Amerikkalaisessa elokuvateatterissa

Muutamat elokuvat on tullut täällä rapakon takana jo elokuvateattereissa katsottua ja olen huomannut, että eroavaisuuksia suomalaiseen käytäntöön on. Niistä kirjoittelen teille tällä kertaa.

Alkuun muutamia lukuja kertomaan taas hiukan tästä amerikkalaisesta mittakaavasta:

Lukuja

Yhdysvaltain johtavin (lue: tuottoisin) elokuvateatteriketju on AMC Theatres (myöhemmin AMC). Syksyn 2014 tilastolukujen mukaan AMC:lla on yli 340 elokuvateatteria ympäri maata ja niissä on liki 5000 valkokangasta. AMC työllistää noin 20 000 osa- ja kokoaikaista työntekijää ja yrityksen ruoka- ja juomatoiminnot kuuluvat myyntinsä puolesta USA:n Top 60 -ravintolaketjun listalle. Saa siinä pari hodaria limukoineen pyöräyttää kun samalla top-listalla häärivät Mäkkärit ja muut kansan suosikit. 

AMC kuuluu maailmanlaajuisesti johtaviin IMAX-näytäntöjä näyttäviin teattereihin, sillä yli kolmannes AMC-elokuvateattereista on jo IMAX-tekniikalla varustettuja. Vuosittain ketjun teattereissa käy keskimäärin 200 miljoonaa elokuvakävijää ja näitä lukuja sitä mekin ukkokullan kanssa siis nykyään nostamme.

Meitä lähinnä oleva AMC-ketjun teatteri.

Toinen elokuvateatteriketju, jota olemme täällä käyttäneet on ollut Cinemark Theatres (myöhemmin Cinemark). Tällä elokuvaketjulla on Yhdysvalloissa 333 elokuvateatteria ja melkein 4500 valkokangasta. Cinemark ei ole levittäytynyt koko maahan, sillä sen teatterisaleja sijaitsee vain 40 osavaltiossa. Silti se on Yhdysvaltain kolmanneksi isoin elokuvaketju. Tämä ketju onkin levittäytynyt lisäksi Latinalaisen Amerikan markkinoille liki 160 elokuvasalillaan. 

Suomen ja Pohjoismaiden lukuja

Ihan mielenkiinnosta katsoin, kuinka monta elokuvateatteria Suomen Finnkino Oy:llä on. Tällä Suomen suurimmalla elokuvateatteriketjulla on 96 elokuvasalia 14 eri paikkakunnalla. Finnkino kuuluu pohjoismaiseen suurimpaan elokuvateatteriketjuun Nordic Cinema Groupiin, jolla on teattereita Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Liettuassa ja Latviassa. Tällä pohjoismaisella "jättiläisellä" on 101 elokuvateatteria ja liki 580 valkokangasta. Jättiläisen luvut ovat kuitenkin vielä kovin pieniä amerikkalaisten giganttien rinnalla. Vaatisi taas sen yhden nollan lisää lukujen perään. 

Yksityisiäkin teattereita on

Edellä mainittujen suurten elokuvaketjujen lisäksi täällä rapakon takana on myös yksityisten pitämiä elokuvateattereita. Olemme kuulleet kovasti kehuja naapurikaupungin yksityisestä elokuvateatterista ja se meillä onkin vielä kokeilematta. Suunnitelmissa siellä on kyllä käydä. Teatterissa on parvi, jossa on tarjolla kuulema todella ylellisen pehmeitä, löhöilyyn soveltuvia nojatuoleja. Pitääkin sitten olla tarkkana, että kotirouva ottaa ennen elokuviin menoa kunnon päiväunet, ettei olo mene suorastaan liian lokoisaksi pehmoisissa ja makuuasentoihin käännetyissä penkeissä. Muuten voi uni voittaa jo ennen elokuvan alkukohtauksia.

Mutta nyt niihin elokuvateatterikokemuksiini.

Lipun ostaminen

Lipun voi täälläkin varata tai ostaa etukäteen netistä. Lippuvarauksen voi lunastaa elokuvateatterilla joko automaatilta tai lippuluukulta. Lippujen hinnat ovat aika lailla samat kuin Suomessakin. Lippuluukut sijaitsevat amerikkalaisissa elokuvateattereissa teatterirakennuksen ulkopuolella tai joskus rakennuksen sisällä, mutta silloinkin heti ensimmäisenä aulassa. 

Lippuluukut sijaitsevat ulkona. Oikeassa laidassa näkyy myös automaatti lipun lunastamista varten.

Tämän jälkeen käytäntö poikkeaakin suomalaisesta. Päästäksesi elokuvateatteriin sisään ylipäätään, sinun tulee näyttää lippusi tarkastajalle. Tämän jälkeen kukaan ei vahdi, eikä tarkasta, mihin näytökseen lopulta lippusi kanssa menet eli voit käytännössä marssia sisään mihin tahansa teatterin saliin. Istumapaikkoja paikallisissa elokuvalipuissa ei ole, joten nopein mato nappaa mieleisensä istumapaikan.

Elokuvasalin ovella ei ole kukaan tarkastamassa lippuasi.

Se, ettei istumapaikkoja voi varata etukäteen aiheuttaakin omanlaisensa ilmiön ja siitä seuraavaksi. 

Trafiikin määrä ennen näytöstä!

Kerran menimme elokuviin katsomaan näytöstä, joka oli lähellä kyseisen elokuvan ensi-iltaa. Iso sali oli täynnä porukkaa ja kyllä minä suuresti ihmettelin sitä jatkuvaa trafiikkia elokuvasalin ovella.

Suomalaisessa elokuvateatterissa käydessähän homma menee niin, että kun saliin kerran astellaan, siellä myös pysytään. Poikkeuksena tietenkin pienet lapset pissahätineen. Mutta täällä, ihmisvirtaa salin ovella ennen elokuvan alkamista menee molempiin suuntiin! Siis porukka tulee kertaalleen sisään saliin, paikkoja vaihdetaan omalla porukalla ainakin kahteen, parhaat jopa kolmeen kertaan. Ei siis osata päättää, ollako vasemmassa, vaiko oikeassa laidassa, vai sittenkin keskellä. Mikä siinä voikin olla niin vaikeaa? Sitten kun sopivat paikat on (ehkä) löydetty, lähdetään hakemaan ruokia ja juomia. Tai niitä lisää. Tai lisäämään jo ostettuihin popcorneihin mausteita. Tuodaan sapuskat sisään saliin. Ja sitten voikin lähteä käymään vielä vessassa. Käsittämätöntä touhua!

Itse olimme hyvissä ajoin salissa, koska arvelimme salin tulevan täyteen, aivan kuten kävikin. Seurasin tätä ihmisten edestakaista liikettä omalta istumapaikaltani kuin tiiviissä tennisottelussa konsanaan. Sanoin ukkokullallekin, että katso nyt tätä trafiikkia! Yhdessä vaiheessa teki mieleni jo nousta seisomaan ja karjaista: "Nyt se p***e penkkiin, joka iikka! Loppuu se ramppaaminen niissä ovissa!" Mutta kun en tiennyt mikä rampata-verbi on englanniksi, niin olinpa sitten hiljaa. ;-) Ehkä tämä vajavainen kielitaitoni oli ihan omakin onneni. Olisivat varmaan heittäneet häirikkönä ulos salista ja se siitä elokuvasta sitten.

Varmasti tähän sähläykseen vaikuttaa se, ettei istumapaikkoja tosiaan voi varata etukäteen, mutta kovin hankalaa se hyvän istumapaikan löytyminen salista joillekin tuntuu olevan. Toinen on sitten tuon ruokien ja juomien kanssa vekslaaminen... Ja kun kysessä oli täysi salillinen väkeä, niin tuo ilmiö pääsi korostumaan kunnolla.

Niin ja sekin vielä! Ne aikuiset, joiden rakko ei kestä parin tunnin elokuvaa ilman välityhjennystä, eivät tietenkään ota paikkaa penkkirivin päästä, vaan keskeltä salia ja pomppivat sitten kesken tiivistahtisimpien kohtauksien vessareissuilleen häiriten melko montaa muuta elokuvakatselijaa. Tämä pätee erityisesti tiettyyn etniseen ryhmään, pakko se on ääneen tässä sanoa, mutta kukin tyylillään, jälleen kerran.

Elokuvateatterin käytävää. Oikealla Extras-nurkkauksessa voit käydä vielä lisäämässä suolaa tai mausteita popcorneihisi.

Syömiset ja juomiset

Amerikkalaisissa elokuvateattereissa myydään perinteisten popcornien, jäätelön, limpparin ja karkkien lisäksi myös lämpimiä ruokia kuten hodareita, pitsaa, nachoja ja ranskalaisia perunoita. Hiukan huvittavaa on, että ostaessasi juuri isoimman kokoluokan popcorn- tai limppariannoksen, siihen kuuluu ilmainen uudelleentäyttö! Eli kesken elokuvan voi salista osa käydä myös hakemassa lisää vaikkapa juotavaa samaan rahaan. Lisää ramppaajia!

Ruokatarjontaa.

Lisäksi esimerkiksi AMC-ketjulla on yhtenä brändinä ns. Dine-In-teatterit, joissa voi nauttia kokonaisen illallisen viineineen elokuvan aikana. Näitä on Yhdysvalloissa yhteensä 15 kpl. Kaliforniassakin on yksi tällainen Dine-In-teatteri ja se sijaitsee Los Angelesissa Venice Beachin kupeessa. Lisäksi AMC:lla on 75 MacGuffins-brändin alla toimivaa teatteria, joissa aikuisiän saavuttaneille myydään olutta, viiniä ja cocktaileja elokuvanäytöksien aikana.

Elokuvien vaihtuvuus

Mielestäni yksittäisten elokuvien näytännöt pyörivät täällä huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin Suomessa. Tarjontaa on siis paljon enemmän ja varmasti mukana on paljon elokuvia, jotka eivät koskaan esim. Suomessa tule edes teattereihin. Nytkin tuossa teatterissa, jossa viimeksi kävimme, oli ne 20 salia ja jokaisessa pyöri oma leffansa. Liki puolet elokuvista oli minulle never heard -osastoa, vaikka mainoksia leffauutuuksista täällä paljon näkeekin. 

Oulussahan sitä oli tottunut, että jos mielenkiintoinen leffa tuli tarjolle, niin ei sinne kiirehtiä tarvinnut. Leffa kyllä pyörisi vielä pitkän aikaa, toki näytökset olivat loppua kohden aina pienemmässä ja pienemmässä salissa. Täällä ei hidas hämäläinen ehtisi näytöksiin ollenkaan, sellainen vaihtuvuus on. Viikkotolkulla jahkailuun ei ole aikaa, jos tietyn elokuvan haluat teatterissa katsoa. Lieköhän muuten Hämeessä aina viimeiset näytökset ne, jotka vetävät vasta salit täyteen? :-)

Tulevien elokuvien mainoksia piisaa ihan kiitettävästi ennen elokuvan alkamista.

Loppuhuomiot

Tämän postauksen kuvia kootessa tein muuten yhden hauskan huomion. Suomessakin on vielä ainakin yksi miljöö, jossa edelleen suositaan kokolattiamattoja ja se on juurikin elokuvateatteri. :-) Toinen taitaa olla perinteinen teatteri.

Lopuksi oululaiset pääsevät vielä pörhistämään hiukan rintaansa. Tutkailin tuota IMAX (Image Maximum) -teatterien tilaa Suomessa. Wikipedian mukaan Suomessa ei toimi yhtään varsinaista IMAX-teatteria, mutta Oulun Tiedekeskus Tietomaa pystyy näyttämään lähestulkoon IMAX-tasoista elokuvaa omalla laitteistollaan. Hyvä Oulu!

Viimeksi kun menimme elokuviin, taivas oli näin upea. Olin vähällä jäädä katselemaan illaksi tuota luomuvalkokangasta, mutta painelin sitten lopulta kuitenkin sisään elokuvateatteriin. 

Muistakaahan tekin aina aika ajoin ihastella tuota luonnon omaa valkokangasta. Siellä on aina uusi ensi-ilta meneillään, eikä liputkaan maksa maltaita!

Nyt sanon jälleen hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!


(Amerikkalaisten elokuvateattereiden tilastolukuja olen kerännyt AMC Theatres- ja Cinemark Theatres -kotisivuilta.)