Jouluvisiitti Suomeen

Terve! Enpä ole koskaan aikaisemmin sanonut tuota tervehdystä yhtä ponnekkaasti ja kerrassaan iloisesti kuin nyt saapuessani Suomen passiviranomaisen luukulle. Niin mahtavalle omaa kotimaata tuntui omalla äidinkielellään tervehtiä. Olin siis saapunut Suomeen 10 päivän visiitille jouluksi ja niinpä nyt ensimmäistä kertaa passintarkastustilanteessa leijailikin päässäni laulustakin tuttu: "Käymään vain tänne tullaan, eikä olemaan..." Näin ollen passintarkastuskin tuntui tällä kertaa jotenkin erityisen merkitykselliseltä. 

Niin ja Amerikassahan moinen yltiöpäinen iloisuus tuntemattomia tervehtiessä on aivan normaalia. Mutta kyllä kieltämättä tämä passintarkastaja minua hiukan arvioiden mulkoili, että onko hänen luukullaan oleva hullu, vaarallinen hullu vaiko ihan vaan onnellinen hullu. Taisi päätyä sitten tuohon viimeisimpään vaihtoehtoon ja päästi minut Suomeen! Jee!

Tässä muutamia kuvia 20-tuntisen matkani varrelta. 

Ensimmäinen koneenvaihto JFK:n lentokentällä ilta-auringossa. 

Ensin lentokoneen ikkunasta näkyi upea New York.

Ja reilu 7 h myöhemmin näkyi sitten tämä Kerava. :-)

Taksimatkalla lentokentältä kotiin

En kyllä yhtään ihmettele, miksi Suomi on vuosi toisensa jälkeen itsemurhatilastojen kärjessä. Karua, mutta totta. Tämä oli ensimmäinen ajatus, kun lentokentältä kotiin matkatessa auton ikkunasta oululaisia harmaita näkymiä katselin. Vastassa odotti viistoon lentävä räntäsade. Loskaa. Täsmälleen samanlainen keli kuin Kaliforniaan lähtiessämme vajaa pari kuukautta sitten. Näkemättä tietenkään suomalaisia säätiloja tämän kahden kuukauden aikana, ajattelin kuitenkin itsekseni: Eikö mikään ole muuttunut?

Ikkunanäkymä taksista. Nii-in, iisisti se vain on otettava, räntäsateessakin. 

Seuraava ajatukseni olikin ryhdistäytymissanat Suomelle: Nyt Suomi, pane parastasi! Näytä minulle! Tulin katsomaan sinua toiselta puolelta maapalloa ja sinä näytät minulle tällaista, räntäsadetta, surkeimpia puolia itsestäsi. Missä ovat ne puhtaat valkeat hanget, hiljan leijailevat lumihiutaleet ja kimalteleva auringon kajo? Niitä minä haluaisin nyt katsella. En räntää ja loskassa päät alaspäin rämpiviä ihmisiä. Mutta onnekseni Suomi ryhdistäytyi, sillä visiittini loppua kohden säätkin alkoivat suosimaan. Tuli pikku pakkanen, tosin Kainuussa parhaimmillaan -22 C, uusi puhtaanvalkea lumikerros ja viimeisimpinä päivinä hitusen sitä auringon kajoakin. Sitäkin sain ilokseni ihastella, vaikka sama pallukkahan se paistaa Suomessa kuin Kaliforniassakin. 

Lomallako?

Etukäteen reissusta Suomeen tuli pari kertaa niin itsellä kuin kavereillakin mainittua, että lähden joululomalle. Mutta en kai minä millekään lomalle lähtenyt tai siis mistä minä otan sitä lomaa? Kotirouvan hommistako? Vai Kaliforniasta? Noh, ainakaan vielä tähän mennessä kumpikaan noista ei ollut uuvuttanut minua niin, että olisin tuntenut olevani nimenomaan loman tarpeessa. Ja mahtava niin! Ehkäpä siis paremmin kuvaava termi oli nyt tuo otsikossakin käyttämäni jouluvisiitti. 

Ja yksi juttuhan tässä matkatessa nyt oli vähän hassua. Matkustinpa kumpaan suuntaan tahansa, Suomeen tai Amerikkaan, oli kyseessä aina kotimatka. Kodit kun löytyvät tällä hetkellä molemmista paikoista. 

Kaupasta herkkuja

Kun pääsin lopulta 20-tuntisen matkan päätteeksi Ouluun, räntäsateen lisäksi vastassa odotti myös tyhjä jääkaappi. Niinpä porhalsin alkutöikseni tuttuun ja turvalliseen lähikauppaan. Siellä silmäni avautuivat, asiakkaiden suhteen. Siis että kaikki Oulun hullutko olivat tulleet asioimaan samaan pikku kauppaan juuri samaan aikaan? Vai ovatko ne käyneet siellä ennenkin, mutta en vain ole kiinnittänyt huomiota heihin? Kyllä se sekalaista ja varsin sekavaa seurakuntaa oli, huh!

Mutta itse kaupastahan löytyivät kaikki tutut tuotteet omilta paikoiltaan niin kuin pitikin ja alla kuva, mitä ensikäynnillä kaupasta mukaani lähti. Sen verran univelat kaupassa painoivat, ettei ajatus toiminut kirkkaana karjalanpiirakoiden ja Aura-juustohyllyn kohdalla, vaikka niitä jo niin mielessäni lentokoneen penkissä istuksiessa hyppysissäni pyörittelin. 

Suomi-herkkuja. Graavilohta oli pakko ostaa, sillä sitä en täältä ole vielä mistään onnistunut löytämään. Savulohta kyllä saa, mutta graavilohta ei ilmeisesti ole kaupoissa myynnissä lainkaan. Itse pitäisi sekin valmistaa. ;-) Ja uutuus-Royaliakin piti maistaa. Hyviä olivat, kaikki nämä!

Tuo purkkihernekeitto kyllä yllätti itsenikin! Mutta kaupassa vain tuntui siltä, että sitä pitää nyt saada, sinappitujauksen kera tottakai. Ja kylläpä se hyvälle maistuikin! Ja kuten näette, mukaani ei tarttunut lenkkiä uunilenkin valmistamiseksi. Ei nyt hyvänen aika sentään makeaa mahan täydeltä heti ensimmäisenä päivänä!

Retroiltapalat

Iltapaloina tulin Suomessa nauttineeksi kaikkea sellaista, jota täällä rapakon takana en pysty tai ainakin se olisi äärimmäisen hankalaa. Yhtenä herkkuna piti valmistaa karjalan- tai perunapiirakan päälle sulatettua aitoa Aura-juustoa. Ukkokultani mielestä muuten mikroaaltouunissa sulatettu Aura-juusto on karmein haju, jota maa päällään kantaa. Ja kyllähän se tuoksu kieltämättä on hiukan "aromaattinen", mutta maku puolestaan mitä mainioin.

Auraa ei saa Amerikasta.

  

Ja sitten, retroiltapalojen äiti. Pitihän se sitten paketti HK:n Blöötäkin juuri ennen joulua vielä ostaa ja se kuolaamani uunilenkki noin kymmenen vuoden tauon jälkeen valmistaa. Punaleimaista Emmentalia väliin ja sittenpä sanoinkin jo, että maiskis!

Harvinaista herkkua.

Mutta sitten pois ruokamaailmasta ja erääseen huomiooni. Nimittäin:

Tehovalvonta

Näin ulkosuomalaisena sitä on seuraillut Suomen vähän asiaan kuin asiaan kohdistuvaa kyttäys- ja kieltopolitiikkaa. (Iik, käytin nyt tuota termiä ulkosuomalainen ensimmäistä kertaa itsestäni, mutta sehän minä nyt olen, ulkosuomalainen.) Luin netti-Kalevaa ja silmään osui otsikko 'Tulli tehovalvoo viinan nettikauppaa'. Minua hiukan huvitti. Onkohan missään muussa maassa edes sanaa tehovalvonta? Ja että Suomessa, tietenkin Suomessa, perinteisesti valvotaan moista paisetta kuin viinan nettikauppa, mutta että nyt on oikein tehovalvonta päällä. Ja tämäkin on minusta vähän nurinkurista, että näistä tehovalvonnoista ilmoitetaan kansalaisille aina etukäteen. Eikö olisi isompi todennäköisyys saada pahikset haaviin, jos asiasta ei ilmoitettaisi etukäteen? Sama juttu pätee tehoratsioiden kanssa. No, tällaiseenkin seikkaan sitä tuli huomiota nyt kiinnitettyä.

UKK ja ne plussat ja miinukset

Tätini tuli käymään joulutervehdyksen kera. Hän pyysi minua kiteyttämään ne isoimmat plussat ja miinukset tai mikä minua on eniten yllättänyt Amerikassa olon aikana. Isoimman miinuksen olen antanut amerikkalaisille TV-uutisille. Uutiset kestävät täällä tunnin, mainoskatkoilla höystettyinä totta kai, mutta ne ovat täyttä hömppää! Kaikki aiheet ovat rajautuneet korkeintaan parin tunnin ajomatkan päässä tapahtuviin "uutisiin". Uutisaiheena voi olla kissan pelastaminen puusta. Siis illan pääuutislähetyksessä uutisena, ei suinkaan loppukevennyksenä. Haloo! Niinpä nyt Suomessa ollessani kun katsoin TV-uutisia, tunsin suorastaan infoähkyä heti ensimmäisen 5-minuuttisen jälkeen. Niin paljon asiaa ja oikeasti asiaa! Faktoja! Ihanaa! Eli suomalaisia tehopakattuja ja asiapitoisia uutisia minä täällä kaipaan.  

Isoimmat plussat Amerikassa sen sijaan saavat sen liikenne ja ihmiset. Tätä en kyllä ehtinyt tädilleni edes kertomaan. Sukumme on sanoisinko hiukan (lue: todella) suulasta porukkaa ja niinpä juttu oli soljunut jo muille raiteille, emmekä tähän aiheeseen asti edes päässeet. Mutta siis, liikenne ja amerikkalaiset ihmiset saavat minulta plussapointsit. Liikenne, vaikka sitä on täällä suorastaan hurjat määrät, on se siitä huolimatta varsin soljuvaa. Tilaa annetaan, eikä suomalaista "En varmasti väistä"-kulttuuria esiinny ollenkaan. Tästä liikenteestä minulla onkin aikeissa kirjoittaa vielä ihan oma kirjoituksensa. Siitä siis lisää myöhemmin.

Toinen iso plussa pompsahtaa amerikkalaisille ihmisille. Täällä ihmiset ovat ystävällisiä, hyvällä tuulella ja kohteliaita toisilleen. Eli jos vaikka joku asia pänniikin, sitä ei näytetä julkisesti esimerkiksi osoittamalla mieltä kaupan kassajonossa. 

Tästä minulla onkin hyvä elävä esimerkki. Myös ukkokultani oululainen kollega muutti perheineen tänne Piilaaksoon loppuvuodesta. Perheessä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Ensimmäisen Amerikassa asutun viikon jälkeen lapset olivat ihmetelleet vanhemmilleen ääneen, miksi nämä tuntemattomat ihmiset täällä nauravat meille. Niin, vanhempansa joutuivat selittämään, että eivät ne naura teille. Täällä ihmiset ovat vain iloisia, lapsiystävällisiä ja he hymyilevät, koska ovat hyvällä tuulella. Eli suomalainen lapsi oli tottunut näkemään koto-Suomen kaduilla ja kaupoissa vain varsin vakavailmeisiä aikuisia. Läheiset ihmiset ovat tietenkin asia erikseen. Mutta huh, kertoohan tämä nyt jotakin suomalaisesta katukuvasta ja että tämä ihmettelevä toteamus hymyilevistä aikuisista tulee lapsen suusta! On suorastaan lykky, että ainakin nämä lapset oppivat elämässään jo ennen kouluikää näkemään miltä hymyilevä aikuinen näyttää! Vaikka tuiki tuntematon olisikin. 

Tässä viime kesänä ottamani salakuva poliisisedistä. Poliisitkin ovat Amerikassa iloisia. Kättä vain minulle nauraen nostivat kun salaa kuvaamisesta kärähdin.

Niin, ja mitä minä olen täällä eniten ihmetellyt. Enpä kerro sitä vielä teille, koska siitäkin on tulossa aivan oma kirjoituksensa, mutta asia vaatii vielä hiukan taustatyötä. Sorry, jouduin nyt pikkuisen teitä härnäämään. :-)

Mutta sitten se UKK eli usein kysytyt kysymykset. Tyypillisin kysymyshän minulle nyt Suomessa vieraillessa oli, että kuinka lämmin Kaliforniassa on nyt? Täälläkin eletään tällä hetkellä vuoden kylmintä kahta kuukautta ja päivälämpötilat ovat olleet siinä +13 - +18 Celsius-asteen luokkaa. Sateisina päivinä liikutaan noissa alemmissa, taisipa silloin myrskyn aikaan olla vain +10 C päivälläkin. Tänään kuitenkin paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Ilma oli paikallisittain ns. chilly, +14 C. 

Kielitaitokin karttui

Matkailu tunnetusti avartaa ja kartuttaa kielitaitoa. Niin kävi nytkin Suomi-reissulla, sillä opin uuden sanan kainuuta: rehviili. Toinen tätini käytti tätä sanaa jouluaaton hautuumaakierroksella ja jouduin kysymään, että mistä ihmeestä hän nyt puhuu. Sana tulee englanninkielisestä sanasta refill eli tarkoittaa uudelleentäyttöä. Rehviili kainuuksi. :-)

Takaisin tötterösuihkujen maassa

Ihana oli Suomessa läheisiä nähdä, parit pitkät puhelut ystäville pulputtaa ja suomalaista joulua viettää. Nyt sitten olen kuitenkin jo takaisin täällä, tötterösuihkujen maassa. Kokeilin palatessani sitä Tukholma-Oakland-lentoyhteyttä ja hyvin tuntui toimivan. Uskallan siis suositella muillekin. Lisäksi Oaklandin kenttä on kokoluokassaaan San Franciscon kenttää huomattavasti pienempi, joten maahantulomuodollisuudet tuntuivat toimivan nopeammin pienempien ruuhkien ansiosta. Sain muuten tullessa maahantulovirkailijalta poikkeuksellista palvelua. Passin leimoja tutkailtuaan hän katsoi minua silmiin ja toivotti "Welcome back, Ma'am!". Sykähdytti. Tunsin itseni tervetulleeksi.

Ja mikäpäs täällä on ollessa. 

Uuden vuoden arvoitus

Mitä suomalainen tekee uutena vuotena Kaliforniassa? No tietenkin vuokraa Suomi-porukalla mökin kinoksien keskeltä! Mökin, jossa on sauna! Pitäisi olla suomalainen sauna. Niin ja tietenkin mökissä kuuluu olla oma joogastudio! :-D Eli lähdemme huomenna viideksi päiväksi Lake Tahoelle uuden vuoden vastaanottajaisiin. Katsotaanpa, josko sieltäkin poikisi oma postauksensa tammikuun alkupäivinä. 

Uusi vuosi 2015 uusine kujeineen siis lähestyy. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkavaa vuotta! Happy New Year!

Joten nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Ps. Olin ennakkoarvailuissani oikeassa: Suomessa vuoden pimeimpään aikaan vieraillessa ei tarvinnut aurinkolaseja! :-)