Kuntosalin pukuhuoneessa

Kirjoitin edellisessä postauksessa kokemuksiani amerikkalaisista saunoista täällä Yhdysvaltojen länsirannikolla. Jatkan vähän samalla teemalla ja tällä kertaa kerron teille muutamista mieleeni jääneistä kokemuksista kuntosalien ja kuntosalisaunojen pukuhuoneista.

Isoimpana erona suomalaiseen pukuhuonekäyttäytymiseen on ehdottomasti se, että täällä tuntemattomat puhuvat toisilleen hyvinkin helposti. Joskus se voi olla vain hyvän päivänjatkon toivotus, kysely kuinka treeni tänään sujui tai ystävällisesti huikattu kehu toisen hiuksista, asuvalinnasta tai mistä tahansa muusta. Muiden muassa tällaisiin keskusteluihin olen itse päätynyt:

Nettikauppasuosituksia ja politiikkaa

Aluksi yleisenä huomiona USA:sta, että eipä juuri ole julkista paikkaa, mihin ei olisi asennettu televisiota katon rajaan. Näin on myös monissa kuntosalien pukuhuoneissa. Ravintoloissa ja partureissa noissa televisioissa pyörii useimmiten urheilukanavat, mutta kuntosaleilla, ainakin naisten pukuhuoneen puolella, televisiot on säädetty enimmäkseen uutiskanaville. Aina en tule edes kiinnittäneeksi huomiota, mikä pukuhuonetelevisiossa sillä hetkellä pauhaa, mutta kerran presidentin tiedotustilaisuuden ollessa meneillään jäin kuuntelemaan sitä minäkin. Seuraavaksi syntyikin antoisa keskustelu erään vanhemman naisen kanssa päivän politiikasta, eritoten maahanmuutosta. Olenhan tuohon ilmiöön osallisena itsekin. Lopulta rouva kertoi minulle melkeinpä koko elämäntarinansa, kuinka oli muuttanut Louisianasta Piilaaksoon, mitä lapsensa tekivät työkseen ja kuinka monta lastenlasta hänellä oli. Olipa kiva piristys päivään se keskustelu.

Toinen hiljaisuuden rikkoja pukuhuoneissa on ollut ihme kyllä uimapukuni, jota käytän saunoessani. Se on tuntunut herättävän kiinnostusta, kerää usein kehuja ja perään tietenkin kysymyksen, mistä olen sen hankkinut. Ei ole kauaakaan, kun uimapukuni ja ylipäätään vaatehankinnat johtivat erään naisen antamaan suositukseen uudesta nettivaatekaupasta. En ollut tästä kiinalaisesta nettikaupasta Shein koskaan kuullutkaan, mutta nainen kehui sen minulle maasta taivaisiin. Aukaisi sitten oikein kännykkänsä ja esitteli nettikaupan valikoimaa ja sen todella edullisia hintoja. Näytti myös, mitä vaatteita hän itse oli sieltä jo tilannut. Esittelyn lopuksi nainen antoi minulle vielä vinkin, joka minua kyllä vähän huvitti:

"Sinä kun olet kuitenkin tuollainen iso ihminen, niin kokeile tehdä ensin sellainen pieni koetilaus, jotta näet tuon kiinalaisen verkkokaupan vaatteiden mittasuhteet. Ne voivat poiketa meidän tutuista mitoituksista aika lailla." Ja ihan hyvä neuvohan se toki olikin, mutta huvittuneena toivoin, että rouva tarkoitti tällä  isolla ihmisellä ennemminkin pituuttani, eikä niinkään leveyttäni. Hah hah!

Tässä se minun "keskustelunavaajauimapukuni". Karanteenin jälkeen saattaa kyllä uuman kaarteet pullottaa vähän toiseen suuntaan. Nimimerkillä Leivottu on. :-D 

Joskus tulee väistämättä kuunneltua myös kahden muun henkilön pukuhuonekeskustelua ja seuraava keskustelu on kyllä syöpynyt korvieni kuuloluille ikuisiksi ajoiksi:

Brasilialainen zumbaohjaaja tuli pukuhuoneeseen tuntinsa jälkeen ja keskusteli tunnillansa olleen zumbaajan kanssa. Ohjaaja oli ollut hiljattain sairaana ja joutunut jättämään tuntejaan välistä. Niinpä osallistuja kysyi ohjaajan tämänhetkistä vointia. Onko tauti nyt selätetty? Tähän zumbaohaaja kertoo olevansa Brasiliasta lähtöisin ja tuovansa sieltä aina käydessään antibiootteja isot määrät. Antibiootteja myydään Brasiliassa käsikauppatavarana ja zumbaohjaajalla on tapana ottaa heti aina parin kolmen päivän ajan antibioottia, jos pieniäkään flunssan oireita alkaa ilmaantua. En edes muista, kuinka kysyjä tähän reagoi, mutta itselläni loksahti kyllä vaatelokerollani leuka auki hämmästyksestä. Onneksi olin ohjaajaan selin. Seuraavaksi minua alkoi kiukuttaa. Että hän ottaa noin vain summamutikassa antibioottia parin päivän ajan! Juuri tällainen käyttöhän johtaa osaltaan vastustuskykyisten bakteerien syntyyn ja sitten ollaan tämän nykypäivän kaltaisissakin tilanteissa, missä antibiootit eivät enää tehoa sairauksiin, joihin ne ennen ovat vielä tepsineet. Onneksi olin tosiaan selin ohjaajaan, kun hän tämän kertoi, ja sain pidettyä omat kiukkumölyni mahassa. Eihän hän minulle asiaa edes kertonut, vaan kuulin sen sattumalta. Olen muistellut tuota tapausta monesti vielä uudestaankin ja kyllä tekee pahaa edelleen pelkkä ajatus.

Mutta sitten astettta iloisempiin havaintoihini:

Aasialaiset omat lukunsa

Ehdoton enemmistö saunojen, suihkujen ja pukuhuonetilojen käyttäjistä omilla saleillani koostuu aasialaisista. Valtaosa heistä on iäkkäämpiä rouvashenkilöitä. Niinpä he ansaitsevat ihan omat erikoishuomionsa postaukseni päätteeksi.

1) Tukankuivaajat

Jo kiinalainen akupunktiolääkärini yritti minulle täällä kovasti aikoinaan valistaa, ettei märällä tukalla saa missään nimessä mennä ulos. Tämä kun kuulemma altistaa kaikelle huonolle kuten sairastumiselle, niskalihasten jäykistymiselle, koko kropan viluiselle tunteelle jne. Tätä oppia aasialaisrouvat kyllä näyttävät noudattavan aika orjallisesti ja kuntosalien pukuhuoneissa he kuivattavat tukkaansa käsien kuivaustuulettimissa. En tiedä, miksi he eivät tuo omia hiustenkuivaimia mukanaan, vaan käyttävät nimenomaan pukuhuoneen vessojen yhteyteen seiniin kiinnitettyjä käsikuivaimia. Olipa käsikuivaimia rivissä yksi, kaksi tai kolme kappaletta, on niissä parhaimmillaan jokaisessa aasialaisleidi pää alaspäin niskavillojaan löyhyttelemässä. Konkarit osaavat vieläpä paukauttaa käsikuivaimen käynnistyspainiketta yläpuoleltaan aina uudelleen pitäen päänsä kuitenkin koko ajan alaspäin roikuksissa. Taituruutta!

2) Pro varustustaso

Olen myös kiinnittänyt huomiota aasialaisrouvien aivan pro-tason varusteluun niin saunaan kuin suihkuunkin. Ensinnäkin he saapuvat kuntosalille vetäen perässään pieniä, rullilla olevia matka- tai ostoslaukkuja. Sinne he ovat pakanneet kaiken saunareissuillaan tarvitsemansa. Paitsi niitä hiustenkuivaimia ei. Suihkussa näen heidän käyttävän pieniä söpöjä koreja, joihin he ovat pakanneet kaikki tarvitsemansa tökötit. Ja niitä pulloja on muuten sen verran, että mukana on jotakin muutakin kuin vain shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua. En tiedä mitä. Itsellänihän on käytössä pesutuotteille suihkukopissa pelkkä pieni muovipussi, joka tahtoo tietenkin kerätä vettä pohjalle. Tuollainen korisysteemi, jonka pohjassa on reiät, olisi kyllä ehdottomasti kätevämpi.

Tämäntapaisia koreja ne aasialaisrouvat kantavat. Pitäisiköhän laittaa omakin kori tilaukseen? Nimimerkillä Saunareissua odotellessa.

3) Kauneudenhoitorutiinit

Kaikkein mielenkiintoisinta on kuitenkin ollut seurata näiden aasialaisrouvien saunomisen jälkeisiä kauneudenhoitorutiineja. Yleensä he käyttävät kasvoilleen ainakin kahta eri seerumia. Parhaimmillaan olen nähnyt yhden mummelin taputtelevan kasvoilleen jopa kolmea eri seerumia. Aina eri pullosta ja seerumi kuuluu nimenomaan läpsytellä iholle. Siinä kun sattuu kolmekin koreaa korealaista yhtä aikaa peilien eteen, niin melkoinen läpse ja läiske siitä kuuluu! Hih. Seerumeiden jälkeen avataan sitten vielä se tuhdimman rasvan purkki ja levitetään se päällimmäiseksi. Ja sitten vielä loppuläpsyttelyt kasvoille, että saadaan nätti ruso poskiin! Ja kyllä monien jo iäkkäidenkin mummeleiden ihoa onkin saanut ihastella! Heidän ihonsa ovat virheettömiä ja voivat kertakaikkisen hyvin! Olen ollut suorastaan kateellinen. Ehkä tuollainen äänekäs läpsyttely pitäisi sitten ottaa omiinkin kasvojenhoitokuvioihin mukaan.

Montaakos kasvoseerumia sinä käytät ja laitatko läpsytellen?

Tällaisia havaintoja tällä kertaa. Nyt sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!