Pääsiäistrulli huumeluolan oven takana

Että minä oli saada sydänkohtauksen tässä yksi ilta! Oli jo myöhäinen ilta, ulkona pilkkopimeää, kello noin 22.30 ja päivän aktiviteetit takana. Makoilimme kaikessa rauhassa olohuoneen sohvalla, ukkokulta chattaillen kavereilleen Suomeen ja minä seuraten myöhäisuutisia televisiosta. Yhtäkkiä olohuoneemme ikkunan takaa kuuluu käsien yhteenläpsäytys. Pari kolme kertaa läps, läps, läps! Havahdun heti ja näen jonkin hahmon liikkuvan ikkunamme takana. Sitten ulko-ovemme ritiläoveen koputetaan vaimeasti. Tässä vaiheessa meikäläisen pumppu hakkaa jo kuin olisin pinkonut piinkovan tuloksen sadan metrin sähköaidoissa. Ovemme ei nimittäin ollut edes lukossa! Ukkokulta havahtuu koko tilanteeseen vasta minun rääkäistessä, että apua, meidän oven takana on joku!

Ukkokulta laittaa kuistin valon päälle ja kurkkaa nopeasti ikkunasta ulos. Kas, Joehan se siellä! Joe on arviolta yli 70-vuotias veijari, jonka kotitalo sijaitsee samalla kadulla seuraavassa korttelissa. Kävelemme Joen talon ohi aika usein ja vähintään kerran viikossa hänellä näyttäisi olevan menossa inventaario autotallissaan. Tuolloin ukkeli on levitellyt kaikki kamansa pihamaalle ja sotku on sen mukainen. Inventaariota tahdittaa ukon oma ihmeellinen mölinä autotallista. Toisinaan taustalla pauhaa radio. Joe on myös kovasti yrittänyt tehdä tuttavuutta aina tilaisuuden tullen ohikulkumatkoillamme, varsinkin ukkokullan kanssa. Kerran ukkokulta käveli Joen talon ohi yksin ja papparainen oli tullut jututtamaan pitemmäksikin aikaa. Kertoi viettäneensä aikoinaan pari vuotta vankilassakin. Oli kuulemma saanut olla vankilassa rauhassa, kun oli kertonut vankitovereilleen kantavansa MRSA-virusta. Miehen puhe oli ukkokullan kertoman mukaan ollut kovin poukkoilevaa. Keskustelun päätteeksi Joe olikin kysynyt ukkokullalta, että mitäs aineita sinä käytät ja oli luetellut oman repertuaarinsa. No, tämäpä selittikin Joen monet outoudet. Ukkokulta oli kertonut, ettei käytä alkoholia kummempaa ja oli jatkanut kävelyään.

Joe näyttää jotakuinkin tältä. Kuvakaappaus Dailymail.co.uk: Getty Images/Patrik Giardino.

Joskus viime talvena Joe pyöräili eräänä iltana ihme rinkuloita kurvaillen kotikadullamme, kunnes huomasi ukkokullan. Ukkokulta siivosi autoaan pihassamme ja niinpä Joe lyöttäytyi juttusille. Sen verran levotonta liikehdintää ja tarinankerrontaa Joella taas oli, että ukkokulta epäili hänen vetäneen taas omia "piristeitään". Yhdessä vaiheessa liki taukoamatonta höpötystään Joe totesi, että jaa, vai tässäkö talossa sinä asutkin. Täältähän minä kävin ostamassa aineita edellisten asukkaiden aikaan! Jep.

Kyllä, asumme siis entisessä huumeluolassa. Tästä on aikaisempaakin todistusaineistoa, joten kerron vielä yhden takauman. Muistanette ehkä, kun heti muutettuamme talossamme ilmeni yhdessä huoneessa hajuongelma. Se karmea tupakan katku! Kun sitten samoihin aikoihin energiayhtiön kaveri tuli sammuttamaan liekin kaasulämmittimestämme, hän kertoi käyneensä säätämässä lämmitintä jo ennen kuin talo meni talokauppojen jälkeen täysremontin alle. Talomme oli siis tuttu energiayhtiön kaverille jo entuudestaan. Niinpä kysyin mieheltä, että muistatko, haisiko täällä silloin edellisten asukkaiden aikaan tupakka sisällä. Polttivatko he kenties sisätiloissa? Olisittepa nähneet miehen ilmeen! Silmät laajenivat lautasiksi ja mies vastasi: "Ai, oliko poltettu? Kyllä oli, eikä todellakaan vain tupakkaa! Kyllä täällä käytettiin aineita ihan laidasta laitaan!" Kertoi vielä, että oli nytkin ollut suorastaan kauhuissaan nähdessään työtehtävälistassa taas meidän osoitteen. Ei olisi halunnut tulla lainkaan. Niin siivottomassa kunnossa oli talo aiemmin sisältä ollut. "Hey, I have kids, man!", mies vielä tilannetta korosti. Noh, ilmeensä valostui kummasti, kun hän astui meille sisään ja huomasi, että kaikki pinnat oli laitettu uusiksi, eikä entisestä huumehöyryisestä historiasta ollut kodissamme enää merkkiäkään. Näin ollen Joen kertomus huumeiden ostosta kotitalostamme kuulosti aivan uskottavalle, vaikka tätä kertoessaan taisi vähän spiideissään ollakin.

Mutta palatkaamme tähän viikkoon ja herraan nimeltä Joe. Iäkäs, hintelä, hymyilevä, hiukan sekoileva, mutta ihan harmiton kaveri. Asuu omakotitalossa naisystävänsä ja neljän pienen koiran kanssa. Nyt kuitenkin Joe seisoi meidän ulko-ovellamme. Keskellä pimeätä iltaa. Joo, ei tullut virpomaan tuoreeks' terveeks'. Ei tarjonnut höyhenin koristeltuja pajunkissoja. Joe oli tullut pummaamaan rahaa. Kymmentä taalaa oli vailla. Ukkokulta totesi tilanteessa minulle suomeksi, että nopeiten pääsemme hänestä eroon, kun sille nyt vain rahan tällä kertaa antaa. Niinpä ukkokulta kaiveli lompakon kätköistä kympin ja antoi sen Joelle. Mies kiitti kovasti. Antoi vastapalkkioksi seuraavan lauantain jäterekan kiertoaikataulun alueellamme. No, meillä ei varmaankaan ole jätelavalle heitettävää, mutta Joellahan on taas yksi hyvä syy pitää inventaario autotallissaan. Kamat pitkin kenttää, musat soimaan ja sitä rataa.

Tuskinpa tulemme tuota kymppiä enää koskaan näkemään. Olkoon se menneeksi hyväntekeväisyyteen vähävaraisen eläkeläisen auttamiseksi. Kunhan nyt ei pummaamista tavaksi ottaisi. Totesin ukkokullalle, että jos tulee toiste rahaa pyytämään, niin sitten pistämme stopin asialle. 

Että olihan se melkoinen trulli! Säikäytti kyllä. Ehkäpä ne näin karanteeniaikoina pääsiäistrullitkin ovat normaalia iäkkäämpiä ja liikkuvat vasta pimeällä. Jos siis ovikellosi sanoo huomenna palmusunnuntaina 'pim-pom', niin olehan valppaana! Hih!

Tällainen tarina naapurustostamme tällä kertaa. Tuolla minun ukkokullallani on kyllä taipumus vetää näitä outoja naapureita puoleensa kärpästarran lailla, asuimmepa sitten missä tahansa. Hah hah! Eipä käy elo yksitoikkoiseksi. Edellisestä kreisistä naapurisuhteestamme kanukin kanssa voit lukea täältä. Nyt toivotan kaikille hyvää palmusunnuntaita ja sanon teille taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!