Amerikkalaisista pankeista ja maksukäytännöistä

Pankit

Se mikä täällä rapakon takana on mahtavaa, on pankkien aukioloajat. Pankit ovat auki myös lauantaisin eli juuri silloin kun työssä käyvillä ihmisillä on niissä aikaa ja mahdollisuus asioida. Parhaat näyttävät olevan auki lauantaisin jopa iltakuuteen asti. Wau! Ja kun tässä yhtenä lauantaina pankissa kävimme, niin kylläpä vain riitti asiakkaita. Tätä minä sanon palveluksi. Ollaan auki silloin kuin se asiakkaillekin sopii! Myös arki-iltaisin pankkipalveluita saa alkuillan tunneille saakka. 

Suomessahan pyritään asiakkaat karistamaan pankeista pois ja netin ääreen, työvoiman vähentämiseksi tietenkin. Ja jos sinulla onnettomalla sattuu olemaan jokin asia, jonka vuoksi joudut Suomessa konttoriin asti menemään, niin se lysti maksaa! Jokohan ovat pankkisalin oven aukaisun siellä Suomessa hinnoitelleet?

Sitten hiukan lisää vertailua: Suomen pankkisaleissa on usein infotiski. Mikäli et tiedä, mille osastolle asiasi kuuluu tai tarvitset muuta neuvoa, jonotat ensin infotiskille. Täällä homma toimii niin päin, että jos astut pankkiin ja näytät hukassa olevalle, aulassa päivystävä pankkivirkailija kävelee sinun luoksesi(!) ja tulee kysymään, mitä etsit ja kuinka voimme palvella. Onhan tässä eroa, on. 

Chase-pankki. Minua hiukan arveluttaisi tallettaa roposiani pankkiin, jonka nimi tarkoittaa ajojahtia. Jahtaisinko minä sen jälkeen omia rahojani vai pankki minua, vai mitä?

Pankkitilin aukaisu

Ulkomaalaisena ja vasta maahan muuttaneena pankkitilin aukaisu tuntui käyvän helposti. Tästä tosin on kokemusta vain ukkokultani kautta. Itselläni kun ei ole paikallisia tulojakaan, en ole vielä nähnyt tarpeelliseksi avata omaa amerikkalaista pankkitiliä. Tilin aukaisu ukkokullalle kävi käden käänteessä. Tuossa vaiheessa hänellä ei ollut vielä paikallista sosiaaliturvatunnustakaan, mutta henkilöllisyyden todistamiseksi riitti tietenkin passi ja perusteeksi, miksi tilin haluaa aukaista, kävi työsopimus paikalliseen IT-yritykseen. Tilin avaamisen yhteydessä pankista sai vain pankkikortin, luottokortin odotteluun meni muutama viikko. Luottokortti onkin Amerikassa kultaakin arvokkaampi kerättävän luottohistorian vuoksi, mutta kirjoitan siitä tuonnempana lisää.

Toinen syy, miksi en ole avannut omaa pankkitiliäni, on amerikkalaisten pankkien hinnoittelumallit asiakkailleen. Täällä laitetaan ns. köyhät kyykkyyn ja pennittömät polvilleen. Mitä vähemmän sinulla on säästöjä, mitä pienempi säännöllinen tulosi on ja mitä vähemmän sinulla on lainaa pankista, sitä enemmän pankkipalvelusi maksavat! Jossakin pankissa taisi olla 10 000 dollaria se ensimmäinen kynnys, eli jos tiliä avatessasi sinulla on laittaa heti tuo summa rahaa tilille, saat huomattavasti edullisemmat palvelut. 

Suomessa taitaa olla samansuuntainen trendi, mutta täällä noilla pankkipalveluilla sitten todellakin rahastetaan, jos eivät taskusi pullota setelitukkoja valmiiksi kun pankin asiakkaaksi astelet. Suomessa itselleni tutuksi tulleet muutaman euron kuukausimaksut olisivat täällä pilipalikustannuksia. Täällä vähemmän varakkaalle asiakkaalle tilinhoitomaksut kuukaudessa ovat moninkertaiset. Ja auta armias, jos menet ja ylität tilisi! Se vasta tuleekin kalliiksi! Tulee ikäänkuin tuplarangaistus. Olenkin kuullut, että jos vähempivarainen täällä tilinsä ylittää, voivat hänen talousasiansa heittää lopullisesti kuperkeikkaa sen jälkeen. Niin korkeita tilin ylitysmaksut voivat osassa pankkeja olla. Raadollista, mutta lienee totta, että pitää niille pankeissa työskenteleville shekkien skannaajillekin jostakin palkkarahat repiä. Tuntuu vaan, että sakotetaankohan tässä nyt vähän väärää kohderyhmää...

Kahden dollarin seteli on harvinaisempi näky amerikkalaisessa rahavirrassa. Jotkut keräilevät näitä ja noutavat asioikseen myös pankista.

Askel askeleelta nykyaikaan

Moni on tiedustellut, kuinka palkanmaksu Amerikassa tänä päivänä hoidetaan. Ukkokultani palkanmaksu tapahtuu jo ihan nykyaikaisesti: palkka maksetaan kaksi kertaa kuussa suoraan tilille. Eli mitään shekinluovutuskuvioita ei ainakaan tässä kansainvälisessä IT-alan yrityksessä enää harrasteta. 

Myös nettipankki alkaa olla käyttökelpoinen täälläkin. Ei toki vedä missään nimessä vertoja suomalaissiskolleen, mutta ainakin omien tilitapahtumien ajantasainen seuranta hoituu nettipankin kautta mutkattomasti. Edelleen kuitenkin tietyt tahot laskuttavat kaiken perinteisillä postissa tulevilla paperilaskuilla ja odottavat myös laskunmaksun tapahtuvan shekillä, joka lähetetään kirjekuoressa postitse. Laskun maksamisesta shekillä kerroinkin tarkemmin postauksessani Amerikkalaisia kummajaisia, osa 1.

Taloyhtiömmekin siirtyi loppusyksyn 2014 aikana tarjoamaan myös nettimaksumahdollisuutta vuokranmaksun yhteydessä. Iso harppaus heille ja ovatkin jaksaneet sitä nyt kovasti mainostaa kuinka he ovat nyt niin edistyksellisiä! Vuokran voi maksaa myös luottokortilla, mutta tässä maksutavassa joudut maksamaan 4% ekstraa.

Takapajuisuuttakin vielä löytyy

Yksi juttu, mikä on mielestäni edelleen kovin takapajuista joidenkin pankkien toiminnassa on seuraava: Jos lähdet matkoille ulkomaille, tulee sinun ilmoittaa siitä etukäteen pankillesi. Ja tällaisessa tapauksessa muuten myös Yhdysvaltojen oma osavaltio Havaiji katsotaan ulkomaaksi. Eli ensisijaisena oletuksena pankissa on, että jos korttiasi käytetään ulkomailla, se on auttamattomasti vorojen hyppysissä, eikä voida olettaa, että olisit itse matkoilla. No okei, ei sitten mennä sulkemaan korttiasi turhaan, mutta jotenkin tämä on minusta vaan niin vanhanaikaista. Varsinkin kun on itse reissannut ja vinguttanut korttia ulkomailla jo iät ja ajat. 

Tässä käytännössä voi toki olla taustalla se, että iso osa amerikkalaisista ei koskaan matkusta Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Joko he eivät yksinkertaisesti vaan matkusta tai sitten heille riittää omassa maassaan reissailu ja riittäähän täällä toki näkemistä laidasta laitaan, sitä en voi kieltää. 

Mutta silti jotenkin tällainen pankkiin ilmoittaminen omasta loma- tai työmatkasta tuntuu vaan itsestäni niin menneen vuosituhannen lumille. Mieti nyt tätäkin: Jos olisin Oulussa ja päättäisin ex tempore lähteä päiväseltään reissun Haaparannan Ikeaan. Pitäisi soittaa pankkiin etukäteen, että hei pankkitäti/-setä, jos tilitapahtumissani näkyy kohta lihapullat ja muusi på svenska, niin minä se vain olen, eikä kauhea konna. Hohhoijaa! Onneksi ukkokullan amerikkalaisessa pankissa ei tätä ilmoituskäytäntöä ole ja uskaltaa reissata ilman "isoveljelle" ilmoittelujakin. Saa syödä ne Ikean lihapullat vaikka Kanadassa aivan rauhassa ilman pelkoa, että kortti laitetaan 'tiks kiinni'. ;-)

Kahisevasta muoviin

Kävin itse ensimmäisen kerran Amerikassa vuonna 2009, kun matkustimme New Yorkiin ja siitä edelleen Montrealiin Kanadaan. Ennen tuota NYC:n matkaa ja vielä sen jälkeenkin minulla oli vahva käsitys, että Amerikka on käteiskulttuurin maa. Joka paikassa maksettiin käteisellä, jo pelkästään tippauksen vuoksi. Tässä on mielestäni tapahtunut muutosta. Nykyään kortilla maksaminen on paljon yleisempää, toki pienten ostosten yhteydessä, kuten ostaessasi oluen kuppilassa, maksu on helpompi hoitaa käteisellä.

Muovi- ja paperirahaa.

Tippaaminen

No mitenkäs se tippaaminen sitten tapahtuu korttimaksun yhteydessä? Useimmissa ruokaravintoloissa tarjoilija tuo sinulle laskun, jonka loppusumma on ilman tippejä. Annat tarjoilijalle korttisi, joka käydään vinguttamassa tarjoilijan toimesta tiskillä ns. avoimelle summalle. Tämän jälkeen tarjoilija tuo korttisi ja kaksi eri kuittia takaisin. Toinen kuiteista on ravintolalle jäävä kuitti ja tähän asiakas merkitsee tipattavan summan ja yhteenlasketun kokonaissumman, jonka ravintola sinulta lopulta veloittaa. Toinen kuitti on asiakkaan kappale (customer copy), johon voit merkitä itsellesi muistiin, kuinka paljon tippiä päätit antaa ja voit sitten myöhemmin tarkistaa tämän kuitin kanssa, että se oikea summa on todella veloitettu tililtäsi. Kertaakaan ei veloitettavissa summissa kyllä ole meidän kohdalla vilunkia tehty. Joissakin, tosin harvemmissa paikoissa olen nähnyt myös, että maksupääte tuodaan asiakkaalle tai asiakas hoitaa laskun maksupäätteellä tiskillä ja tällöin maksupäätteellä voi valita valmiiksi annetuista prosentuaalisista tipin määristä, kuinka paljon tippiä haluat antaa. 

Tänä päivänä tippauksen suuruus, ainakin täällä Pohjois-Kaliforniassa, on 15-20% laskun kokonaissummasta. Voit siis oitis unohtaa sen taskunpohjalta pelkästään pikku kolikkojen kaivelun ja uskoen hoitavasi tippauksen sillä. Jos saamasi palvelu on ollut 'ihan ok', tällöin annetaan tippiä 15%. Jos taas olet oikein tyytyväinen, on vähintään 20% tippi paikallaan. 

Tippaamiseen harvoin pelkät kolikot riittävät.

Tällaisia kiliseviä ja kahisevia juttuja tällä kertaa. Ja tämä olikin yksi minulta toivottu aihe. Toivottavasti saitte postauksestani vastauksiakin mieltänne askarruttaneisiin kysymyksiin.

Nyt sanon hei, se on yhtä hello, hi ja halipatsuippa!