Amerikassa kaikki on vähän isompaa

Arvaapas, kuinka monta kertaa olen ääneen sanonut tai itsekseni tuuminut, että nyt pitäisi olla se suomalainen Sampo-tulitikkuaski kuvaan mukaan, jotta kuvattavan kohteen oikea, amerikkalainen suuruusluokka tulisi esiin!

Ja kaikkihan sen kliseen ovat kuulleet, kuinka Amerikassa kaikki on suurta ja mahtavaa. Ja että kaikkea on ja sitä on paljon. Minä myös. Niinpä ajattelin tuoda esille ainakin muutamia näitä isomman mittakaavan asioita täällä rapakon takana. Aiemmissa postauksissani, mm. Amerikkalaisia kummajaisia, osa 1, olenkin jo kuvaillut mm. uunien ja keittiön muiden kodinkoneiden kerrassaan järjetöntä kokoluokkaa. 

Valikoiman laajuus

Kaupoissa tarjolla oleva valikoiman laajuus tahtoo kyllä loksauttaa supisuomalaisen leuat auki kerta toisensa jälkeen. Tässä yksi esimerkki erään ruokakaupan irtokahvivalikoimasta. Kuvaan mahtui puolet vaihtoehdoista, sillä valikoima jatkui hyllyn toisella puolella. Sitten oli ns. pakettikahvit vielä erikseen. Että minkäslaista sitä laitettaisiin?

38 eri irtokahvilaatua. 

Ihan vain huomiona, että jos yllä olevaa valikoimaa alkaisi testaamaan tammikuun alussa juomalla yhtä uutta kahvilaatua joka viikko, olisi tämän seinustan kahvit testattu syyskuun puolivälissä. Huh huh, olisipa urakkaa! Ja voi sitä närästyksen määrää! Täällä nimittäin tumma paahto todellakin on tummaa. Tumma tuntuu takaraivossa asti.

Annoskoot

Sitten ne mielettömät annoskoot. Tämä on varmasti monelle jo tuttu juttu, ainakin jos on matkustanut vaikkapa vain lyhyenkin ajan Amerikan ihmemaassa. Mutta kyllä se vain silti jaksaa säpsäyttää, kun tilaat mediumkokoisen kahvin tai cappuccinon ja saat kouraasi puolen litran pahvimotin. Tunnetun kahvilaketjun pikamyyntipisteissä iso kahvi on kooltaan 24 unssia eli yli 7 desilitraa. Jos taas otat pikaruokapaikassa tai vaikkapa elokuvissa ison limpparin, tarkoittaa se yleensä litraa, puoltatoista litraa, joskus enemmänkin. Useissa näissä paikoissa juoman uudelleentäyttö on ilmaista. Eli jos 1,5 litraa cokista ei riitä ateriallesi, voit oitis santsata uuden ämpärillisen samaan rahaan. Myös ravintoloissa tarjoilijat täyttävät sinulle aina uuden lasillisen, jos ruokajuomanasi on hanalimppari. Lisäveloitusta siitäkään ei tule.

Juomien lisäksi myös ruokien annoskoot tahtovat yllättää kerta toisensa jälkeen. Aluksi sitä yritti ravintoloissa päätellä annoksien hinnoista, kuinka iso mikäkin annos olisi, mutta pieleenhän se aina meni. Ruokaa tuli aina liikaa! Ja tätä edesauttoi toki sekin, että täällä annosten hinnat ravintoloissa ovat huomattavasti edullisempia suomalaisen ruokaravintolan hintoihin verrattuna. 

Kuulun itse ravintolassa käydessäni alkupalaihmisten joukkoon, joten ei sitä vain aina malta olla tilaamatta myös alkupalaa, vaikka tietää varsin hyvin, että kohta se sitten taas mahalaukkua kiristää. Mutta kun ne ovat niin hyviä! :-) Ja ei, ei tässä iässä enää olisi tarvis syödä lautastaan aina tyhjäksi asti, vaikka se äidin oppien kanssa ristiriidassa onkin. Ehkä Amerikka, jättiannosten maa, antaa tähän poikkeusluvan. Joskus saa lautaselleen vähän jättääkin.

Annoskoon arvaaminen hinnan perusteella menee useimmiten pieleen.

Esimerkki pihvien kokoluokasta 

Se mikä amerikkalaista ja suomalaista kansaa yhdistää, on grillaaminen. Niinpä mekin päätimme nauttia grilliherkuista kiitospäivän aattona ja menimme oikein hyvään lihakauppaan pihviostoksille. Ja tällaiset jättiläiset sieltä sitten mukaan lähti: 

- 1 kpl sisäfilepihvi (Angus Filet Mignon), paino 300-400 g
- 1 kpl ns. New York -pihvi (New York strip), paino n. 500 g
- 1 kpl Entrecote (Rib Eye), paino yli 500 g
- 1 kpl lankkupihvi (flank steak), paino 600 g
- 1 kpl porsaanfilepihvi (en muista, millä nimellä tämä myytiin, mutta oli muuten parasta possua ikinä!), paino yli 400 g

Kuvassa kolme yllä mainituista pihveistä. Lautanen näyttää lähinnä pienelle asettilautaselle pihvien rinnalla, mutta ei sitä ole.

Ja voin muuten kertoa, että jopa ukkokultani, joka kuuluu vahvasti lihansyöjien alalajiin, ei hänkään jaksanut syödä pihviään kerralla loppuun ja se on jo paljon se! No siitäpä olikin sitten seuraavana aamuna mukava siivuttaa vähän pihviä munakkaan joukkoon. Ukkojen unelma-aamiainen! Ja tunnustan, maistuihan tuo minullekin. 

Ja hei vielä, mieti! Joku 300-400 gramman sisäfilepihvi! Paljonkohan saisit Suomessa sellaisesta pulittaa, jos sen kokoista pihviä sattuisi ravintolasta edes saamaan? Auts, kylläpä kirpaisisi maksuvaiheessa.

Mutta sitten, kuin sattuman sanelemana tätä kirjoittaessani Amerikka muistuttaa myös tästä seuraavasta aiheesta:

Sääilmiöt

Parhaillaan Pohjois-Kaliforniaa koettelee todella paha myrsky, kuulema pahin kuuteen vuoteen. Kun myrsky ennustettiin, aloitettiin alueella välittömästi hiekkasäkkien täyttökampanjat odotettavissa olevien tulvien varalle. Urakkaa tehtiin useita päiviä. Ja tuntuvat säkit tulevan tarpeeseen: Tällä hetkellä aamu-uutisissa näytetään tienristeyksiä, joissa on autoja jumissa vesirajan ollessa auton kattoa myöten. Ja ei, ei kuski välttämättä itse ole siihen ajanut, vaan äkilliset tulvat voivat vyöryä paikalle sekunneissa tai vastaavasti huuhtoa auton vaikka parkkipaikalta mukaansa.

Sitäkään ei Suomessa kovin usein tapahdu, että niin kouluja kuin työpaikkoja suljetaan kokonaiseksi päiväksi ennustetun sääilmiön vuoksi. Tänään täällä on sellainen päivä. Useita teitä on poikki ja liikenne kaaoksessa. Niinpä taitavat sääilmiötkin Amerikassa olla astetta isompaa kokoluokkaa. Jos aurinko porottaa, niin se myös porottaa, mutta sitten kun sataa, sade tulee myrskyn kera. 

Ei taida heiveröinen sateenvarjoni pelastaa myrskyn silmässä.

Mutta sitten aivan toiseen aiheeseen. 

Työhuonemuutot eri mittakaavassa

Syksyllä, ennen kuin jäin töistäni vuorotteluvapaalle, työpaikallamme oli 15-20 työntekijän muutto työhuoneesta toiseen. Tuo henkilömäärä oli n. 10% kokonaishenkilöstöstä ja muutot tapahtuivat yhden ja saman katon alla. Itse en joutunut työhuonettani tuossa vaiheessa muuttamaan, joten seurasin sivusta hiukan huvittuneenakin, kuinka ison hässäkän näiden muutaman ihmisen muutto pystyikin aiheuttamaan. Muutetaanko porrastetusti vai samaan aikaan? Kuka muuttaa mihinkin ja milloin? Useampi viikko sitä muuttoa sitten tehtiin ja lopulta jokaiselle oma uusi pulpetin paikka löytyi. 

Hei, let's muutetaan!

No, samanlaisia muuttokuvioita oli kesällä täälläkin Piilaaksossa ukkokultani työpaikalla. Yrityksen henkilöstölle lähetettiin etukäteen sähköpostiviesti, jossa työntekijöitä pyydettiin pakkaamaan omat tavarat muuttolaatikoihin päivään X mennessä. Lisäksi kehotettiin ystävällisesti työntekijöitä tekemään pari etätyöpäivää viikonlopun yhteydessä, jolloin muutto kampuksella hoidettaisiin. 

Ihmettelin, miksi työntekijöiden piti olla pois, mutta heidät haluttiin ns. pois jaloista, sillä kyseessä oli yrityksen koko sen astisen historian suurin, kampuksen sisäinen muutto. Siinä vaiheessa hoksasin kysyä, että hetkinen, kuinkas paljon teitä oikein samaan aikaan nyt muuttaakaan? Vastaus oli: 6000 työntekijää! Ja kyllä, kaikki saman kampuksen sisällä. Kaiken kaikkiaan yrityksen kampuksella on n. 20 000 työntekijää, joten prosentuaalisesti muuttaneiden osuus oli kuitenkin aika suuri, liki kolmannes. Naurahdin muuten jo tuolloin, että enpä haluaisi olla se logistiikkapäällikkö, joka tuon muuton suunnittelee. Herra A muuttaa neiti C:n paikalle, ja neiti C muuttaa herra D:n paikalle, ja taas herra D muuttaa herra B:n paikalle, kun taas herra D muuttaa neiti C:n paikalle.... Ei kun siis, äh!

No, tämäkin muutto hoitui. Kai siellä pari muuttolaatikkoa vielä harhaili päivän pari pitempään etsien oikeata omistajaansa, mutta valtaosin ruljanssi oli ohi neljässä päivässä ja ainakin ukkokullan tavarat olivat odottamassa töihin palatessa aivan kuten pitikin. 

Että tällaisia eri mittakaavoja voi työhuonemuutoissa olla. Piilaaksossa pari nollaa perään ja sillä lailla. :-)

Piilaakson ja Bay Arean lentoliikenteestä

Joulukuun ensimmäisessä postauksessani Kiitospäivän hulinoita tulin maininneeksi hiukan Yhdysvaltojen lentoliikenteestä. Siitäpä muistui mieleeni, että voisin raottaa teille myös vähän tätä Piilaakson ja Bay Arean lentoliikennettä. Aika haipakkaa se nimittäin täällä taivaalla pitelee!

Viuuh!

Asumme suhteellisen lähellä kolmea tai oikeastaan neljää isoa lentokenttää: Oakland, San Jose ja San Francisco, jotka ovat matkustajalentokenttiä sekä Moffet Federal Airfield, joka on ns. civil-military airport sotilaslentokoneineen. Olen myös kuullut puhuttavan, että Bay Arean alueella olisi näiden lisäksi n. 50 pienlentokenttää yksityiskoneille, mutta tämän tiedon paikkansapitävyydestä en ole täysin varma. Toisaalta, ottaen huomioon alueella asustavat lukuisat upporikkaat, joihin me emme siis kuuluu, heh heh, en pitäisi 50 yksityiskoneille varattua kenttää mitenkään mahdottomana lukumääränä. Joka tapauksessa olen itse täällä jo tottunut siihen, että taivaalla viilettää aina vähintäänkin yksi lentokone, olipa vuorokaudenaika mikä tahansa. 

Onkohan pikku kone menossa jonkun luokse yökylään, kun on lähtenyt lennolle oikein lakanan kanssa? ;-)

Alueen vilkas lentoliikenne konkretisoitui minulle kuitenkin vasta toden teolla, kun ajoimme yksi marraskuinen ilta läheisille vuorille ottamaan valokuvia kuun loistaessa. Tai siis ukkokulta niitä kuvia otti, minun räpsyllä kännykkäkameralla ei kannattanut upeita kaukaisia maisemia yrittääkään ikuistaa. Pysähdyimme vuoren näköalapaikalle ja laskin parhaimmillaan iltataivaalta yhtäaikaisesti 16 eri lentokonetta! Eikä silloin siis ollut edes kiitospäivän ruuhka vaan ihan tavallinen arki-ilta. Aikamoista vilskettä! Saavat olla tytöt ja pojat tarkkoina lennonjohtotorneissaan.

Kuvausilta kuunvalossa. Jos oikein tarkasti katsot, voit tästäkin kuvasta taivaalta erottaa useita lentokoneita. 

Matkustusvinkki 

Hei, tähän väliin vinkki niille, jotka tänne Pohjois-Kaliforniaan matkaa suunnittelevat: Kannattaa ehdottomasti katsoa San Franciscon kentän lisäksi lentoja myös Oaklandin ja San Josen kentille. Oaklandin kentälle lentää yksi Suomessakin operoiva halpalentoyhtiö, joskin suora lento on Tukholma-Oakland, mutta äkkiäkös sitä itsensä Tukholmaan ensin heivaa. Lisäksi Oaklandin kentältä avattiin juuri BART-junayhteys San Franciscon keskustaan, aivan kuten San Franciscon kentältäkin on. Niinpä siirtyminen SF-cityn sykkeeseen käy kätevästi Oaklandistakin. Tätä Tukholma-Oakland-lentoyhteyttä aion muuten itsekin testata nyt joulun aikaan ensimmäistä kertaa. Katsotaas, kuinka likan käy. :-)


Sitten lopuksi vielä jouluisiin tunnelmiin. 

Piparkakkukerrostalo

Jos Amerikassa tehdään piparkakkutalo, niin sekin tehdään isosti. Alla on kuvia San Franciscossa sijaitsevan Fairmont-hotellin aulan piparkakkutalosta. Pytinki on 2-kerroksinen ja sen rakentamiseen on käytetty 8000 'piparkakkutiiltä', 1000 kg kuorrutusta ja 500 kg karkkeja. Piparkakkutalo on rakennettu samaisen viiden tähden hotellin aulaan jo useana vuonna ennen joulua ja joka vuosi vuosi taloon tehdään jotakin uutta ja ekstraa. Tänä vuonna taloon lisättiin katolla oleva kellotaulu ja parisataa kiloa kuorrutusta. Piparkakkutalo puretaan tammikuun alkupäivinä. Hmm, pitäisiköhän tässä ihan sattumoisin piipahtaa juuri kyseisenä päivänä kyseiseeen hotelliin, josko lohkeaisi vaikka pala ikkunalautaa minullekin? :-) No joo, ehkäpä jätän sen lasten ja hotelliasiakkaiden riemuksi. 

2-kerroksinen piparkakkutalo kellotauluineen. 

Piparkakkutalon takaseinä.

Piparkakkutalon pihassa puksutteli hurmaava junakin.

Joulutoivotukset amerikkalaisittain 

Näin joulun lähestyessä lopuksi vielä pieni ohjeistus. Useimmille suomalaisista "Merry Christmas!" lienee se tutuin englanninkielinen joulutoivotus. Tämä toivotus viittaa kuitenkin vahvasti kristinuskoon Christ-sanansa vuoksi. Valtaosa yhdysvaltalaisista, Wikipediasta vakoilemani tiedon mukaan 73%, kuuluu kristinuskoon. Tästä huolimatta Amerikassa on turvallisempaa ja suotavampaa toivottaa joulun alla "Happy Holidays!", sillä se ei loukkaa ketään. Heitäkään, jotka eivät juhli joulua kristillisissä merkeissä. 

Joulutauko

Näihin piparintuoksuisiin Happy Holidays -tunnelmiin päätän kirjoitukseni tällä kertaa ja toivotan kaikille oikein hyvää ja makoisaa joulun aikaa! Postauksiini tuleekin jälleen hiukan pidempi tauko, sillä pakkaan tästä pian kapsäkkini ja lennän jouluksi Suomeen! Perhe, sukulaiset ja ystävät. Sauna, kinkku ja lanttulaatikko. Täältä minä tulen!

Eli nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!