nettiystävyyksiä.
Ja täytyypä sanoa, että olen itsekin joutunut laittamaan pahimpia höyrypäitä ja yhden kokonaisen höyrypääryhmän jäähypenkille. Joillakin se jatkuva länkytys, kuinka kaikki paha maailmassa, siis aivan kaikki, on presidentti Trumpin syytä. Se on väsyttävää, enkä jaksa enää päivästä toiseen samaa virttä uutisvirrastani lukea. Olinpa itse mitä mieltä Trumpista tahansa, on kyseessä kuitenkin nykyinen asuinmaani ja myös tämänhetkinen terveydenhuoltoni nojaa tämän maan systeemeihin. Toisekseen, Trumpin jatkuva mollaaminen ei laita pandemiaa yhtään sen nopeammin aisoihin sekään, joten olen miettinyt, mitä sen kaiken ikäväsävytteisen viestin jakamisella on tarkoitus saavuttaa. Toisilla somen höyrypäillä on toki ollut muita ikuisuusteemoja, mutta olen jättänyt heidät nyt vaahtoamaan omiin kupliinsa. Tarvitsen heistä taukoa.
Lisäksi tällaisina ärhäkkinä aikoina ne paljon puhutut käytöstavat netissä olisivat nyt todella hyvä muistaa. Monista ryhmäkeskusteluista paistaa läpi kuinka kaksi sanaharkkaan keskenään lähtenyttä vain roiskaisevat kommenttinsa toisensa perään. Tämä näkyy niin, että suolletaan nopeasti yksi lause, seuraavaan omaan kommenttiin kirjoitetaan sille jatkoa, taas yhden vaillinaisen lauseen verran. Harkinta-aikaa noiden kommenttien kirjoitamiseen on käytetty tasan millisekunnin verran. Ja sitten, kun toinen lähtee jo kommentoimaan takaisin sitä ensimmäistä, vaillinaista, ilman lopullista punaista lankaa olevaa kommenttia, onkin soppa jo valmis. Näitä olen saanut todistaa viime päivinä useaankin otteeseen.
Onkin tehnyt monesti mieli kysyä, että mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Aivan kuin empatia olisi ehtyvä luonnonvara ja nyt se näyttäisi monen kohdalla kulutetun loppuun. Voi surku!
 |
| Myös omenapuumme on alkanut kukkimaan. Nämä kukinnothan ovat kuin niitä nettiystävyyksiä. Osa nupuista karisee maahan ennen kuin ovat auenneetkaan. Osa jää nupuille puhkeamatta koskaan täyteen kukkaansa. Osa taas puhkeaa kukoistukseensa tuottaen iloa ja vielä hedelmääkin pidemmän ajan kuluessa. |
Uudet nettiystävyydet
Mutta onhan tämä etäyhteksien pito tuonut mukanaan myös uusiakin kokeiluja ja nettituttavuuksia. Itse esimerkiksi olen jatkanut polveni fysioterapiaa nyt videopuheluiden avulla. Suhtauduin etäsessioihin ennakkoon melko skeptisesti, sillä kaikenlainen fyysinen kosketus, tunnustelu ja mobilisointi olisivat poissuljettuja. Mutta yllättävän hyvin etäfysioterapia onkin toiminut. Sellainen lisäharmi tästä kylläkin on koitunut, että fysioterapeuttini varoituksen mukaan vakuutusyhtiöt eivät hyväksy näitä etäyhteyksin pidettyjä fysioterapiasessioita korvattaviksi. Oma fysioterapeuttini oli jo valmiiksi vakuutusyhtiöiden hyväksymän verkoston ulkopuolinen toimija. Tämä tarkoitti jo lähtökohtaisesti, että maksamani omavastuu hoidoista on isompi. Nyt omavastuun osuus kasvaa entisestään, mikäli etäsessiot pysyvät ei-korvattavina sessioina, eikä korona uutena, täysin poikkeuksellisena tilanteena tuo vakuutusyhtiöiden päätöksiin muutosta.
Lisäksi omissa eristysajan ystävyyssuhteissa on ollut valtavan kiva huomata se, että on tullut pidettyä pitkästä aikaa enemmän yhteyksiä myös vanhoihin, jopa lapsuusajan ystäviiin ja tuttuihin. Ja löysinpä ensimmäistä kertaa yhteydet vanhoihin harrastuskavereihinikin, joista en ole kuullut siis noin 20 vuoteen! On ollut aivan mahtava vaihtaa kuulumisia, nimittäin 20 vuodessa on ehtinyt tapahtua meidän useampien elämässä aika paljon! Aivan ihania yhteydenottoja! On muisteltu menneitä ja naurettu makeasti, kukin omalla tahollaan eristyksissä.
Loppukevennys
Eräänlaiset etäyhteydet ovat tuoneet hymyä huulilleni myös toisella tapaa. Useat meistä ovat nyt etsineet verkon välityksellä tarjottavia liikuntaohjauksia, jotta voisi kuntoilla kotona. Oma kuntosaliketjuni on avannut kattavan valikoiman erilaisia tunteja asiakkaidensa käyttöön. Polveni rajoittaa kuitenkin edelleen, mitä liikuntamuotoja pystyn tällä hetkellä tekemään ja niinpä olen lisäksi mennyt sosiaalisesta uutivirrastani klikkaamaan paria joogatuntien tarjoajaa.
Tämä sai nähtävästi somen algoritmit tajuamaan, että olen kiinnostunut kotikuntoilusta ja niinpä varsinkin Instagramin uutisvirtani on alkanut täyttymään kaikenlaisten ja ennen kaikkea kaikentasoisten kotijumppaajien tee-se-itse videoista. Osa toki on ihan ammattilaisia ja se näkyy heidän liikkeissään videoillakin, mutta sitten se loppusosa. Voi hyvänen aika, minkalaista yrittäjää siellä on! Paitsi että heidän rimpuilunsa näyttää toisinaan melko huvittavalle, niin valitettavan usein he tekevät liikkeitä niin, että loukkaantumisen riski on kyllä aika iso. Jos heidän taka-ajatuksensa näille "opastaville ja inspiroiville" kotijumppavideoille on ollut se, että heidät löydetään uusina kykyinä kuntoilun maailmassa, niin tekisi mieleni sanoa, että älkää jättäkö edellisiä hommianne mitä ne sitten ikinä olivatkaan. Noh, tietenkään en mene tätä asiaa oikeasti sanomaan, koska käytöstavat. Nyt heidän jumppasessionsa toimivat lähinnä hauskana viihteenä, toki pitää toivoa, ettei kukaan loukkaa itseään, jos lähtee noita heidän liikkeitä orjallisesti noudattamaan. Ehkä tähänkin pätee vanha sääntö: luota ammattilaiseen ja varo halpoja kopioita.
Ensi viikonloppuna Suomessa vietetään pääsiäistä, mutta täällä sen juhlinta ei juurikaan näy. Ei ole ylimääräisiä vapaapäiviä ja nyt kun käymme ruokakaupassakin vain noin kerran kahdessa viikossa, on jäänyt kaikki pääsiäisteemainen krääsäkin näkemättä. Ehkä ensi kauppareissulla ostan keltaisia kukkia maljakkoon. Jospa se toisi vähän pääsiäisen tunnelmaa. Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti