 |
| Siniristilippumme. |
Vielä edellisenä päivänä ennen äänestystä tuskailin, ettei Suomen Posti ollut ehtinyt toimittaa minulle edes ilmoitusta äänestysoikeudestani ajoissa tänne rapakon taakse, vaikka lipukkeita postitettiin jo silloin, kun tulin visiitille Suomeen eli liki kolme viikkoa sitten! No, kuulema ulkosuomalaisellakin passi riittää äänestyspaikalla ja siihen tietoon luotin. Mutta kas, iltaposti sen sitten toi eli 14 h ennen äänestyspaikan ovien aukaisua kolahti minunkin ilmoituslappuseni laatikkoon.
 |
| Viime tinkaan meni, mutta tuli kuitenkin. |
Pohjois-Kaliforniassa oli kaksi eri mahdollisuutta käydä äänestämässä: San Franciscossa perjantaina 10.4. klo 10-17 erään suomalaisen suunnittelutoimiston tiloissa tai Palo Altossa lauantaina 11.4. klo 9-14 Suomen kunniakonsulaatissa. Valitsimme jälkimmäisen, koska se oli meitä lähempänä ja lauantai ajankohtana sopi ukkokullalle työssäkäyvänä paremmin.
Jännittävän lisämausteen äänestyspäivään toi saamani vatsatauti. Sairastan vatsatautia todella harvoin, en juurikaan koskaan, vaikka kaikenmoisista katukeittiöistä on tullut reissuilla maisteltuakin (kop, kop, kop, koputtaa maalaamatonta puuta), mutta nyt nähtävästi kainuulais-pohjois-pohjanmaalainen bakteerikanta otti yhteen los angelesilaisen kanssa sen verran, että masu päätti sanoa yhteistyösopimuksensa väliaikaisesti irti. Lähdin siis Suomi-visiitin jälkeen alle vuorokauden päästä jo Los Angelesiin ja tämä taisi olla Suomi-herkuista pullollaan olevalle vatsalle liikaa. Toisaalta kuulin, että Oulussakin tällaista tautia liikkuisi. Lienekö sitten, että sain vielä "tuliaisen" Suomesta tänne mukaani? No, oli miten oli, mutta tauti tuli.
Jännitin etukäteen ukkokullallenikin, että kuinkahan mahani äänestyshetket ja matkat edestakaisin kestää. Ukkokulta kevensi tilannetta toteamalla, että no pääsisi siinä varmaankin otsikoihin asti, jos maha ei kestä. Just! Minä näin jo lööpit keltaisessa lehdistössä: "Ulkosuomalainen jätti haisevan kannanoton konsulaatin äänestyskopille." "Väitti kirkkain silmin sitä silkaksi vahingoksi." Ja sitten olisi kuva minusta vollottamassa kaltereiden takana.
 |
| Äänestyspäivän lääkitys. |
Eikä tässä vielä kaikki. Se tärkein: ketä sitten äänestää? Painetta vielä edellisenä päivänä ennen äänestyshetkeä toi se, ettei varmuutta omasta ehdokkaasta ollut. Suomessa käydessäni en halunnut vähäisiä tv-hetkiäni tuhlata vaalitentteihin, joten ennakkoseuranta vaaleja ja ehdokkaita koskien oli lähinnä netin uutisotsikoiden varassa. Niinpä sitten naputtelemaan eri tahojen tarjoamia vaalikoneita ja ehdokasta haarukoimaan. Osan ehdokkaista olisin voinut kyllä lävistääkin sillä haarukalla, voi hyvät hyssykät. Kaikenlaista kynnelle kykenijää siellä olikin!
Äänestyspäivä koitti. Herättyäni keitin päivän kunniaksi oikein kuulkaa suomalaiset kahvit, ensimmäistä kertaa muuten täällä Kaliforniassa. Sitten lähdimme kohti konsulaattia. Koko aamun ja vielä matkankin päässäni toistui kysymys: "Kuinka monta vessaa Palo Alton Suomen kunniakonsulaatissa mahtaa olla?" "Kuinka monta vessaa Palo Alton Suomen kunniakonsulaatissa mahtaa olla?" "Kuinka monta..."
 |
| Tästä sisään mars äänestyspaikalle. Sääkin suosi mukavasti. |
Lopulta kaikki meni hyvin, melkein kuin elokuvissa. Ehdokas oli tiedossa ja sai ääneni. Äänestyspaikalla, joka osoittautui Finpron ja Tekesin tiloiksi, vallitsi leppoisa tunnelma ja tuttuihinkin siellä törmäsi. Pakkikin kesti tilanteen, vaikka aamulla vielä oikuttelikin. Ja niitä vessojakin olisi ollut.
Näin sitä vain käytiin äänestämässä, ulkomailla, jännittävistä juonen käänteistä selviytyen. Samallahan siinä tuli myös lupa marmattaa Suomen tilanteesta jatkossakin, kun itse on ainakin pyrkinyt vaikuttamaan, ketkä jatkossa asioitamme Suomessa ajavat, eikös juu? :-)
 |
| "Urakan" päätteeksi joimme vaalikahvit tai paremminkin vaalicappuccinot. |
Vilkkaita äänestyspäiviä Suomeen toivotellen sanon teille nyt hei, se on yhtä kuin hello, hi ja halipatsuippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti