Kiitospäivän hulinoita

Jihuu, nyt on ihka ensimmäinen Thanksgiving Day, Turkey Day eli kiitospäivä Amerikassa omakohtaisesti koettu. Kokemus oli sen verran antoisa ja muistorikas, että päätin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Ja tässä sitä nyt tulee, oikein kappaletolkulla.

Onnekkaita olimme me

Olimme onnekkaita, sillä saimme kutsun ukkokullan sukulaisen luokse Spanawayn kaupunkiin ja pääsimme viettämään tätä juhlaa aidossa ympäristössään, amerikkalaiskodissa amerikkalaisten kanssa. Spanawayn kaupunki sijaitsee pohjoisessa Washingtonin osavaltiossa Seattlen ja Tacoman kaupunkien kupeessa ja asukaslukunsa on 27 000. Juhlaseurueemme oli siis amerikkalais-suomalainen, joten meillä oli ilo päästä kurkistamaan aitoa amerikkalaista juhlapäivän humua, auttamaan kiitospäivän valmisteluissa sekä tietenkin maistamaan aitoa amerikkalaista kiitospäivän illallista. 

Kiitospäivä ennen ja nyt

Kiitospäivä on tyypillisesti sadonkorjuujuhla, jolloin kiitetään hyvästä sadosta ja nautitaan sen runsaista antimista, mutta erityisesti täällä se on kiitosjuhla intiaaneille. Ilman intiaanien antamia oppeja metsästyksestä, viljelystä ja ruoanlaitosta olisivat Pohjois-Amerikan uudisasukkaat aikoinaan kuolleet alueen ankariin olosuhteisiin. Näin amerikkalaiset juhlan merkityksen minulle itse kertoivat ja uskon siihen.

Tänä päivänä kiitospäivä on amerikkalaisten vuoden isoin ja tärkein juhla. Juhla, jolloin sukulaiset tapaavat pitkienkin matkojen päästä ja kokoontuvat yhteisen illallisen äärelle. Meille suomalaisillehan se on tyypillisesti joulu. Ja kuten elokuvistakin olemme nähneet, kiitospäivänä Amerikassa syödään aina täytettyä kalkkunaa ja tuntuupa siihen kuuluvan karpalokastikekin. Karpaloita onkin ollut viime päivinä myynnissä joka paikassa. Isoja kuin mitkäkin! Nekin!

Karpaloita hyllyjen täydeltä.

Kuhinaa liikenteessä

Kiitospäivän tienoo on koko vuoden ruuhkaisin aika Yhdysvalloissa niin rautateillä, lentokentillä kuin maanteilläkin. Etukäteen uutisissa kerrottiin tai paremminkin varoiteltiin, kuinka 46,3 miljoonan ihmisen odotetaan lähtevän näinä päivinä tien päälle. Tämän vuoksi mekin päätimme vaihtaa road tripin lentomatkailuun ja kulkea tuon yli 800 mailin matkan Piilaaksosta Pohjois-Washingtoniin lentäen, eikä autoillen. Mikä tahansa muu ajankohta lienee road tripille parempi kuin kiitospäivän kuhinat. 

Yhdysvaltain lentoliikenteen vuoden pahimmat ruuhkat ajoittuvat kiitospäivän yhteydessä yhteensä 12 päivän ajalle. Yksittäisistä lentoliikennepäivistä kiitospäivän jälkeinen sunnuntai ns. paluuliikennepäivänä on tukkoisin. Tuon yhden päivän aikana Yhdysvalloissa lennetään mukavat 46 000 lentoa. Tänä vuonna pahin lentokenttäkaaos osui Chicagon kentälle, jossa jonot turvatarkastukseen venyivät yli mailin (1,6 km) mittaisiksi. Uutisissa näytettiin tästä hulabaloosta kuvaa ja rinnakkain jonossa näytti olevan jopa 5-10 ihmistä. Huh huh! Onneksi emme joutuneet menemään tuon lentokentän kautta. Päinvastoin, menomatkallamme San Josen lentokentällä oli suorastaan yllättävänkin hiljaista. Hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

San Josen lentokenttä varhain keskiviikkoaamuna. Ei ruuhkaa, huh!

Kuhinaa kaupoissa

Kiitospäivää vietetään siis aina marraskuun neljäntenä torstaina ja yleisesti sen jälkeinen perjantai on suurimmalle osalle amerikkalaisista vapaapäivä. Päivä on nimetty mustaksi perjantaiksi, Black Friday, koska silloin lomillaan olevat jenkit ryntäävät kauppoihin aloittaakseen joululahjaostoksiensa teon. Ja koska porukka on vapaalla, ovat kauppakeskukset sanan varsinaisessa merkityksessä mustanaan väkeä. Ihan osuva termi tuo Black Friday. Monet kaupat, aina autokaupoista lähtien, ajoittavat tähän ajankohtaan isoja alennusmyyntejään. Tämä näyttääkin olevan tyypillistä Amerikassa, että isojen juhlien yhteydessä, esim. itsenäisyyspäivän aikaan, on aina valtavat tarjouskampanjat voimassa. Ja kassakoneet laulavat: "Kili, kili!"

Useat kaupat ottavat varaslähdön mustan perjantain alennusmyyntiin ja aukaisevat liiikkensä jo kiitospäivän iltana, kuten alla oleva kuva mainoslehtisestä osoittaa. Myös perjantaina aamuyöllä kauppojen aukaiseminen, esimerkiksi klo 05 tai klo 06, on tyypillistä. Ja jotta himoshoppaajat saataisiin aikaisin ostoksille, ovat tietyt tarjoukset voimassa vain esim. klo 06-07 välisen ajan. Musta perjantai taitaa siis tarkoittaa myös mustia silmänalusia valvomisesta johtuen.

Kauppa auki to klo 18 - pe klo 13 eli 19h putkeen.

Ja jottei ostoshurmos tyssäisi kuin kalkkunan lento, on kiitospäivän jälkeinen maanantai nimetty kybermaanantaiksi, Cyber Monday. Silloin valtaosa amerikkalaisista on palannut lomien jälkeen töihin, joten tuolloin ohittamattomat tarjoukset odottavat ottajiaan nettikaupassa. Siitä nimitys Cyber Monday. 

Ja kyllä dollari poikineen vaihtaakin omistajaansa. Tänä vuonna kiitospäivänä ja sen jälkeisenä mustana perjantaina amerikkalaiset käyttivät 12 miljardia dollaria ostoksiinsa. Viime vuodesta pudotusta oli tullut 0,5%, OMG! On se kumma, kun ei tahdo kauppa käydä! ;-) Tosin tätä ilmiötä on perusteltu sillä, että amerikkalaisetkin ovat siirtymässä enenevässä määrin nettikaupan puolelle ruuhkia välttääkseen. 

Cyber Monday puolestaan keräsi viime vuonna 131 miljoonaa nettiasiakasta. Tänä vuonna siihenkin lukuun tuli pudotusta: "vain" 127 miljoonaa asiakasta. Pudotusta siis jotakuinkin yhden Suomen aikuisväestön verran. Toisen uutislähteen mukaan kybermaanantain kokonaismyynti kuitenkin kasvoi 8% tehden siitä vuoden suosituimman nettiostospäivän. 

No tottahan se minäkin lähdin mustan perjantain hullutuksiin mukaan. Ostin mm. pienen shampanjanvärisen joulukuusen valoineen (5 USD) joulutunnelmaa tuomaan sekä hiustenkuivaimen (5 USD) joulutukkaa luomaan. Olisi siellä ollut tällaisia kivoja pikku pyssyjäkin kaupan. Tuollainen pinkki olisikin oikein näppärä käsilaukkuun. Jätin pyssyhankinnan kuitenkin vielä tuonnemmaksi. 

Oikean yläkulman pinkissä pyssyssä olisi ollut vähän bling-blingiäkin, ooh!

Ihmiset hulluina

Jos kiitospäivän vuoksi on Amerikassa ollut liikenne sekaisin, niin sitä ovat olleet myös ihmiset Black Fridayn tarjousten perässä. Kodinkone- ja elektroniikkaliike Best Buy ilmoitti mustan perjantain tarjouksensa hyvissä ajoin ja tämäkös sai ihmiset liikkeelle. Parhaat menivät teltan, ilmapatjasängyn ja grillin kanssa jonottamaan kaupan ovelle jo viikkoa ennen tarjouspäivää. Pahvikyltteihin olivat kirjoittaneet listan, mitä tuotteita tulivat jonottamaan. Ilmeisesti, ettei tule kinaa muiden jonottajien kanssa, että kuka sen halvan telkkarin sitten ensimmäisenä saa. Yhtä telttansa kaupan eteen pystyttänyttä jonottajaa haastateltiin uutisissa. Kertoi käyvänsä kokopäivätyössä, joten oli suostutellut kavereitaan pitämään paikkaa jonossa työvuorojensa aikana. Voi hyvänen aika! Kyllä pitää ihmisen olla television kipeä!

Lisäksi yhdessä TV-mainoksessa käytettiin muka vitsikkäästi mustan perjantain mainostamisessa shoppailijan mustaa silmää vihjaten, että sellaisen siellä saa. Eikä tämä itseasiassa taida kauaksi heittääkään. Joka vuosi nimittäin joku kuolee tai vähintäänkin loukkaantuu vakavasti alennusmyyntiryntäyksissä kun kauppojen ovet aukeavat. Walmart-kauppaketjun liikkeet lienevät näissä tallomistapauksissa pahimpia. Myös mummot kuulostavat olevan petollisen vaarallisia mustan perjantain aikaan: Viime vuonna joku mummo oli ottanut mukaansa sähkölamauttimen ja tyrmäsi sillä muita tarjouksien perässä juoksijoita pois tieltään. Järjetöntä, täysin järjetöntä!

Jonotetaan jopa ilkosillaan

Ja vielä yksi hullu tilanne, joka uutisoitiin tiistaiaamuna ennen kiitospäivää. Desigual-vaateliike San Franciscossa mainosti antavansa ilmaiset vaatteet alasti tuleville asiakkaille klo 9 alkaen ja niinpä klo 7.30 kaupan edessä luikerteli jo piiitkä jono alusvaatteisillaan olevia miehiä ja naisia. Ilmeisesti sitten heittivät viimeisetkin rihmankiertämät juuri ennen h-hetkeä, jotta täyttäisivät kyseisen liikkeen alastomuusvaatimuksen. Hullua, sanon minä! Ja voin muuten kuvitella, kuinka marraskuun tuulisessa, viileässä ja aamukosteassa SF:ssa kuului jonottajien huulilta melkoista hampaiden kalinaa, mutta mitäpä sitä ei ihminen ilmaisen eteen kärsisi! Olihan Suomessakin jonotettu yön yli ilmaista R-kioskin kahvikupillista. Heh heh.

Kiitospäivän ohjelma

Kiitospäivän ohjelmassa on mielestäni jotakin tuttuakin suomalaiseen jouluaattoon verrattuna. Täällä aamupäivä ja päivä käytetään hyvin pitkälti keittiössä illallisruokien valmistamiseen. Suurin osa ruoista valmistetaan uunissa. Pakolliseksi ohjelmanumeroksi on muodostunut myös Macy's-tavaratalon juhlaparaati New Yorkissa, jota seurataan suorana TV-lähetyksenä kautta maan. Paraatiin osallistuu lukuisia kuuluisia näyttelijöitä ja laulajia, tanssiryhmät ovat harjoitelleet koreografioitaan läpi vuoden. Itselleni tällainen must see -ohjelma jouluaattoisin on ollut Lumiukko-animaatio. I'm walking in the air....

Kiitospäivän paraatissa koipi nousi. Hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen alkoi NYC:ssa sataa räntää. Hrrr!

Kiitospäivän illallinen

Myös kiitospäivän illlallinen muistuttaa monilta osin suomalaista jouluateriaa. Juhlapöydän kruunu Amerikassa on tietenkin täytetty kalkkuna, meillä Suomessa tuota paikkaa pitää yleensä kinkku. Täälläkin lisukkeeksi valmistetaan useita erilaisia kasvispainotteisia uuniruokia kuten vihreitä papuja, maissileipämurusien kera kypsennettyjä kasviksia sekä perunamuussia. Ja tottahan toki myös amerikkalaisten rakastamaa Mac & Cheesea eli makaronivuokaa juustokastikkeella. Oudoimpana näistä uuniruoista pidin kuitenkin bataattisosevuokaa, joka gratinoitiin pienillä vaahtokarkeilla! Apua! Mitä ihmettä? Mutta uskokaa pois, se oli hyvää ja itseasiassa niin makeaa, että olisi sopinut vaikka jälkiruoaksi. 

Jälkiruoasta puheenollen, eihän amerikkalainen illallinen ole mitään ilman pikku piirakkaa. Isäntäväkemme oli ostanut kaksi piirakkaa, perinteisen kurpitsapiirakan, joka pitää kuulema ennen nauttimista vuorata kermavaahdolla, sekä kurpitsajuustopiirakan. Molemmat olivat oikein hyviä ja tuo juustolla varustettu versio osoittautui omaksi suosikikseni. 

Bataattisosevuokaa vaahtokarkkikuorrutuksella. Muistuttaa ulkonäöltään meidän lanttulaatikkoa, toki karkkipinnoite on ekstraa. 

  

The Kalkkuna

No sitten se itse kalkkuna. Meitä osallistui illalliselle kuusi henkilöä ja kalkkunamme oli kooltaan jytky, lähes 9 kg. Tosin hyvä, jos onnistuimme popsimaan siitä kolmannestakaan illallisen aikana. Perinteisesti kiitospäivän kalkkuna täytetään täällä leivällä, mutta meidän isäntämme oli taitavana kokkina kokeillut viime vuonna toisenlaista ja varsin toimivaa reseptiä. Kalkkunaa marinoitiin ensin muutama päivä kattilassa. Kiitospäivän aamuna kalkkuna täytettiin omena- ja sipulilohkoilla ja mukaan laitettiin tuoretta rosmariinia ja salviaa sekä kanelitankoja mausteeksi. Oih, mitkä aromit! Lopuksi kalkkunan kalpea pinta voideltiin rosmariinivoilla ja pintasilaukseksi vielä loraus öljyä. Ja sitten koko komeus uuniin 3-4 tunniksi.  

Kalpea kalkkunamme valmiina uunin lämpöön. 

Ja tältä se sitten paistamisen jälkeen näytti. Hyvä rusketus, eikö totta? Lurps!

Jätin kuvaan tarkoituksella hellaa näkyviin mittasuhteiden vuoksi. Eli huomatkaapa taas uunin koko! Vaikka kalkkuna oli lähes 9-kiloinen, ei se peittänyt puoliakaan uunista. Tiedätte kyllä, mitä minä ajattelen tästä!

Isäntäväen ihastuttava Lindsay-rouva tiesi muuten kertoa, että pelkästään kiitospäivän illallinen ilman jälkiruokaa ja juomia sisältää 3000 kilokaloria... Noh, söimme silti jokainen hyvällä omalla tunnolla ja kyllä vain, illallinen oli oikein onnistunut ja seura hilpeää. Sellainen oli meidän kiitospäivämme. My first Turkey Day ever!

Lopuksi vielä pari sanaa kalkkunoista.

Iik, kalkkunat loppuu!

Kyllä minua huvitti, kun täälläkin uutisoitiin n. puolitoista viikkoa ennen kiitospäivää, kuinka nyt uhkaa kalkkunoiden loppuminen. Mutta ehkä nyt kuitenkin juuri ja juuri riittää kiitospäivän juhlapöytiin. Siis aivan kuten Suomessakin pelotellaan ihmisiä joulukinkkujen loppumisella ja saadaan porukka rynnimään kinkkukaupoille, parhaimmat hamstraamaan vielä pari ylimääräistä pakkaseenkin. Tässä kuva kaupan kalkkunalaarista tasan viikko ennen kiitospäivää. Vielä oli mistä ostaa.

Miksei Suomenkin kinkuissa voisi olla tuollaista hauskaa rusettia? Sopineeko Eviran pirtaan?

Loppukevennys

En malta olla kertomatta tähän loppuun vielä yhtä hauskaa ja aiheeseen sopivaa yhteentörmäystämme. Kävimme kiitospäivää edeltävänä viikonloppuna kruisailemassa Diablo-vuorella, joka on noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Serpentiinitietä ylös ajettaessa yhden mutkan takana odottikin yllätys, kun törmäsimme tähän alla olevaan katraaseen! Noin 15-20 villikalkkunaa kipittimässä tien yli ja ukkokultani ehti kuin ehtikin näpsäisemään kulkueesta tämän alla olevan kuvan. Joten todistettavasti, ei Amerikka ainakaan vielä ole syöty tyhjiin kalkkunoistaan. 

Hahaa, mepä ei jouduta uuniin, vaan juoksennellaan täällä villisti ja vapaasti kuin Ellun kanat!

Happy Thanksgiving ja kot, kot, kot!

Ja sitten vielä hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!

Ps. Nyt on ollut kommenttipuolella melko hiljaista, toki en ole itse mitään erityisemmin kysellytkään. Mutta olisipa kiva saada palautetta, oliko esimerkiksi jokin kohta tässä postauksessa tai muissa postauksissani, joka erityisesti sykähdytti. Tai kenties toiveita tulevista aiheista. Itsellä on kyllä liuta aiheita, lähinnä valinnan vaikeus, mistä seuraavaksi kirjoittaisin. Ja tietenkään ihan kaikkia toiveita en ehkä pysty tai osaa toteuttaa. Mutta palautetta saa antaa. :-)