Kalifornialaisella hevi-osastolla

Jazzia, heviä ja jicamaa. Niistä on tämän kertainen blogipostaus tehty. Ai että oikein heviäkin? Kyllä, mutta nyt ei puhuta heavy metal -musiikista, vaan kalifornialaisten kauppojen ja torien hedelmä- ja vihannesvalikoimista. Nekin nimittäin poikkeavat sen verran suomalaisesta, että ovat ihan oman lukunsa arvoisia.

Farmer's Market

Täällä hyvä tapa tehdä tuoreita kasvisostoksia ja samalla tukea taatusti paikallista lähituotantoa ovat ns. Farmer's Marketit eli maanviljelijöiden markkinat. Paikallistuottajat kiertävät eri päivinä eri kaupunkien pääkatuja tai aukioita ja tulevat myymään omia tuotteitaan. Esimerkiksi viereisessä kaupungissa Sunnyvalessa Farmer's Market on joka lauantaina ja meidän kaupungissamme joka sunnuntaina. Myynnissä on hedelmiä, vihanneksia, erilaisia pähkinöitä, oliiviöljyjä, mutta myös luomulihaa, jota heti kesällä ostimmekin ja perisuomalaisen makaronilaatikon siitä pyöräytimme. Lähes jokainen markkinakoju jakaa myös maistiaisia yrittäen tietenkin vakuuttaa olevansa se paras tarjolla oleva tuottaja. Ja kyllähän se näin "tullista tulleelle" on hyvä kanava päästä uusiin makuihin käsiksi. 

Ihania munakoisoja!

Tomaatteja, paprikoita ja takimmaisena luomuokraa. 

Lajikkeiden määrä!

Ensimmäinen visiittimme noilla markkinoilla kyllä loksautti leukani auki. Että persikoitakin on olemassa niin hirvittävän montaa lajiketta! Siis meillä Suomessahan se on pelkkä persikka ja that's it!

Persikkapuu.

Omenalajikkeitakin löytyy täältä valtavat määrät. Alkaahan niitä olla Suomessakin nykyään jo monenlaista, mutta tässä kuva kaupasta, jossa oli yli 30 lajiketta tarjolla. Kaikkia en saanut millään samaan kuvaan, sillä kaupan seuraavakin hyllyväli oli pelkästään omppuja! 

Omppu poikineen. Ylä- ja alahyllyllä olevat omput olivat kaikki eri lajiketta. 

Itse olin muuten Suomessa vannoutunut vihreiden omenoiden kannattaja, mutta nyt puhaltavat uudet tuulet. Nykysuosikkini on Jazz-omppu, jonka näet alla olevassa kuvassa. Aika kunnioitettavaa, että näillä Jazz-ompuilla on oikein oma nettisivunsakin (jazzapple.com), josta voi mm. tarkistaa lajikkeen viljelyalueet, ostopaikat USA:ssa ja Kanadassa sekä selailla juuri tälle omenalajikkeelle sopivia reseptejä. Hih, en olekaan törmännyt aikaisemmin omenan omiin fanisivuihin. Kuvassa on mukana Jazz-ompun muhkea kaveri Honeycrisp, joka on mielestäni myös tosi jees. Honeycrispin kokoluokka viittaa siihen, että yksi omena voisi käydä kokonaisesta lounaasta! :-)

Punaposkiset kaverukset Jazz ja Honeycrisp.

Sadonkorjuuta ympäri vuoden

Sekin täällä korostuu, että aina on jonkun tietyn hedelmän tai vihanneksen satokausi parhaimmillaan. Kesä oli esimerkiksi noiden persikoiden kulta-aikaa, syksyllä tulivat erilaiset kurpitsat jne. Ja että vielä marraskuussakin voi olla jollakin kasvu- ja satokausi hehkeimmillään! Ainakin granaattiomenoilla oli. Suomessahan ei marraskuussa kasva muu kuin ihmisten uneliaisuus ja stressikäyrät lähestyvän joulun kunniaksi!

Tuoreita marjojakin täällä on saatavilla koko ajan, vaikka elettäisiin talvikuukausiakin. Tarkempi tarkastelu on kuitenkin osoittanut, että ne ovat isolta osaltaan tuontitavaraa joko Kanadasta tai Meksikosta. Mustikat ovat täällä enemmän sellaisia suomalaisten pensasmustikoiden kaltaisia, sekä kooltaan että maultaan. Tai no, kokoluokka taitaa olla kaksinkertainen suomalaiseen pensasmustikkaan verrattuna. Vadelmista olen nähnyt myös keltaista versiota myynnissä! Pitää kyllä joskus kokeilla niitäkin.

Marraskuista satoa.

Se jokin ero

Pitkään minä täällä ihmettelin, miksi kauppojen hevi-osastot ovat jotenkin erilaisia kuin Suomessa. Mikä niissä oikein eroaa? Sitten sen hoksasin. Täällä harrastetaan todella vähän valmiiksi pakattuja tuotteita. Poikkeuksena tästä ovat valmiiksi pilkotut, ja osin myös valmiiksi pestyt salaattipussukat. Pussitavaraan ei kuitenkaan ole pakko taipua, sillä salaattejakin saa ostaa myös irtotavarana ja valita vaikka jokaisen salaatinlehden itse. Mutta tyypillisesti täällä et siis näe mitään tiukkaan vakuumiin pakattua parsakaalia, johon on jäänyt kosteutta sisään ja kappas, sitten tuleekin jo se home siihen kaveriksi. 

Ei pusseja, eikä vakuumeja ympärillä.

Toinen ero on tuoreus ja että tuotteet todellakin sekä näyttävät että maistuvat tuoreille! Kaupoissa nimittäin näkee hevi-osastoilla hyllyjä, joissa sumutetaan vesisumua aina aika ajoin vihannesten päälle. Pysyy vihannekset virkeinä. Ja usko tai älä, mutta yhdessä kaupassa jyrähtelee kaupan kaiuttimista ukkonenkin samaan aikaan kun kasvikset saavat sadesumua.

Hyllyn yläreunassa näkyy sumuttimet, nuo vaaleat mötikät, jotka aika ajoin sumuttavat vettä kasviksille.

Taro, jep. Jicama, jep jep.

Yksi hyllyn pätkä meidän ruokakauppamme hevi-osastolla on minulle kuitenkin täyttä hepreaa. En tunnista siltä kuin ainoastaan yhden tuotteen nimeltä ja sekin sattuu olemaan oma inhokkini. Mitään en kyllä osaisi näistä seuraavista mennä suorilta käsin valmistamaan. Kuvat puhukoot taas puolestaan, mitä tältä mystiseltä hyllyltä löytyykään:

Jicamaa. Kuulostaa nikamalle, näyttää potulle.

Malangaa. Oikealla näkyy vilaus vähempikarvaisesta yucasta.

Tarot-kortteja olen kyllä nähnyt, mutta että tarojuurtakin. Alhaalla inhokkini sitruunaruoho, joka maistuu astianpesuaineelle, sekä opokurpitsaa... Tykkääköhän opo olla marinadissa? Vai pannulla, padassa, uunissa vai grillissä?

Lisää kurpitsaa. Jotain kurpitsaa.

Sitten olis vielä vaikkapa tällaisia tomatilloksia. Just joo. Mutta hei, tämä näyttääkin olevan uutuus, ehkä paikallisetkaan eivät vielä tiedä miten tätä valmistetaan.

Mutta olen minä tuttuja ja mukaviakin yllätyslöytöjä kaupastamme tehnyt. Juuri tänään löysin ensimmäisen kerran mukulaselleriä, jota olen kovasti etsiskellyt. Jee! Niitä ei sitten täällä näköjään myydäkään paloiteltuina (ja siinä pirun vakuumissa), niin kuin Suomessa, vaan on otettava kokonainen. Hyllyssä oli mukulasellereitä tasan kaksi kappaletta, valittavana kokoluokkaa jumbo tai tosi jumbo. Otin jumbon. Lähipäivinä meillä siis syödään selleriä niin, että napa naukuu.

Lisäksi jokin aika sitten salaattitarjonnan lomasta silmääni osui kukkien terälehtiä ja kukintoja. Niitäpä salaattiin lisäsin ja aika kivan värikästä tuli:

Orvokkeja ja samettiruusuja. Aivan kuin äidin kukkapenkistä!

Huh, tulipas tätä jo tässä. Vielä jäi pari juttua kerrottavaksi Kalifornian hevi-osastoista, mutta jatkanpa niistä ensi kerralla, ettette nyt aivan läkähdy tähän yhteen lukukertaan. 

Siihen asti sanon taas hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!