Piilaakso aprillipäivänä 2020

Eletään aprillipäivää vuonna 2020. Piilaakso näyttäytyy oudon vaitonaisena. Ei tätä uskoisi Piilaaksoksi, ellei sitä omin silmin olisi todistamassa. Piilaakso, joka on yleensä aina sykkeessä. Ihmisiä kuhisemassa joka paikassa. Eri maiden kansalaisia. Täysinä pullottavat parkkipaikat. Moottoritiet, jotka eivät hiljene öisinkään. Nyt nekin ovat autioina. Kyseessä ei kuitenkaan ole aprillipila, vaan totisinta totta koronapandemian kourissa. Virus, joka laittoi Piilaaksonkin rauhoittumaan. Ajanjakso, jonka mekin vietämme pakon sanelemana juuri täällä. Eräänlainen ajankuvaus oli kirjoitettava itsellenikin muistiin myöhemmille vuosille tästä poikkeuksellisesta eristysajasta, joten tässä postauksessa muutamia havaintojani.

Kahden moottoritien risteyskohta Piilaaksossa keskellä arkipäivää. Vain muutama hullu auto. Eipä uskoisi!
(Kuva otettu verkkoaidan reiästä ja verkkoaitaa tuli väkisinkin kuvaan mukaan.)

Työttömyyttä, vaisua liikennettä ja vaikutus ilmanlaatuun

Työmatkaliikenne on ollut ollut liki olematonta Piilaaksossa jo muutaman viikon. Töitä tehdään etänä kotoa käsin, osalla työt ovat harmi kyllä loppuneet kokonaan. Toissa viikolla pelkästään Kaliforniassa EDD (Employment Development Department) käsitteli liki 190 000 työttömyyskorvaushakemusta. Nämä hakemukset siis ainoastaan yhden viikon aikana. Tämä tarkoitti 363 % nousua verrattuna vuoden takaiseen samaan viikkoon. Koko Yhdysvalloissa kahden viikon aikana on ilmoittautunut 3,3 miljoonaa uutta työtöntä. Työttömyysbuumin ennakoidaan jatkossa olevan vielä vain nousussa. Vielä tammikuussa 2020 Kalifornian työttömyysaste oli ennätyksellisen alhainen, vain 3,9 %. Tällöin voitiin puhua täystyöllisyydestä. Nyt saman kevään aprillipäivänä tilanne on toinen.

Moottoritiet ovat tällä hetkellä liki autioita ja isojen IT-firmojen valtavat parkkipaikat ammottavat tyhjinä. Hiljentyneen työmatkaliikenteen vuoksi ilmanlaatu Piilaaksossa on ollut viime viikot poikkeuksellisen hyvä. Niinpä ulkona tehdyt kävelylenkit ovat olleet todellisia happihyppelyjä. Keuhkot ja luonto kiittävät. Tässä kotikaupunkini ilmanlaatu maanantaiaamuna aikaan, jolloin normaalisti ilma on jo työmatkalaisten pakokaasujen täyttämää.

Ilmanlaatuindeksi vihreänä arkiaamuna, todella poikkeuksellista! 

Shoreline Boulevard, Mountain View. Kuva otettu arkipäivänä lounasaikaan. Tie vie Googlen pääkonttorille ja tyypillisesti tämä on tähän aikaan arkipäivästä täysin tukossa autoista. Kuvan oikeassa laidassa on nelikaistainen moottoritieltä tuleva ramppi. Kuvanottohetkellä heille palaa vihreä valo, mutta liittymästä ei ole ainoatakaan tulijaa. To-del-la poikkeuksellista!

Lentoliikenne

Piilaakson ja sitä ympäröivän San Francisco Bay Arean alueella on kolme kansainvälistä lentokenttää. Lisäksi on yksi sotilaskoneiden lentokenttä. Kotoamme ajaisi näihin kaikkiin 15 - 40 minuutissa, toisin sanoen ne sijaitsevat maantieteellisesti todella lähekkäin. Piilaaksossa onkin tottunut siihen, että aina kun taivaalle katsoo, voi nähdä vähintäänkin kolmesta neljään lentokonetta joko nousemassa tai laskeutumassa joillekin näistä kentistä. Nyt taivaalla on tyhjää. Mikäli siellä jokin yksittäinen kone vielä pörrää, siihen kiinnittää oikein erityisesti huomiota, mitä ei enää ole tapahtunut aikoihin. Ja tuona hetkenä totean itsekseni: "Mikä lentoyhtiö ylipäätään enää lentää tällä hetkellä?!" No, useimmiten ne ovat olleet Southwestin koneita, ilmeisesti siis USA:n sisäisiä lentoja. Seurasin varsin Piilaakson lentoliikennettä reaaliajassa Flightradar24-sivuston kautta ja enpä ole ennen alueemme lentotilannetta näin vaisuna nähnyt:

San Francisco Bay Arean reaaliaikainen lentoliikenne viime lauantaina iltapäivästä. Jälleen, poikkeuksellista!

USA:n lentoliikennekarttaa vilkaistessa eivät lennot näytä ainakaan vielä kokonaan loppuneet. Myös valtamerien yllä näyttäisi olevan vielä lentoja.

USA:n ilmatilaa.

Säätiedotusten ontuminen

Viime päivinä myös säätiedotukset ovat ontuneet. Asia ei ole häirinnyt minua, mutta mielenkiintoinen havainto tämäkin. Yleensä Piilaakson alueella osataan ennustaa sateiden tulo ja niiden kesto hyvinkin tarkkaan, mutta nyt sääennusteisiin ei ole ollut luottamista. Koronan hiljentäessä mm. lentoliikenteen, sääennusteisiin saadaan tarvittavaa pohjadataa huomattavasti vähemmän ja ennusteiden teko vaikeutuu, mm. Forbes kirjoittaa. 

Toisen artikkelin mukaan lentokoneista saadaan jopa 230 000 erilaista sää- ja ilmanlaatuhavaintoa päivässä ja näitä tietoja hyödynnetään sääennustuksissa. Nyt, kun lentokoneita ei enää lennä entiseen tahtiin, on saatavan datan määrä tipahtanut roimasti ja monet sääennusteet menevät metsään. Ja näin on käynyt Piilaaksossakin:

Edellisen päivän säätiedotuksen mukaan koko sunnuntai piti sataa vettä aina alkuiltaan saakka. Lähdimme aamupäivästä kävelylle ja otin sateenvarjonkin mukaan. Mutta kappas, saimme tehdä kävelylenkin auringonpaisteessa. Ennusteet eivät pitäneet kutiaan, vaikka ne useimmiten niin täällä tekevät.

Yhteisöllisyys

Piilaakson suomalaisyhteisö on koonnut alueella tukijoukkonsa ennennäkemättömällä tavalla. Niin lapsiperheiden kuin muidenkin kesken on luotu täysin uusia turvaverkostoja. On jaettu omia puhelinnumeroita ja asuinalueita toisten tietoon. On varmistettu, ettei kukaan jää yksin, mikäli kauppakäynnit eivät onnistu tai muu apu on tarpeen. On hyödynnetty Facebook- ja Whatsapp-ryhmiä. Koko kuuteen vuoteen en ole yhtä tiivistä yhteenkuuluvuutta ja voimakasta auttamisen halua Piilaakson suomalaisten kesken kokenut. Tällä hetkellä siis toisilleen tuntemattomat tarjoutuvat auttamaan toisiaan, mikä on todella hienoa! Itsekin olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttajaksi.

Viestintä

Yleistä turvallisuutta koskevia pakkosyötettyjä viestejä on lähetelty harva se päivä esimerkiksi oman asuinpiirikuntamme toimesta (kuva alla). Myös Suomen Ulkoministeriö on viestitellyt sähköpostein ja tekstiviestein ja kysellyt tarpeesta matkustaa Suomeen. Nämä yhteydenotot ovat tulleet kaikille UM:n matkustusilmoituksen tehneille. Ilmoituksenteko on ollut suositeltavaa myös ulkomailla asuville, ei vain matkalaisille. Myös Suomen THL ja Poliisi ovat lähestyneet tekstiviestein. On siis ollut viranomaisviestintää kerrakseen ja hyvä niin. En muista ennen kokeneeni näin tiuhaa viestittelyä niin nykyisen asuinmaani kuin synnyinmaani taholta yhtä aikaa.

Uutiset ovat totta kai olleet myös tärkeässä roolissa. Tällä hetkellä meidän piirikunnassamme nykymittakaavan eristysolosuhteet ovat olleet voimassa jo kolme viikkoa ja ne on määrätty kestämään ainakin toukokuun kolmanteen päivään saakka. Tämä ei tietenkään ole kiveen hakattua, vaan ohjeistuksia ja määräyksiä voidaan vielä muokata vastaamaan tulevaa tilannetta. Lisäksi alkuviikosta Anthony Fauci, yksi USA:n merkittävistä immunologeista ennusti, että saamme syksyksi vielä uuden aallon koronavirusta. Piina ei siis välttämättä ole ohi kesään mennessä.

Arki

Arki on muuttunut monella tapaa. Otan niistä vain pari esimerkkiä. Tiettyjen elintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden hamstraus on johtanut ostorajoituksiin. Vain yksi paketti/talous. Kuin pula-aikana konsanaan. Todella poikkeuksellista tämäkin. Ruokaravintoloita Piilaaksossa on valtavat määrät ja nyt ne kaikki ovat asiakkailta kiinni. Heidän on sallittu myydä ruoka-annoksia vain noudettaviksi. Olemme itsekin yrittäneet tukea paikallisia pienyrittäjiä tilaamalla jo muutaman kerran ruokaa kotiin. Annosten hinnat ovat nousseet, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Henkiinjäämistaistoahan nämä ravintolatkin nyt käyvät.

Useisiin piilaaksolaisiin taloyhtiöihin kuuluu myös viihtyisät uima-allas- ja grillausalueet asukkaiden käyttöön. Nyt nekin ovat suljettuina tartuntavaaran vuoksi. Niinpä oma takapihamme on noussut tänä aikana arvoon arvaamattomaan, vaikka toki arvostimme ja hyödynsimme takapihaamme jo aikaa ennen koronaakin. Ukkokulta on pitänyt takapihalla ajoittain etätyötoimistoaan ja ovatpa grillimmekin, kaasu- ja hiilisellaiset, pöhisseet kotikaranteenissa jo muutamaankin otteeseen.

Megalomaanisessa hiiligrillissämme possunfilettä, pikku pottuja ja folion kätköissä vielä parsaa. Maukasta tuli!

Omia aatoksia

Aika harvoin ihminen on onnellinen siitä, että on joutunut irtisanoutumaan. Siis tilanteessa, jossa uutta työpaikkaa ei ole odottamassa. Nyt olen ollut. Nimittäin ex-työpaikkani asiakkaista valtaosa oli aasialaisia perheitä ja juuri tuon koko tammikuun ajan, kun olin vielä töissä, heitä palasi joululomiltaan Aasiasta, kuten myös Kiinasta ja Wuhanista. Siihen vielä kiinalaisen uuden vuoden ajankohta ja reissut päälle. Avot! Niinpä töissä minulla olisi ollut varsin riskialtista tarttumapintaa viruksen kanssa luvassa aktiiviisesti koko kevät! Nyttemminhän ex-työpaikkani on suljettu kokonaan ainakin muutamiksi viikoiksi. Eipä siis olisi palkka juossut tänä aikana, vaikka vielä palkkalistoilla olisin ollutkin.

Ja sitten, huhtikuun ensimmäinen. Pitäisi siis elää mitä parhainta kevättä. Vuodenaika, josta tykkään. Aika, jolloin vaatetus, ruoat ja juomat vaihtuvat jokainen vuorollaan asteittain kepeämpiin. Nyt on tullut kuitenkin kokattua muutamia ruokia, jotka itse miellän syysiltojen ruoiksi. Kuten uunissa pitkään haudutettava burgundinpata. Mutta eräänlaista henkistä marraskuutahan tässä nyt globaalisti eletään. Ja kun sateitakin on ollut, niin pataruoka on ollut ihan pop!

Toisille tämä pakkohidastaminen ja menojen karsiminen on tehnyt todellakin hyvää, toiset ahdistuvat, stressaantuvat ja saattavat voida pahoin. Aprillipäivän teeman mukaisesti, eristys tuntuu kuraveden juonnille. Oma reagointini karanteeniaikaan on ollut neutraalia. Tämän kanssa on vain elettävä. En ole ahdistunut, tekemistä on riittänyt, on saanut edelleen ulkoilla ja nyt vieläpä siinä ihanan huippuraikkaassa ilmassa. Eikä meillä ole edes tapeltu. Neliöt ovat riittäneet ja seinät pysyneet pystyssä niin kuin niiden pitääkin. Toki kaipaan ihmisiä, kohtaamisia ja moniakin aktiviteetteja, mutta kyllä niidenkin aika vielä koittaa. Jonakin päivänä on edessä parempi huomen.

Tällä hetkellä pihallamme kukkivat laventeli sekä appelsiini-, lime- ja sitruunapuut. Sitruspuiden kukintojen tuoksu on suorastaan huumaava! Kuvassa appelsiininkukka. 

Voimia ja terveyttä, lukijani! On aika sanoa teille hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!